Niin.. kyllähän se kannattaa lähteä agihallille tarkistamatta, että onko halli vapaana. Reippaina oltiin hallilla puoli kymmeneltä ja lähdettiin lämppälenkille. Takaisin tullessa alkaa autoa lappaa hallille ja mie tajuan, että ei taidetakaan nyt treenata. Bonuksena Kovu leikki vielä uhkarohkeaa ja irrottautui pannasta, kun Simban kanssa riehuivat ohimenevälle (onneksi hiljaa ajavalle) autolle.. No sen suurempaa vahinkoa kuin minun äärimmäinen ketutus ei onneksi tapahtunut. Päivä olisi voinut alkaa ihan hyvin, mutta..

Torstain näyttelytreenit ja eilisen möllikisatkin jäivät sitten väliin. Ensimmäinen oletetun pakkasrajan takia ja jälkimmäinen siksi, että koko päivä tuli jo syväjäädyttyä veljeni valatilaisuudessa Vekaranjärvellä. Ensi maanantaina pitäisi pitkästä aikaa päästä treenaamaan Kahjojen Ninjojen kanssa, mutta varmaan kehitän sillekin vielä jonkin älyttömän esteen.

Ps. Kotona ollaan tehty kuitenkin kontakteja the Palalla, sisällä ja ulkona. Kovu oli melkoisen innokas ja palkkaantui hyvin sekä lelulla että namikupilla. Taisin ottaa käyttöön myös uuden vapautussanan ”Jeeee!!”. Nähtäväksi jää, että totunko mie siihen tarpeeksi vai pääseekö tiukan paikan tullen suusta vanha ”Mennään”.

Jejee, nyt on Kovu jopa päässyt tekemään kaikenlaista. Viime viikolla aloitettiin naksuttelemaan uutta temppua. Kovu on yllättänyt mut ihan täysin! Se on rauhallinen ja tekee duunia suht harkitusti. Mihin on se kaikki sählääminen ja säätäminen kadonnut? Jeeee! Tavoitteena saada siis Kovu itse venyttämään kylkiä. Kosketuskeppi lonkalle ja nenä kiinni siihen. Ihmeen hyvin poitsu on alkanut tajuamaan, että tää pitäisi tehdä suht rauhallisesti ja kaikki neljä jalkaa olisi toivottavaa pitää paikallaan. Sillä on vihdoin aivot! :D

Näyttelytreeneissä käytiin myös viime viikolla. Se onkin sitten toisenlainen tarina.. Kovu on tainnut taantua ihan hurjasti näiden kuukausien aikana, joita se on elänyt täällä kotikotona ihan metsäläisena (vaikkei nyt ihan maalla asutakaan..). Toisten koirien näkeminen aiheutti rrrrasittavia vinkumis-ulisemis-haukkumiskohtauksia, koska Kovu ilmeisti oletti, että ne kaikki muut koirat on tyttöjä, joiden luokse on päästävä just nyt heti. Keskittyminen oli alkuun tipotiessään eikä yksinkertaista edestakaisin-liikettä kyetty menemään ilman laukka-askelia tai räkyttämistä.. huoh. Jottei ihan kamalalta kuulostaisi, niin loppua kohden Kovu alkoi kyllä jo muistaa näyttelykuvioita. Pari kertaa päästiin edestakaisin jopa niin, että häntä oli selän jatkona eikä liputusasennossa! Kyllä se tästä, vielä ehditään käydä kolmesti näyttelytreeneissä ennen Helsinkiin muuttoa.

Tänään ehdittiin sitten vihdoin agia kokeilemaan. Puoli yhdeksän aamulla reippaana hallille ;D Otettiin Iidan kanssa tällaista rataa (lähteenä aivan mainio Clean Run – Exercise Sourcebook!).

Rata vaikutti tosi kivalta ja kuvittelin sen myös olevan ihan iisi. Ensimmäinen vaikeus tuli 2-putkella. Kovu ei tietenkään osannut hakea lähes piilossa olevaa putken suuta, joten jouduin sen sinne saattamaan enkä millään ehtinyt ohjaamaan 3-hypylle. Tätä otettiin sitten muutamaan kertaan yksittäisenä ja sain sen kai lähettymään jo kauempaakin. Vielä vaan tarvitsisi itseltä lisää uskoa siihen että ehdin vaikka juosta saakin. Putkelta hypylle olin siis aina myöhässä, mutta olisin saattanut keretäkin, jos en aina luovuttaisi kesken kaiken.. Kepeille yritin poispäinkäännöstä(?), mutta eihän Kovu osannut tuollaista kulmaa hakea vaikka niin kuvittelin. Enimmäkseen säätöä tämäkin. Persjättö 4-hypyllä oli sitten vaihtoehto, jolla pääsin saattamaan Kovun kepeille paremmin. Tämäkään ei kyllä hienoa katseltavaa ollut. Keppien loppuosa meni sen sijaan hienosti ja upeasti! Kovu pysyi kepeillä joka kerta kun lähdin tekemään persjättöä 6-hypylle, josta valssilla seiskalle. Monesti kuitenkin seurasin Kovua liikaa keppien loppuun asti, jolloin olin myöhässä viimeistään valssissa. Pitäisi vain tajuta lähteä ajoissa eteenpäin tuollasista tilanteista. Pujottelu Kovulla on kuitenkin siinä vaiheessa, että pystyn lopussa irtoamaan aika hyvin.

Loppurata olikin sitten vähän säätöä joka kerralla, kun välillä Kovu meni putkeen ja välillä A:alle, käskettynä tai ilman. A oli kyllä aivan karmiva!! Ei mitään tietoa nopeasta alastulosta. Kovu jäi jumittamaan ja sitten kun sitä hoputti ja hoputti tulemaan, niin ampaisi aivan alhaalta ilman lupaa liikkeelle :’(  Ainoa siedettävä suoritus taisi olla, kun vedin sen lelun kanssa alas asti. Muita kontakteja en kokeillut, mutta tämän esityksen perusteella puomi olisi aivan yhtä kamala. Ei kiitos kontakteja radalle vielä hetkeen.. Kisaamaan todella haluaisin, mutta katsellaan onko sitten järkeä lähtä hakkaamaan päätään seinään noiden kanssa. Perjantaina ajattelin kuitenkin ihan testimielessä lähtä KSSK:n möllikisoihin. Jos pystyisi edes radan tekemään sellaisella ”Nyt mennään eikä meinata”-asenteella.

Kiitos taas Iidalle kärsivällisestä neuvomisesta <3 Sain taas ideoita treenaamiseen ja potkuja persauksille. Hyvä fiilis jäi tuosta Kovun keppivarmuudesta (siis loppupäässä ;) ja siitä, että koira on kuitenkin ihan hiton hyvä (kunhan siltä joku jaksaisi vaatia asioita ja kouluttaa).

Eilen pakkasin molemmat koirat autoon (Simba oli taas niin innoissaan kun pääsi mukaan!) ja ensin suunta kohti Kaipiaisia. Kovu pääsi siis fyssarin käsittelyyn. Jätkä oli ihmeen jännityksissään Mirkan käsittelyssä. Aluksi venkoili pöydällä ihan ihmetyksissään eikä tainnut koko aikana rentoutua kunnolla.. Mutta mitään suurempaa ongelmaa ei löytynyt ja Kovu on kuulemma ihan kisakuntoinen :) Pientä jumia oli alaselässä ja jotain nikamia Mirka laitteli paikalleen. Oikeassa polvessa tuntui olevan vanhaa vammaa, mutta ristiside kuulemma tuntui kuitenkin ihan napakalta. Nyt kun saisi vielä itseäkin niskasta kiinni ja jumppaisi Kovua kotonakin. Hyvät ohjeet saatiin edellisellä fyssarikäynnillä, mutta arvaatkaas olenko tehnyt niitä yhtään tarpeeksi. Tuli tässä myös mieleen, että olisi kiva opettaa Kovulle jotain tuollaisia kehonhallintaa harjoittavia ja venyttäviä temppuja. Naksutin ja kosketuskeppi siis esiin! (Ja sitten katsotaan kuinka kauan minun hermo kestää, kun Kovu vaan sählää ja sählää.. :D)

Sitten suunnattiin takaisin Kouvolaan lääkäri-Erjaa tapaamaan ja rokotuksia ottamaan. Täälläkin Kovu oli oudon jännittynyt. Melkein jopa pelkäsi pöydällä ja nojaili minuun. Mikä _ihme_ sille on tullut? :o Simba taas sitä vastoin oli ihan reipas ja tutki innokkaasti ympäri huonetta, kun yleensä se on eläinlääkärillä ollut tiukasti kiinnni ovessa, että ”äkkiä ulos täältä”. Toki tuo oli uusi paikka meille, joten Simba ei ehkä tajunnut sitä eläinlääkärin vastaanotoksi :D

Äsken katselin taas pitkästä aikaa meidän vanhoja agilityvideoita. Oli ihan lohduttavaa huomata, että kolmen vuoden aikana on sentään tapahtunut jotain edistystä. Viime kesän videoista tuli myös huomattua, että oma äänenkäyttö oli tullut paljon rumemmaksi. Kamalalta se videolla (ja livenä?) kuulostaa, mutta tuollainen napakampi ja ”ankarampi” ohjaaminen tuntuu sopivan Kovulle. Tosin vanhoissa videoissa ne kontaktit oli kyllä paljon rennommat. Liekö Kovussa sitten kuitenkin hieman sitä herkkää shelttiä, joka on alkanut himmailemaan kontakteilla minun ”ärjymisen” takia.. Yhdeltä kisavideolta olin kuulevinani myös hieman inhottavaa kommenttia hiiiitaista kontakteistamme. Saas nyt nähdä, kun päästään hallille taas testailemaan, että kehtaako sitä sittenkään lähteä vielä kisaamaan.. :´/ Mutta on kyllä ihan kauhea hinku kisaamaan ja treenaamaan taas. Ai että mikä fiilis tuleekaan, kun miettii kaikkia kesän kisoja ja treenejä :) Niissä kuvitelmissa on tietysti aina lämmintä ja aurinko paistaa täydeltä terältä ;) Kesä <3

Huhhuh, on taas ollut ihan liian hektistä elämää, kun en ole blogiakaan ehtinyt kirjoitella saati touhuta mitään kummempaa koirien kanssa. Koulu ja työ vievät vaan ihan liian suuren palan vapaa-ajastani :( Koirat on elelleet rauhallista kotikoiran elämää, enimmäkseen muiden perheenjäsenten hellässä hoivassa (itsehän tämän kaiken kiireen keskellä onnistuin olemaan vielä ihan kunnolla kipeänäkin, muutamaankin kertaan).

Agilityähän ei olla siis varsinkaan keretty treenaamaan _yhtään_. Jonkinlaisena tavoitteena oli jatkaa kisaamista 14.2. Helsingissä, mutta taitaa tuokin nyt siirtyä, kun ei tällä treenimäärällä kerta kaikkiaan uskalla lähteä starttaamaan (puhumattakaan siitä, että molemmat ollaan varmasti aivan rapakunnossa..). Seuraava tavoite asetetaan Lappeenrannan kisoihin 6.3. Tällä aikataululla ei kuitenkaan kovin isoja treenimääriä enää ehditä, mutta olen päättänyt, että lähdetään kisaamaan ihan vain koska haluan ja kaipaan sitä ja se on kivaa. Meni sitten miten meni :D Fyssarille Kovu pääsee ensi tiistaina, joten katsotaan minkälaista tuomiota sieltä tulee tuon kisakunnon suhteen…

Näyttelykäyttäytymistäkin olisi  taas vähän muistuteltava mieliin vaikkapa ihan KSSK:n näyttelytreeneissä isosssa uudessa hallissa. Ilmoitin nimittäin Kovun Tampereen KV-näyttelyyn 20.3. Hui, saas nähdä mitä saadaan aikaiseksi kun lähdetään reissuun ystäväni Ainon ja Aatos-pumin kanssa :)

Nyt tässä onkin enää reilu kuukausi aikaa Kouvolassa/Kausalassa, kun maaliskuun alusta alkaen oleskellaan sitten taas Kovun kanssa pysyvästi Helsingissä. Yllättävän nopeasti ja  melkein kivuttomasti on menneet nämä neljä kuukautta vanhempieni katon alla.. ;) Lopullisen Helsinkiin muuton myötä oli myös aika etsiskellä uutta agilityseuraa ja ilokseni voin ilmoittaa, että edustamme jatkossa Helsingin agilityurheiljoita! En malttaisi millään odottaa, että pääsen tutustumaan uuden seuran toimintaan ja näkemään, että millaisia koulutuksia siellä onkaan. Ja mikä parasta, yksi parhaista ystävistä samassa seurassa <3

Meitä perheen parissa on puhuttanut hieman Simban ”kohtalo” helmikuun jälkeen. Vanha pappa on nimittäin piristynyt ja rohkaistunut ihan silmin nähden näiden kuukausien aikana, joita se on viettänyt tiiviissä yhteiselossa Kovun kanssa. Olenkin äitille tokaissut, että teidän pitää ottaa Simballe pentu kaveriksi. Ei kuulemma sopinut suunnitelmiin ;)

Simba on melkein kuin nuori poika jälleen. Tuo lelua joka hetki, pyytää leikkimään, hyppää itse sohvalle, kiipeää yläkertaan. Ällistyttävimpiä hetkiä on ollut tosiaan se, että Simba todellakin kiipesi itse yläkertaan noin neljän-kolmen vuoden jälkeen. Simba on ilmeisesti liukastunut joskus rapuissa ja päättänyt sen jälkeen, että noita en kiipeä. Tässä talven aikana se on kuitenkin silloin tällöin kannettu yläkertaan, jossa se on sitten päässyt möyrimään äitin ja isin sänkyyn (aikaisemmin nukkui siellä aika usein). Voiko koira sen onnellisempi ollakaan, kun pääsee pitkästä aikaa äipän viekkuun sängylle! No ei voi, ei ainakaan Simban mielestä. Viime viikolla Simba sitten pienellä kannustuksella kiipesi rappuja aivan itse ylös ja alas. Ei tullut kehuista loppua, kun jokainen perheenjäsen vuorollaan lässytti Simballe, kuinka rohkea poika siitä onkaan tullut! Niin se vaan vanha höpsö pääsee aina meidät yllättämään

Ulkoilukuvat Iitin Urajärven jäältä 25.1. Täällä lisää.

ps. Seuraako tätä blogia muuten kukaan? :D Vai menetettiinköhän me kaikki vierailijat kesän tauon aikana.. Saa kommentoida, vaikka mitä tahansa, niitä on aina kiva lukea ;D

Lumentulon ja joulun myötä sai blogikin hieman ajankohtaisemman ulkoasun. Painelkaa refressiä, jos taustassa näkyy vielä vihreää seassa. Jälleen kerran olen ollut totaalisen laiska joulukorttien lähettämisessä, joten joulutervehdyksemme nyt näin vähän erilaisemmassa muodossa :) Jouluisen kuvan ehdin sentään pojista napata. Hyvät joulut kaikille! Palaillaan ensi vuonna! :)