Jestas, en ole kirjoittanut agilitystä mitään yli kahteen kuukauteen! Ollaan kyllä treenattu, välillä ahkerammin ja välillä tullut parin viikon taukojakin. Huh, mistähän sitä aloittaisi..

Kontaktit! Mulla oli kai jonkinlainen tavoite saada ne kuntoon ennen kesäkuuta. Vaan enpä saanut. Pilkuntarkka ja tylsä namialustan kanssa treenaaminen ei oikein ottanut sujuakseen ja tuntui, että vähintään joka toisella kerralla otettiin takapakkia. Tällaisessa rauhallisessa treenaamisessa Kovu myös ehti paineistua mun turhautumisen takia ja homma alkoi vain mennä ihme hiippailuksi. Kotonakin otettiin kontakteja laudanpätkällä, mutta oikeille esteille siirryttäessä tekemisen meininki oli ihan kokonaan kateissa.

Hyppiksille kuitenkin riensin kisaamaan, tai ainakin yritin. Kouvolassa yritettiin sunnuntaina 16.5. Kisat pidettiin ihan älyttömällä hellesäällä kasvihuoneessa(!) ja mulla oli ”hieman” heikohko olo edellisenä iltana perusteellisesti juhlittujen kaverin polttareiden vuoksi. Olipahan yleisölle viihdykettä, kun yritin haahuilla koiran perässä! Tarkoituksena oli jatkaa hyppistelyä Stadi Gamesissa ja seuraavana viikonloppuna Heinolassa. Pikku tassuvamma kuitenkin esti nämäkin aikeet. Ensimmäinen kakkosen rata on siis vielä korkkaamatta (tuota Kouvolan starttia en vaan hyvälläkään tahdolla voi laskea mukaan virallisiin startteihin, niin sumussa se meni..). Huomenna olisi kuitenkin tarkoitus reissata kohti perinteistä Tuorlan juhannusta, vihdoin!

SM-kisoista sain tuliaisiksi rutkasti motivaatiota ja uskoa tulevaan. Miehän haluan olla joskus siellä kolmosissa ja miksen vaikka startata SM-kisoissakin. Ei se nyt niiiin vaikeaa voi olla. Treeniähän se toki vaatii, mutta nyt treenaaminenkin on tuntunut tosi kivalta ja helpolta. Kontaktit ovat nyt tosin vähän hämmentämässä pakkaa. Tuorlaan tuli ilmottua agiradoillekin, joten nyt olen parit viimeiset treenit vaan ottanut vauhtia alastuloille lelun kanssa ja unohtanut ne namialustasäätämiset kokonaan. Tuntuu, että Kovulta oli muutenkin kateissa se sellainen raivoisa tekemisen meininki, kun olin niin pitkään palkannut sitä vain nameilla rauhoittaakseni sen sähläämistä. Sähläämiseen ja riehumiseen ei namipalkka täysin tepsinyt, mutta vei kyllä sen parhaimman terän Kovun räjähtävyydestä itse suorituksessa.

Nyt vielä Tuorla ja parit iltakisat ennen taukoa. Eipä tässä kummoisia ehdi treenatakaan, pidetään vaan hauskaa ja katsotaan mihin se riittää. Syksyllä sitten taas toivottavasti yhä paremmalla motivaatiolla kohti kolmosluokkaa! ;)

Toukokuussa eksyttiin peräti kahteen näyttelyyn! 9. päivä sunnuntaina reissattiin Salon ryhmänäyttelyyn Ainon, Miksun ja Aatos-pumin kanssa. Meidän vilkkaat koirat eivät aina tule niin mallikkaasti juttuun keskenään, mikä toi näyttelypäivään vähän ekstrajännitystä ;) Lopulta selvittiin kuitenkin mainiosti ja reissu oli kovin mukava.

Aamun haukkukonsertista huolimatta Kovu käyttäytyi kehässä aivan älyttömän hienosti. Ei tainnut haukkua siellä kertaakaan! :o Huolellinen valmistautuminen ja rauhoittuminen ennen kehää taisi tepsiä :) Pöydällä erityisesti Kovu pisti parastaan ja näytti kuulemma oikein ryhdikkäältä. Tulokseksi saatiin kuitenkin H ja arvostelu näytti tältä. Hiukan kyllä ihmettelin tuota H:ta, kun ei Kovu junnuluokan jälkeen ole moista saanut. No, mitä pienistä!

Good type. A bit longish. Correct bones. A bit too strong scull. Missing one incissor and P2. Good neck. A bit long loin. Needs better craip. Holding tail too high in movement. Correct forecheast. Brestbone could be a bit longer. Elbows could be fitting closely. Correct sidemovement. Typical coattexture. Lovely temperament.
Irina Poletaeva
AVO H

22. päivä suunnistettiin sitten aivan lähinäyttelyyn, Aptukseen Helsingin jäähallille. Halusinkin oikeastaan lähteä Aptukseen vain siksi, että se on niin lähellä enkä ole sinne koskaan koiraa vienyt. Tälle tuomarille ei tosin olisi kuulemma kannattanut viedä..

Kovu odotteli kehän vierellä suht mallikkaasti, mutta kehässä meinasin hävetä silmät päästäni.. Kaksi kierrosta kehän ympäri oli ilmeisesti liikaa ja Kovu alkoi räyhäämään takana olevalle urokselle. Yritin siinä sitten rauhoitella koiraa enkä tajunnut sitä heti edes viedä pöydälle. Yksilöliikkeet taisi mennä kuitenkin ihan nätisti. Ilmeeni olisi tosin ollut varmasti näkemisen arvoinen, kun sain käteeni keltaisen nauhan. Ei kai tuo koira nyt niin ruma ole! Arvostelu näytti tältä.

För grov som helhet och med en något otypisk utstrålning. För grov i huvudet och lågt ansatta öron. Bra längd i kropp och hals. För grov stomme. Rör sig bra från sidan. Plant kors och mycket hög svans föring. Ok pälskvalitet.
Renee Sporre-Willes, Ruotsi
AVO T

No, kaipa sitä jokainen koira joskus huonomman arvosanan saa, eipä noista kannata välittää. Olen kyllä jo pidempään miettinyt, että mitä järkeä näyttelyissä ylipäänsä on. En minä ainakaan jaksaisi aina valikoida näyttelyitä tuomarin mukaan. Eikö hyvännäköisen ja terveen koiran pitäisi pärjätä kellä tuomarilla tahansa? Ehkä en ole sisäistänyt sheltin rotumääritelmää aivan täysin, mutta en vain ymmärrä, miksei Kovun näköinen koira miellytä tuomareita. Okei, mulla on siitä ehkä hieman erilainen kuva, kun katselen sitä tuolla vapaana jolkottelemassa. Mutta on se silloin tällöin ollut näyttelyissäkin ihan kauniina ja edustavana :D

Tekstistä saa ehkä sen kuvan, että haluaisin omistaa superhyperchampion koiran, joka pärjää aina ja kaikkialla. Näin ei kuitenkaan ole. Aivan ihanaa on se, että mahtavan luonteinen elämäni koira on vieläpä aivan älyttömän kaunis, minun mielestäni. Monesti pysähdyn katselemaan Kovua, kun se vaan on jotain niin kaunista. Harmi vain, etteivät näyttelytuomarit ole nähneet samoin. (edit. Kirjoitin tekstin ennenkuin näin nämä kuvat; eipä se kyllä kehässä näytäkään ihan siltä mun ihannesheltiltä.. :o Ei taidakaan olla tuo esittäminen ja esiintyminen oikein hallussa :D )

Kuten otsikosta saattaa päätellä, nämä kaksi näyttelyä ovat jäämässä Kovun viimeisiksi. Heinäkuussa kun olisi tarkoitus leikkauttaa koirapoika. Hiukan kyllä tuli Aptuksessa haikea mieli. Näyttelyt on sopivissa määrin kuitenkin ihan hauskaa ajanvietettä ja junnuvuosina olin niistä hyvinkin innostunut. Seuraavan koiran kanssa tulee sitten taas varmasti kokeiltua tuomareiden mieltymyksiä ;) Ja tottakai voin toimia vara-handlerina kavereiden koirille ;)

Salon kuvat: Aino Kaakinen

Kannattaisin! Toukokuu meni yhdessä hujauksessa ja blogin kirjoittaminen on jäänyt aivan hunningolle. Kirjotettavaa ja raportoitavaa kyllä olisi varmaan enemmän kuin koskaan ennen. Tyylikkäästi olemme vielä talvisissa maisemissakin täällä, vaikka nyt kyllä taitaa jo olla kesä.

Toukokuuhun on mahtunut pari hupaisaa näyttelykäyntiä, muodonmuutosleikkejä, hiukan agilityä, eläinlääkäriä ja nyt jo kesäkuun puolella Simban 11-vuotissynttärit! Raportoin kaikista enemmän (ja loihdin tänne vähän kesäisempää fiilistä) heti kun vain töiltäni ehdin. Niitä on liikaa. Sekä toimistolla että kotona. En tykkää. Tai tykkäisin, jos vuorokaudet tosiaan olisi niitä 36-tuntisia.

Iltalenkillä käppäiltiin Laakson kentälle ja kappas, siellä olikin käynnissä esteratsastuskisat! Ajattelin, että tämäpä oiva tilaisuus tutustuttaa Kovua hiukan hevosiin. Niitä kun tuossa Keskuspuistossa silloin tällöin tulee vastaan, niin olisi ihan suotavaa suhtautua niihin lunkisti. Joskus Kovu nimittäin on hevosia katsellut hiukkasen epäluuloisena ja vähän ”wuffutellut” samalla. Mentiin pikkuhiljaa lähemmäs lämmittelykenttää, jossa ratsukoita meni ristiin rastiin. Kiinnostuneena Kovu katseli hevosia, pysyen kuitenkin ihan hiljaa koko ajan :) Toki namitarjoilu pelasi myös samalla. Lopulta oltiin aika lähelläkin kenttää, eikä Kovu kummemmin reagoinut, vaikka hevonen hiljalleen laukkasikin melkein vierestä :)

Innostuin sitten katsomaan kisaa hieman pidemmänkin aikaa. Olipa aika jänskää seurata kisaa näin agilityharrastajana ilman mitään tietoa lajista tai hevosista noin ylipäänsä. Esteitä oli vain yhdeksän kappaletta, mutta toki estevälitkin olivat jotain ihan muuta kuin agilityssä ;D Alussa hieman hämmennystä aiheutti se, että  kentällä oli koko ajan kaksi hevosta samaan aikaan:  suoritusvuorossa oleva ja valmistautuva. Toki toimii tässä lajissa, mutta hieman ihmettelyä se paatuneessa agilitykisaajassa herätti :D Myös lentävä lähtö oli  hämmentävä: mikä olikaan ensimmäinen este? Kyllä sekin sitten tuli selväksi muutaman suorituksen seurattuani. Yksi kysymys kuitenkin jäi vaivaamaan mieltä. Onko lähtö suoritettava jonkun tietyn ajan sisällä, vai saako siinä kierrellä ja kaarrella juuri niin kauan kuin tarvitsee ja haluaa?

Harmi, ettei sattunut kameraa mukaan! Tosin en tiedä olisiko tuolla mun pimeällä telellä enää mitään tehnytkään, kun kenttä oli jo ilta-auringon varjossa. Mutta eiköhän tuonne tule vielä toistekin mentyä hevosia ja lajia ihmettelemään sekä kenties huvikseen kuvaamaankin. Kyllä hevosissa vaan on sitä jotain! Vain muutaman kerrran olen elämäni aikana hevosen selässä istunut, mutta kovasti kiinnostaisi osallistua jollekin seniori-super-alkeiskurssille :D Pelkään vain sitä, että kun hevosille antaa pikkusormen, ne vie koko käden (ja rahat..).

Suunnistin lauantaina Pukinmäen Murren Murkinaan tarkoituksena laittaa kuntoon Kovun huonohko ja maistumaton ruokavalio. Kovuhan on syönyt raakaruokaa syksystä 2006 (?), mutta viime syksynä vaihdoin sen takaisin nappulalle. Olin kai alkanut laiskistumaan ruokavalion miettimisen kanssa ja Kovukin nirsoili aika useasti, monesti söi mieluummin nappulaa (sitä on meillä aina ollut kuitenkin ”varalla”). Vieläpä kun uuden asunnon pakastintilat tuntuivat rajoitteellisilta ja tiedossa oli asumista porukoilla (jossa koirat ruokkii milloin kukakin), niin tuntui helpommalta vaihtaa nappulaan. Kausalassa Kovu söikin kaiken aina kohtalaisella ruokahalulla (ollen silti monta minuuttia Simbaa hitaampi). Takaisin Helsinkiin muutettuamme herra alkoi taas nirsoilemaan, kun ei tarvinut huolehtia selän takana jämiä kyttäävästä Simbasta.

Talven ajan Kovu söi Jahti&Vahtia, joka vaikuttikin todella hyvältä (ja edulliselta!) ruualta. Myös Simba vaihdettiin syksyllä J&V:lle ja muutokset esim. ihon kunnossa olivat ihan näkyviä :)  Viime viikkoina olen kuitenkin saanut heittää turhan monta nappula-ateriaa roskikseen, milloin kananmunalla, milloin riisillä höystettynä. Lenkillä Kovu on saanut nameina  pääsiäiskisoista voittamaamme Purina Onea, mutta se on vetänyt Kovun mahan ihan löysälle, joten tilanteelle oli vihdoin tehtävä jotain.

Paluu raakaruokaan houkutteli myös kovasti, mutta nappulaa tarvitsen vielä toistaiseksi, kun sitä on niin kätevä käyttää palkkiona ohitusharjoituksissa. Siinä sitä menee paljon ja monesti Kovu onkin saanut melkein koko päivän annoksen lenkeillä. Haussa oli siis laadukas, maittava ja nappulakooltaan pieni ruoka (J&V:a kun ei voinut käyttää nameina ilman massiivisia turvota-kuivata-ja-pilko -operaatioita). Murressa myytävät kuivaruuat ovat heidän nettisivujensa mukaan ”valmistettu mahdollisimman hyvistä ja laadukkaista raaka-aineista ilman keinotekoisia väri, maku ja säilöntäaineita. Suosimme pienempiä valmistajia, jotka käyttävät mahdollisimman paljon valmistusmaan paikallisilla alueilla tuotettuja raaka-aineita ja jotka eivät testaa ruokia eläimillä, jotka elävät suljetuissa tiloissa.” Totesin sitten, että on varmaankin ihan eettistä ja turvallista ostaa jotakin kuivaruokamerkkiä Murren valikoimista.

Murresta tarttui mukaan Acanan perus-adultia sekä sekalainen määrä lihoja sekä ekstra-nameiksi ylihintaista Ziwi Peakkia. Ah, miten ihanaa olikaan taas ostella koiralle oikeaa ruokaa. Ajatuksena on nyt, että päivän nappula-annos käytetään lenkeillä ja kuppiin tulee sitten jotakin raakaa. Ainakaan tähän mennessä ei vielä ole tarvinnut heittää jämiä roskiin ;) Myös uusi nappula maistui alkuihmettelyjen jälkeen tosi hyvin, kupistakin :)

Hieman harmaita hiuksia tosin ehti jo aiheuttaa nuo lihojen pakkauskoot. Nuo levyt meni mukavasti paloiksi veitsellä hieman pehmettyään huoneenlämmössä. Kahden kilon broilerinkaula-pussin upotin tottuneesti kuumaan veteen ja revin kaulat irti toisistaan ja uudestaan pakkaseen (tosin tällä kertaa multa olikin pakastepussit loppu, joten nyt ne on melkein samanlaisessa köntissa kuin ostaessakin, nice). Mutta mitä noille 600 gramman könteille pitäisi tehdä? Kouvolassa asuessa vein ne aina iskän käsittelyyn, joka ystävällisesti pilkkoi ne kirveellä paloiksi. Nyt en kuitenkaan aio ostaa omaa kirvestä enkä varsinkaan rupea mäiskimään sillä täällä kämpässäni. Any ideas? Tuota lihakönttiä ei viittis ihan kokonaan sulattaakaan. Selkeesti tarvitsen kaksi koiraa, koska näitä pakkauskokoja ei ole suunniteltu yhdelle pikkukoiralle ;D