Toipuminen on lähtenyt käyntiin mukavasti, vaikka minä olenkin ollut välillä hermoromahduksen partaalla. Kovu kun ei tunne termiä ”rauhallista liikuntaa”. Sisälläkin on jo onnistunut pari kertaa hyppäämään sängylle, kun en ole ehtinyt estämään. Toki kauluri päässä edes Kovu ei uskalla moisia urotekoja tehdä. Ensimmäisinä päivinä tyytyi vain makoilemaan maansa myyneenä, kun kauluri oli päällä tai sitten se jähmettyi niille sijoilleen, jos jäi jumiin kaulurinsa kanssa. Nyt on jo tottunut eikä pienet törmäilyt enää haittaa. Onpa tuo saanut pari kertaa askarreltua kaulurin irtikin ja sitten tietysti heti ollut haavan kimpussa (josta seurauksena lisää hermoromahdusta omistajalle ja hölmön hätääntynyt soitto lääkärille :D). Turvotusta ei ole ollut oikeastaan ollenkaan paitsi heti leikkauksen jälkeen, vain pientä mustelmaa haavan vieressä eikä Kovun omatoimihoidotkaan ole nähtävästi tilannetta pahentaneet :)

Eiköhän tämä tästä! Pian ei ehkä tarvitse enää olla ihan koko ajan varomassa :) Vähän nyt vaan olen kysymysmerkkinä, että missä vaiheessa tässä voisi olla taas normaalisti.. Lääkärin ohjeen mukaan viikko ilman riehumista. Selvää kuitenkin on, että esim. agilityä ajatellaan vasta joskus piiitkän ajan kuluttua. Mutta Kovulla kun ei ole tapana tehdä mitään rauhallisesti, niin jo vapaaksi päästäminen tuntuu kovin pelottavalta ajatukselta :D

Viikonloppu löhöttiin ja mie näin ystäviä Kausalassa/Vuolenkoskella/Kouvolassa. Oli taas ihan parhautta :) Loma alkoi myös varsin makoisasti, kun sain vihdoin hommattua uuden objektiivin vanhan 50 millisen tilalle. Kaupasta tarttui lopulta mukaan Tamronin 17-50mm f/2.8 (aivan liian tuskastuttavien pohdintojen ja testailujen jälkeen). Kompromissiratkaisu, hieman kirveli jättää kaupan hyllylle Sigman 50mm f/1.4, jonka piirto vaikutti olevan todella mainio. Mutta tämä valovoimainen laajiszoomikin on osoittautunut tosi kivaksi! :) Saa nähdä jääkö vanha laajis 12-24mm f/4 kokonaan kaappiin pölyttymään.. Sokerina pohjalla pääsin investoimaan myös uuteen koneeseen. I’m in love with my new baby, 13″ MacBook Pro <3 Jospa ei enää tarvisi kuluttaa puolta työajasta koneen toimintojen odottamiseen ;)

Hellettä on riittänyt ja mie tykkään! Vaikka auringossa nyt ei ihan koko päivää jaksakaan maata, niin kyllä nää kelit vaan pistää kummasti hymyilyttämään. Tänään oli kyllä jo hieman liiankin kuuma, kun tultiin Kovun kanssa junalla Kouvolasta Helsinkiin. Juna oli kuin sauna, eikä ilmastointikaan tuonut vaunuun kuin lämmintä ilmaa.. Illasta oli tarkoitus startata HAU Openissa (tai ainakin mennä kisapaikalle katsomaan, että näyttäisikö Kovu olevan kunnossa kisaamiseen). Tulikuuma junamatka uuvutti meidät molemmat jotenkin niin täysin, että meikä heräsi päikkäreiltä, kun olisi jo pitänyt olla Purinalla :D Seuraavat kisat sitten joskus syksyllä! Huomenna olisi vielä tarkoitus mennä hieman treenailemaan Purinalle Ainon ja Dean kanssa. Siihen meidän agilityt sitten jääkin vähäksi aikaa. Viikon päästä Kovu pääsee/joutuu leikkauspöydälle ja sitten vain toivotaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että kaikki menee hyvin. Varasin kastroinnin yhteyteen myös selän röntgenkuvauksen, kun samalla nukutuksella kätevästi saa kuvattua. Saapahan taas ostettua itselle lisää mielenrauhaa (jos siellä siis on kaikki kunnossa) :)

Ja lopuksi aiheeseen sopiva kuva: Kovu koirapuistossa..  Jep, en malta odottaa leikkauksen mahdollista vaikutusta.

Lisää kuvia galleriassa.

kuvat: Irene Vinha – Klikkaa lisää kuvia

Noh, radalle päästiin eikä Kovu edes varastanut! :) Taisin tosin lähteä aika läheltä ekaa hyppyä. Alun otin varmuuden vuoksi keppien ”väärältä” puolelta, sillä se tuntuu olevan Kovulle helpompi. Oikealta puolelta mennessäni menen helposti sörkkimään liian lähelle keppejä, jolloin Kovu oikaisee 2. väliin. A:n jälkeiselle 9-hypylle asti rata sujui tosi helposti ja sujuvasti. Ysille Kovu ei sitten lähettynytkään yhtään niin helposti kuin kuvittelin, joten ohitti hypyn. Nopea korjaus, mutta seuraava kosahdus tuli keinulla, kun Kovu taas kerran ohitti sen. Yritin kyllä kiinnittää huomiota siihen, että sanoisin käskyksi pelkkä ”Kiipee” enkä ”KEINU, kiipee”. Olen nimittäin miettinyt, että käsittääkö Kovu tuon käskyn kielloksi (kEInu), kun niin monesti on keinua ohitellut (tosin niin on ohitellut puomia ja A:atakin). No tiedä häntä, mutta tuskin EI:n kaltainen käsky yhtään auttaakaan. Loppurata meni muistaakseni ihan sujuvasti, vaikka kaarrokset varmaan levisivätkin. Kuvista kun katsoin, niin yksi rimahan sieltä tuli myös alas (ja siitä se 15, jota ihmettelin).

Kovin hitaalta ja jähmeältä Kovu kyllä tuntui (kuten epäilin jo Tuorlan viimeisellä radalla). Lenkillä sitten silmä kovana tarkkailin koiran liikkumista ja hieman oudosti se liikkui, kovin helposti meni pomppulaukalle ja peitsille vapaanakin ollessa. No, näistä tiedä koskaan, itse vaan huolestun ihan hulluna heti kun vaan yhtään tuntuu siltä. Fyssariaikaakin yritin jo metsästää tälle viikolle, kun maanantaina 12.7. olisi toinen koitos HAU Openissa. Huonolta näyttää, mutta viimeistään elokuussa kastroinnista toivuttuaan Kovu pääsee perusteelliseen tsekkaukseen. Pitää nyt hieman seurailla koirapojan kuntoa, että viitsitäänkö tuohon maanantain kisaan lähteä. Oi miksei koira voi selkeästi kertoa, jos tuntuu huonolta tai sattuu?

kuvat: Sirpa Saari

Kisaaminen maistui suht hyvältä :) Perjantaina eka rata tosin oli sellaista säätöä, että sen jälkeen fiilis oli melkoisen huono. Tuntui, että koira vedätti mua ihan 6-0 eikä kuunnellut ja totellut yhtään. Ihan murtuneena ja toivottamana lähdin toisen radan tutustumiseen ja radalle vailla mitään toivoa menestyksestä. Niin siinä kuitenkin kävi, että nolla sieltä tupsahti. Ihmeen kaupalla pystyin sitten kuitenkin pitämään koiran hallinnassa. Osuutta saattoi toki olla myös sillä, että radat olivat käytännössä aivan peräkkäin, joten pahimmat höyryt Kovu ehti päästellä sillä ekalla radalla ;D Nollalla sijoituttiin toiseksi ja onneksi kaksi ekaa nollaa olivat myös luva-tuloksia. Alla video tästä nollaradasta. Ekasta radasta ei ole videota, kun ”joku” oli unohtanut tyhjentää muistikortin eikä Iida-kuvaaja sitä uskaltanut käydä tyhjentämään.

Perjantain illanvieton osasin onneksi ottaa iisisti ;), joten lauantaina freshinä radoille. Fiilis ennen ekaa rataa oli parempi kuin aikoihin, tuntui että koira oli kuulolla ja mulla vahva ja iloinen tunne radalle menemisestä. Vaan eipä auttanut hyvä fiilis lopputulosta :D Kovu varasti lähdössä törkeästi eikä tullut yhtään haltuun ennen keppejä. Jatkossa ohiteltiin sitten lahjakkaasti kaikki kontaktit ja lopulta Kovu pääsi hyppäämään syliin ja kantaen pois radalta. Fiilis ei kuitenkaan laskenut mitenkään älyttömästi, totesin vain, että ”ohoh, eipä oikein ollut hallussa”.

Viimeinen rata meni jotakuinkin täysin nappiin lukuunottamatta minun jäykistelevää kävelyä lähdössä, tästä johtuvaa (?) varastamista ja ekan esteen ohittamista. Näin hölmön virheen jälkeen sisuunnuin ja sieltähän napsahti taas nolla. Harmi, ettei se sääntöjen mukaan sitä ollut. Mutta kuvittelenko vaan vai näyttääkö tuo koira oikeasti hitaammalta? Kontaktit nyt on ihan älyttömiä, mutta se onkin tiedossa..

Kuten tuli jo todettua, pääsi Kovu tottumaan pienimuotoiseen laumaelämään pitkästä aikaa. Lenkeillä porukka meni kivan sopuisasti, mitä nyt Kovu välillä yritti tyttöjä vikitellä ja varmuuden vuoksi hiukan murahteli Soololle, jos liian lähekkäin ajautuivat. Kuitenkin jopa sisätiloissa yhdessä hengailu onnistui edelleen :) Tosin Kovu joutui jäähylle siinä vaiheessa, kun ei oikein tuntunut sulattavan sitä, että tänä vuonna se olikin Soolo, joka löysi juhannusheilan kämppisten joukosta.

Kamerankin kanssa tuli taas notkuttua radan reunalla. Kuvat ilmestyvät galleriaan, kunhan armas, äärimmäisen hidas Amiloni siihen suo mahdollisuuden. On se tuo kuvaaminen vaan niin kivaa, kunhan vaan jaksaa kunnolla keskittyä nopeisiin tilanteisiin. Eikä tässä touhussa ole kyllä koskaan valmis. Aina löytyy asioita, joissa oppia uutta ja kehittyä. Tai viimeistään voi haaveilla esim. valovoimaisemmasta putkesta ja nopeammasta rungosta ;D

Asiaan siis. Heti Aptuksesta kotiuduttuamme oli vuorossa turkkiterapiaa! Oli kovin terapeuttista vaan antaa mennä, ilman että tarvitsi enää välittää siitä, että onko turkki näyttelyihin sopiva vai ei :) Coat King on ymmärtääkseni oikeasti pohjavillanpoistaja, mutta Kovulta lähti pohjavillan lisäksi myös päällyskarvaa. Tai oikeastaan leikkaantui.

Lähtötilanne:

Toinen puoli käsitelty:

Ja lopputulos:

Ensimmäisen takajalan kohdalla innostuin vähän liikaa ja lopputulos ei ollut niin kovin nätti. Selästä karvapeite oheni myös paljon, etenkin pyllyn päältä, kun se tuntui olevan paikka, jossa märkä turkki eniten hautoi. Selässä karvasta tuli myös todella karkeaa, kun se leikkaantui niin reilusti. Kyljistä ei meinannut villat oikein ensin lähteä. Viimeistelin turkin vielä seuraavana viikonloppuna ohennussaksien kanssa, jolloin siistiin hapsottavan kauluksen ja vatsanaluskarvatkin saivat kyytiä. Olisin kyllä toivonut, että turkki olisi ohentunut vieläkin enemmän (kuvissa muutos näyttää vieläkin pienemmältä). Aika runsas se edelleen on, vaikka onkin toki reilusti lyhyempi. Jospa sitä joskus uskaltaisi ihan koneen kanssa leikkiä, hmm..

Mutta kyllähän se nyt aika junnulta näyttää! Pitääkin varmaan alkaa vastaamaan kyselijöille, että ”juu se on juuri täyttämässä vuoden” eikä enää entiseen tapaan häpeillen, ”noo.. on se jo kohta viisi, mutta ei oikein osaa käyttäytyä, kun on vaan niin innokas”. Miten mainiota! Kaikki luulevat Kovua junnuksi ja ainahan nuoret koirat vähän riehuu ;D

Irtokarvat.

Pari viikkoa trimmauksen (ja saksilla siistimisen) jälkeen.

Trimmausoperaation jälkeen oli vielä pakko lähteä testaamaan uutta turkkia vesiolosuhteisiin, kun nautittiin vieläpä niistä toukokuun vikoista helteistä. Muutama kuvakin tarttui muistikortille ennenkuin akku loppui. Mie niiiin tykkään asua täällä, kun merenrantaa on vähän joka puolella ja Kovu pääsee lutraamaan helposti! :)