Muutamia vinkkejä. Älä ilmoita tokokokeeseen koiraa, joka ei lenkilläkään osaa ohittaa muita koiria ilman herkkuja. Älä ilmoita tokokokeeseen koiraa, joka ei osaa olla hiljaa kuin ehkä nukkuessaan tai silloin kun ei tapahtu tasan yhtään mitään. Älä myöskään lähde aamulla koepaikalle, jos ei niin yhtään huvita. Äläkä kuvittele voivasi yltää hyvään suoritukseen kaikkeen reagoivan paimenkoiran kanssa, jos oma mielialasi on jo pari päivää ollut huonomman puoleinen. Minä tein kaikki nämä. Onnea Noora!

Lienee siis selvää, että virallinen tokodebyyttimme ei onnistunut kovin hyvin. Tarkempia pisteitä en nyt edes viitsi kanssanne jakaa, sanottakoon vain, että onnistuimme jopa jäämään ilman hyväksyttyä tulosta. Hävettää. Saisikohan tuloksen jotenkin mitätöityä, ettei se aikanaan ilmestyisi ollenkaan KoiraNettiin.. Suunniteltu aikaisin-koepaikalle-rauhottumaan-menetelmä jäi vähän puolitiehen, kun jaksoin vääntäytyä kentälle vasta tuntia ennen suoritusta. Kovun rauhoittuminen alkoi ihan suht lupaavasti, mutta kehän vierelle kokoontuessa muut koirat kävivät liian mielenkiintoisiksi ja bongasipa Kovu heti myös pari potentiaalista tyttökaveria. Toinen näistä tuli sitten tietysti viereemme yhteisliikkeissä. Jo ennen luoksepäästävyyttä kävi mielessä keskeyttää koe, kun Kovu vain uikutti ja haukahteli vieruskaverin perään.

Paikallamakuussa Kovu nousi seisomaan noin puolessa välissä, mutta pysyi ihme kyllä paikallaan (minä olin jo valmiina syöksymään kiinni, jos se olisi keksinyt mennä moikkaamaan ihanaa vieruskaveria..). Yleensä kyllä luotan hyvin tuon paikallaoloon, mutta nyt en jostain kumman syystä luottanut. Hauska yksityiskohta, by the way, ennen lopullista liikkeen nollaamista Kovu meinasi nousta seisomaan, mutta laskikin sitten kyynärpäät takaisin maahan tyyliin ”Ai niin, maassahan tässä piti olla” :D

Yksityisliikkeissä oltiin sitten ihan häntäpäässä ja odotellessa Kovu oli jo ihmeen rauhallinen. Niin kauan, kun mitään ei tapahtunut. Vaan heti kun suoritusvuoromme lähestyi ja piti mennä kehän läheisyyteen, alkoi Kovun konsertti. Voitte vaan kuvitella, kuinka hävetti mennä kehään räksyttävän ja kielloille kuuron koiran kanssa. Olisin tietysti voinut jättää menemättä. Seuraamiset meni miten meni, vapaana seuratessa Kovu mm. ampaisi kehän ulkopuolelle bongatessaan mukamas tutun ihmisen (tämän mukamas-tutun vieruskaveri tosin oli oikeasti Kovulle tuttu, joten liekö Kovulla sitten vain meni henkilöt sekaisin). Luojan kiitos, ettei kuitenkaan ampaissut minkään koiran luo.. Onnistuinpa sitten minäkin: lähdin suorittamaan liikkeestä seisomista, vaikka kyseessä oli maahanmeno. No suoritettiin sitten kaksi seisomista oikein mallikkaasti. Harmi, että vain toisesta saatiin pisteet. Luoksetulo taisi olla ihan jees, tosin pienehköllä päin juoksulla. Hyppykin onnistui vasta tokalla käskyllä.

Huoh. Fiilikset kokeen jälkeen olivat aivan sanoinkuvaamattoman huonot. Hävetti, nolotti ja suretti niin paljon oma tyhmyys. Eilen olin täysin sitä mieltä, että meidän tokoura oli nyt tässä. Totuushan kuitenkin on, ettei näin vähällä saa luovuttaa. Eihän se koiran vika ole, etten ole sitä kunnolla treenannut, etenkään tuollaisen koiramäärän keskellä. No, vaikken nyt tokouraamme täysin kuoppaakaan, ei motivaatio kuitenkaan ole kovin huipussaan juuri nyt. Katsellaan tässä kesän mittaan, josko innostuisin käymään häiriötreeneissä HAU:n tokovuorolla. Seuraavaan kokeeseen ilmottautuminen onkin sitten varmasti kovin suuri kynnys. Tämä nöyryytys ei helpolla unohdu. Kyllä ihminen osaa sitten olla tyhmä.

Edit 9.5.
Kiitos kaikille kannustavista sanoista! Kyllä tästä vielä eteenpäin päästään ;) Tuon herkän paimenkoiran kanssa vaan on kaikki niin kiinni siitä ohjaajan mielentilasta, joka tosiaan sunnuntaina ei ollut paras mahdollinen. Nyt vasta muistin/uskalsin katsoa tarkempia pisteitämme, eikä ne nyt niiin kamalilta näytäkään. Muutama nolla, mutta mitäs noista!

Luoksepäästävyys 9
Paikalla makuu 0
Seuraaminen kytkettynä 7
Seuraaminen taluttimetta 0
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Estehyppy 7
Kokonaisvaikutus 6

Torstaina koitti vihdoin kauan odotetut ekat ohjatut treenit. Meinattiin kyllä heti ekalla kerralla myöhästyä, kun työmatkassa menikin ruuhkan takia puolet kauemmin kuin yleensä, kivaa. Kyllähän me sitten jo ennen kuutta oltiin hallilla, mutta totutunlaiset alkulämpät jäi tekemättä, hmph.. Jatkossa pitänee ainakin treenipäivinä mennä aina pyörällä töihin, niin ehtii ajoissa kotiin.

Aluksi harjoiteltiin poispäinkäännöstä muutamalla esteellä. Tajusin, että me ei olla taidettu treenata tätä yksittäisenä koskaan, tai ainakaan aikoihin. Hienosti Kovu kuitenkin haki hypyn. Hypyn jälkeisen linjan kanssa tosin oli vähän korjattavaa. Aluksi otettiin minikorkeuksilla, mutta nostin lopuksi mediksi eikä tippunut rima, vaikka Kovu lähtikin tosi tiukasti hypylle :)

Tekniikkatreenin lisäksi otettiin tällaista pätkää. Ennen meidän vuoroa ehdin onneksi lähteä hiukan pidemmälle lämmittelylenkille, mielenrauha taattu! Radanpätkä oli aika mukava tehdä. Vitosella tein jaakotuksen, jossa ensin hosuin ja Kovu ei lähtenyt takaakiertoon. Vauhdista uusiksi ja rauhallisempi saattaminen hypylle. Seuraavaan kuvioon olin suunnitellut kaksi vaihtoehtoa. Toteutin huonommin toimivan.. Koira  takaakiertoon kutoselle ja sylkkäri seiskalle. No, tietystihän se meni putken väärän päähän, kun olin  itse jotain sata metriä jäljessä. Jatkettiin kuitenkin tästä suoraan. Puomilla oli odottamassa namialusta, joka tosin taisi olla hieman liian lähellä puomia. Kovu oli jotenkin hämmentyneen oloinen (luultavasti) väärästä alustan paikasta ja jäi himmailemaan. Namien syönnin ollessa vielä kesken ohjasin Kovun putkeen ja se ilmeisesti jäi sinne tukehtumaan ja kakomaan, kun kesti niin kauan, hups :D Kepeille ei siis tullut kiire yhtään ja taisin oikaista Kovun linjan aloitukseen ihan reilusti. Loppupäässä kiritin aika lailla ja tein vielä persjätön. Oli makee!

Kokeiltiin alun hyppy-putki-hässäkkää vielä pikaisesti uudestaan. Jounin ehdotuksesta lähetin kauempaa takaakiertoon ja liikuin itse koiran edelle, niin että pääsin juoksemaan seiskan vasemmalta puolelta ja vetämään koiran putken oikeaan päähän. Sehän onnistui, jopa ekalla kerralla, kun ei jäänyt paikalleen jumittamaan vaan liikkui ajoissa! Tuntui niiiin kivalta! :)  Sitä mun toista vaihtoehtoa (valssi hyppyjen toiselle puolelle) en ehtinyt kokeilla, mutta ehkäpä rakentelen tuon kuvion joskus uudestaan.

Agility-koulutuksellisesti treeni jäi melko köyhäksi, mutta sitäkin hyödyllisempää oli se, että jouduimme suurimman osan ajasta odottamaan ja siinä samalla tekemään kaikkea pientä ja olemaan HILJAA! Ääärimmäisen vaikeaa Kovulle.. Nämä treenit saattavatkin siis toimia ikäänkuin ”kisatreeninä”, jos jatkossakin on näin vähän aikaa itse suoritukseen. Tavoitteena siis rentoa ja hiljaista odottelua ja lämmittelyä sekä suoritus, josta ekalla yrityksellä nolla ;)

Tänään käytiin vielä hallilla ottamassa pääasissa kontakteja ja siinä sivussa vähän keppejä ja muuta pientä. Osa kontakteista oli ehkä hieman hitaammanpuoleisia.. Välillä namialusta oli vähemmän ja välillä enemmän näkyvissä. Erot nopeudessa ei tuntuneet johtuvan tuosta. Hyvä fiilis jälleen kuitenkin ;) Huomenna taas uudestaan Purinalle tekniikkakoulutukseen á la Ville ja toinen Jouni. Tää treenaaminen vaan on niiiiin kivaa! :)

Kevät ja pitkäkarvainen koira ei ole sitten yhtään kiva yhdistelmä (jos ei joku vaikka tiennyt). Simba Hienohelma on pysynyt ihmeen puhtaana täällä maalla, mutta Kovu on melkein kylkeen asti ravassa, kun vaan pyörähtääkin ulkona. Kaupungin sotkut tuo tietysti tähän vielä oman lisänsä. Tänään sitten jynssäsin Kovun taas valkoiseksi. Nyt se on aivan iiiihana <3 No, huomenna takaisin Helsinkiin ja kohta valkoinen onkin taas lähempänä harmaata.

Tänään käväistiin myös Homeetan hallilla kontakteja treenaamassa. Aikaisemminkin kirjoitin siitä, kuinka treenifiilis on Purinalla ollut ihan toista kuin täällä vanhoissa ympyröissä Kouvolassa. Tänäänkin oli vähän lössö fiilis itselläni, ei ollut sellaista yletöntä innostusta treenata ja viilata.

Ihan hyviä toistoja kuitenkin saatiin, tehtiin enimmäkseen puomia. Otin käyttöön hieman pienemmän namialustan ja peitin sitä vähän hiekalla. Vauhti oli hyvää, ekoilla kerroilla Kovu lähti jopa ilman vapautusta alustalle, mutta uskon, että tuollainen rohkeus on ihan hyväksi. Ei kuitenkaan tullut ihan täysillä läpi. Vapautuskäskyssä sen sijaan oli edelleen pientä hämmennystä, ihan jokaisella JEE:llä Kovu ei lähtenyt kontaktilta. Paljon pitää siis tuota vahvistaa. Hmm.. oli kyllä hieman epäjärjestelmällistä treenamista, mutta päällimäiseksi jäi suht hyvä fiilis. Kovu oli nopea (A:lla tosin vähän hidasteli aluksi), teki pari hienoa alasmenoa, vaikka mie jäin taaemmas ja pienempi namialusta tuntui toimivan hienosti. Pitää tosin muistaa, etten liian nopeasti lähde sitä häivyttämään, jotta ei tule turhaa himmailua. Pari kertaa otettiin myös kokonaan ilman alustaa ja hienosti tuli Kovu alas asti :)

Pääsiäisenä kisailtiin tosiaan neljä starttia, kaksi hyppistä ja kaksi agirataa. Kisakausi startattiin hyppiksellä, jonka videon postasin jo aiemmin. Eikä kyllä olisi paremmin voinut kausi alkaa kahdeksan kuukauden tauon jälkeen! :) Ohjauksen puolesta meille lähes täydellinen rata. Ainakaan en osaa löytää videolta mitään, joka vaikuttaisi riman tippumiseen. Vai olisiko tuo jämäkkä tule-käsky putken jälkeen..? Hienon radan lisäksi olin kovin tyytyväinen luokan toiseksi nopeimpaan aikaan :) Lauantain agiradalta hylky, joka meni ihan säätämiseksi sen jälkeen, kun menin sotkemaan keppien aloituksen. Tuli myös todistettua, että ei ne kontaktit vielä toimi ilman namikuppia.

Maanantain radoista en meinaa nyt muistaa oikein muuta kuin älyttömän hyvän fiiliksen :D Tosi rentoa menoa oli! Hmm, hyppyradasta jäi jotain mieleen. Renkaalle mennessä olin hieman jäljessä ja ehdin jo kauhistua tilannetta. Kovu kuitenkin lähettyi hienosti ja haki sen jälkeisen hypynkin hyvin. Vähän tämän jälkeen tippui rima, josta ei kuitenkaan mennyt pakka sekaisin. Sisuunnuin lisää ja päätin, että nyt ainakin tehdään ne persjätöt kepeillä ja putkella, joita rataantutustumisessa suunnittelin. Ne onnistui! Kepeillä persjättö on toiminut jo pitkään treeneissä, mutta en muista olenko kisoissa käyttänyt. Luotin todella koiraan, sillä en edes katsonut, että tuliko loppuun asti. Tuloslapussa luki, että tuli :D Putken persjätön kuvittelin olevan sellainen hasardi-tilanne, että on pingottava ihan täysiä, jos meinaa ehtiä. En sitten tiedä pingoinko, mutta jouduin hetken jopa odottelemaan koiraa :D Loppusuoralla ollut pussikin onnistui napakalla käskytyksellä, treeneissä kun Kovu on sitä ohitellut viimeaikoina. Luokan nopeimmalla ajalla sijoitus viides ja palkinnoillekin päästiin!

No se agirata sitten. En oikein tiennyt, mitä ajatella kontakteista, joten jätin ajattelematta. Iidan kehotus, että pidät vaan hauskaa sen elukan kanssa, jäi soimaan päähän ja rennon lämppälenkin jälkeen lähdin radalle ihmeen tyynenä vailla huolen häivää. Jo rataantutustumisessa oli sama fiilis päällä. Se negatiivinen, stressaava tekemisen meininki puuttui ihan kokonaan. Melkein vihellellen tallustin rataa ja mietin ohjauslinjoja :D Valmistautuessa Kovun rasittava käytös ja räksyttäminen meinasi vähän pistää kiehumaan, mutta vain vähän ;) Radasta en osaa nyt sanoa yhtään mitään, en edes muista esteiden järjestystä kokonaan. Onkohan tämä nyt se flow-fiilis? :) Nollahan sieltä tuli ja nyt ollaan VIHDOIN kakkosluokkalaisia!! Se tunne oli jotain aivan mahtavaa. Viimeksi samalta on tuntunut MM-kisojen aikaan, kun ne yhdet rakkaat tekivät hienoa työtä Itävallassa (okei, se tuntui kyllä vielä hienommalta ;). Toisilla on isommat panokset ja toisilla pienemmät, mutta tämä oli meille jotain niin suurta ja odotettua, että pisti melkein itkettämään ja tärisyttämään radan jälkeen. Ajassa jäätiin tälläkin radalla toiseksi, mutta voin kertoa, ei haitannut :D Tuo rakas pikkupiski on kyllä vaan jotain niin mahtavaa, ettei parempaa voisi toivoa. Toivoa tosin sopii, että kykenisin sitä useamminkin ohjaamaan näin hyvin :) Ihana Kovu <3

Upeat ja mahtavat kuvat otti Jukka Pätynen » koirakuvat.kuvat.fi (Kuvat isommiksi klikkaamalla.)

Olin hiljaa mielessäni luvannut itselleni, että jos nyt noustaan kakkosiin, niin ei varmana kisata agiradoilla ennenkuin kontaktit on oikeasti kunnossa. Nyt opettaminen on vielä kesken (mutta hyvällä mallilla!). Aiemminkin taisin tämän lupauksen tehdä, mutta nyt on yksi suuri tavoite saavutettu, joten niiiin (liian) suurta hinkua agiradoille ei enää ole. Tällä vikalla radalla en tosiaan edes yrittänyt pysäyttää Kovua, sillä se olisi alkanut himmailemaan, mikä olisi sotkenut pakkani täysin. Suunnitelmissa oli osallistua muutaman viikon päästä PetExpossa Messarissa järjestettäviin kisoihin, mutta siellä onkin kaksi agirataa, joten jätämme suosiolla väliin. Seuraavat kisat onkin sitten vasta 16.5. Kouvolassa. Saapa nähdä, osallistutaanko siellä jo agiradallekin. Nyt vaan kova treeni päälle, intoa ainakin löytyy!! :)

Alkaisko joku osaava ihminen mun juoksuvalmentajaksi, pliis? Tuo on ihan kamalaa katsottavaa! Koira oli kuitenkin taitava ja meni kovaa ohjaajasta huolimatta :)

Suuri kiitos Tiinalle kuvaamisesta!