Sunnuntaina iltayhdeksän jälkeen mentiin Purinalle tarkoituksena ottaa vain kontakteja ja jotain pientä. Ensin otettiin puomia namipalkalla. Palkkana Kovun aamunappulat pehmeinä ja pieniksi paloiteltuina (syödään sitten hallilla kun ei kotona kelpaa). Ensin otettiin lyhyttä matkaa alastulolla kannustaen koiraa namikupille. Kovu meni suht innokkaasti ja vapautui ihan hyvin naksulla ja ”Jee”:llä. Mutta voi jestas, mikä vauhti kun otettiin koko puomi! Se juoksi melkein alas asti! Hieman raivoa vielä lisää ihan alastulolle, mutta tää oli jo tosi hyvä verrattuna Kuvolan treeneihin. Otin lisäksi lelulla, jolloin ei vapautunut niin hyvin pelkällä ”Jee”:llä. Jossain vaiheessa jäi myös vähän hiipimään, mutta sitä paikkasin vetämällä Kovun lelun kanssa vauhdikkaasti läpi kontaktin. Silti pysähtyi pikku hetkeksi hienosti :)

A oli jotain vielä upeampaa! Tässä tajusin ottaa käyttöön superpalkan: kourallinen pehmeitä nappuloita kuppiin. Johan tepsi, ja Kovukin vaikutti ihan ahneelta koiralta. Jesjesjes, tätä lisää! Keinua kokeiltiin myös. Siinä jäi hieman himmailemaan, mutta ehkä parempi niin kuin lentokeinu.

Keppejä ja hyppysuoraa otettiin myös hieman. Suoralta kepeille käännyttäessä ei alotus oikein meinannut onnistua. Kovu oli ihan muissa maailmoissa ja ensimmäistä kertaa koskaan lähti _kesken suorituksen_ hajun perään! Voin kertoa, siinä vaiheessa ohjaajan verenpaineet hieman nousi! No, vähän tiukemmalla käskytyksellä lähti mukaan ja teki reippaasti. Keppien lopussa otin valssia, joka kerran meni hieman överiksi ja Kovu tuli vikasta välistä pois.

Oli ihan älyttömän mukavat omatoimitreenit ja ihanaa kun Purinalle pääsee kotoa suht helposti ja nopeasti bussilla :) Nyt on kyllä sitä treeni-intoa!

PS. Sunnuntainen lenkkikin meni suht rennosti ja hiljaisesti. Käytin naksutinta ohituksissa (ts. kun toinen koira oli jossain kaukana näköpiirissä) ja pakotin itseni pysymään rauhallisena. Kovu alkoi jo selkeästi hakea kontaktia. Naksu toimii siis paremmin kuin kulunut ”Kiva”, ylläri. Itselläkin on korkeampi kynnys naksauttaa kuin sanoa se kiva. Muutenkin oli helpompaa olla puhumatta mitään ja antaa palautteet Kovulle naksulla ja vartalonliikkeellä. Namia menee hurjasti, mutta tähänkin otetaan käyttöön menetelmä ”Syö aamuruoka lenkillä”.

No koirilla oli kuitenkin kivaa ja kaikenkaikkiaan reissu oli kai meille ihmisillekin ihan mukava ;) Kuten arvata saattaa, Kovu rakastui taas. Tosin alussa oli vähän hämmentynyt, kun Enna olikin hieman raju ja nopealiikkeinen tyttö. No, perässä oli pysyttävä ja Kovukin joutui juoksemaan ihan kunnolla. Kun yleensähän tällaiset tapaamiset on Kovulle vain sitä tyttöjen liehittelyä, jolloin esim. leikkiminen ja juokseminen on ihan toisarvoisia juttuja. Ihastuttava Enna kuitenkin otti Kovun lähetely-yritykset kai enimmäkseen leikkinä. Jospa se Kovukin joskus oppisi leikkimään toisten koirien kanssa ihan vilpittömin mielin.. ;D

Lisää kuvia

Hiihtäjiä oli siellä aivan tuhottoman paljon ja välillä mentiin tosi läheltäkin latuja koirat vapaana. Kovu tietysti seurasi Ennaa jatkuvasti eikä kiinnittänyt hiihtäjiin ollenkaan huomiota. Niinpä über-tottelevainen Enna piti Kovunkin poissa hiihtäjiä häiriköimästä.. Kotimatkalla bussissa minulla olikin sitten äärimmäisen hyväkäytöksinen ja hiljainen (eli totaalisen väsynyt) koira. Olipa rentouttava bussimatka ilman ainaista piippaamista ja säheltämistä! :)

Kovun asettuminen takaisin Helsinkiin on ollut.. hmm, hieman haasteellista, sanoisinko. Koirapoika on kai päässyt metsittymään Kausalassa sen verran, että rento lenkkeily autojen ja koirien seassa on vielä toive vain. Melkoista sähläystä, piippausta ja hampaiden kiristelyä on meidän ulkoilu ollut. Kovu myös tuntuu bongaavan tyttökoiria ihan joka puolella. Sen kuuloista on se elämöinti, kun yksikin koira on näköpiirissä.. Mutta suunta ylöspäin! Ainakin haluan uskoa, että tämä on vain pientä alkukankeutta. Tosin tuota tyttöjen perään vinkumista en jaksa enää kauan katsella, joten näillä näkymin Kovu pääsee sukukalleuksistaan, kunhan ollaan kesäkuun agilityt kisailtu.

Kisakausi piti tosiaan aloittaa huomenna Lappeenrannassa, mutta päätin sittenkin jättää kisan välistä. En vain kerta kaikkiaan jaksanut lähteä matkustamaan ensin Kausalaan ja sieltä huomenna kisoihin. Tuleehan noita eikä maksanutkaan paljon, kun oli lahjakortti :) Ja sitä paitsi, ei me sillä hyppynollalla oltaisi mitään tehtykään ;D Matkustamisen sijasta käytiin tänään (ainakin osittain) rentouttavalla lenkillä Seurasaaressa tuossa lähellä. Kauniimpaa keliä ei olisi voinut toivoa! Todisteena muutamia kivoja kuvia.

Lisää kuvia

Eilenkin pääsi Kovu pitämään hauskaa, kun satuimme kerrankin koirapuistoon hyvään saumaan. Kavereina viisi tyttökoiraa ja yksi leikattu uros. Nätisti Kovu meni vieraassa laumassa eikä edes ahdistellut tyttöjä kovin paljoa! Meillä on tuo koirapuistoilun onnistuminen aina vähän sattuman varassa, sillä leikkaamattomien urosten seuraan en Kovua uskalla päästää. Pienesti toivon, josko leikkaus toisi helpotusta tuohonkin. Kiireisinä päivinä kun koirapuisto on ainoa mahdollisuus vapaanapitoon… Huomenna Kovu pääseekin sitten tapaamaan ihastuttavaa labradori-Ennaa! Jännä nähdä, miten Kovu suhtautuu tähän tyttöön. Toivottavasti ei aivan liikaa rakastu ;)

Alku ei kyllä vaikuttanut kovin lupaavalta. Päästiin eteenpäin noin este kerrallaan. Voi luoja, että meinasi hävettää :D Kakkoselle otettiin pakkovalssi, joka oli aluksi tietenkin myöhässä. Kakkosen jälkeen yritin ensin jotain ihme pyörähdyksiä, mutta sitten Juha neuvoi yksinkertaisemman tavan (jota en nyt osaa selittää). 4-hypyllä ja kepeillä tuli  myös ihmeellistä hosumista, jotka saatiin lopulta ojennukseen. Keppien lopussa otin valssin ja pystyin irtoamaan kepeiltä aika hyvin. On kyllä hitsin hyvä olo noista kepeistä. Viime aikoina on keppien loppupäät sujuneet tosi hyvin! En muista, että Kovu olisi ollenkaan tullut kesken pois :)

Kontaktit jätetiin treenistä pois, joten putken jälkeen jatkettiin pituudelta (toinen piirros). Aluksi saatoin Kovua liikaa muurille, jolloin en ehtinyt ajoissa 4-hypylle. Nelonen otettiin niistolla, joka sujui pääpiirteissään ihan jees, ainakin minun mittapuun mukaan. Luonnollisesti Juha löysi siitä korjailtavaa. Käännös tulisi olla vielä tiukempi ja napakampi. Käskyn ja ohjauksen ajoitus siis kohdalleen. Näitä pitää harjoitella kyllä reilusti yksittäisenäkin. Nyt kun on taas yksi tekniikka sisäistetty ja ymmärretty täysin :)

Sitten koira luottavaisesti putkeen ja täysiä pinkomaan pussille ja eteenpäin. Minähän jopa kerkesin! Vastaanottamaan seiskalle ja siitä ”molemmilla käsillä” kasille, jossa niisto. Putkesta tullessa koira kiertoon hypylle ja valssi 10-hypyn edessä. Kovu lähti aika napakan tuntuisesti kiertoon ja valssi onnistui hienosti (video tietysti paljastaisi totuuden..).  Sitten loppuun 12-hypylle sylkkäri, joka meinasi hieman levitä väärän ajoituksen ja sijoittumisen vuoksi. Noitakin pitäisi muistaa ottaa enemmän ihan pienissä pätkissä.

Totesin treenin jälkeen, että keskittymisen puute on se suurin ongelma mun ohjaamisessa. Juhallekin ihmettelin, että tajuan kyllä tekniikoita ja ymmärrän miten ne pitäisi tehdä. Osaan niitä ehkä jopa rataantutustumisessa käyttää. Kuitenkin radalle lähtiessä kaikki unohtuu ja mennään roiskien eteenpäin. Pitäisi siis hieman KESKITTYÄ siihen mitä on tekemässä. Tarvitsisin myös treeneihin aina sen, joka sanoo SEIS, kun alan sähläämään.

Tuli sitten myös laajemmin mietittyä tätä koko meidän uraa ja treenaamista. Ollaan tässä tosiaan aloittelemassa neljättä kesää ykkösissä.. Pakko kysyä tässä vaiheessa, että mikä on vikana? Totuus taitaa olla se, että olemme treenanneet aivan liian omatoimisesti. Vaikka olenkin kouluttanut agiryhmiä jo vuosia, ei kuitenkaan ole tainneet taidot riittää näin omatoimiseen treenaamiseen. Tai vaikka taidot ehkä riittäisikin, niin sellainen tietty järjestelmällisyys tästä on puuttunut. Omalla kohdallani se olisi ehkä vaatinut kiinteän treeniryhmän- ja ajan sekä kouluttajan, joka oikeasti katsoo mitä siellä radalla teet. Vaikka näinä vuosina treeniolosuhteet (Kiitos KSSK ja Homeetta) onkin olleet hyvin suosiolliset, ei tällä minun saamattomuudellani ole vain saatu paljonkaan aikaan. Ja se harmittaa, paljon, kun käsissä on Kovun kaltainen koira :’(

Katsotaan mihin suuntaan lähtee meidän treenaaminen kehittymään uusissa ympyröissä Helsingissä. Nyt on ainakin ryhmäpaikka saatu ja Purinallekin on matkaa vain viisi kilometriä. Ihan älyttömästi kiinnostaisi myös osallistua Oreniusten kurssimuotoiseen koulutukseen. Kurssin hinta ja hankalat kulkuyhteydet vielä tosin hieman mietityttävät..

Sarin ja Jennin kanssa treenattu pätkä oli myös Oreniuksen (Jounin vai Juhan?) käsialaa. Tuntui kovin mukavalta pyöritykseltä ja vaikkei päästykään rataa kertaakaan puhtaasti läpi, jäi siitä silti erittäin hyvä fiilis :)

Alku meni yllättävän kivuttomasti. Kakkosella kokeilin ensin pakkovalssia hypyn takana. Tää tuntui tosi näpsäkältä, kunhan Sari hieman muistutteli liikkeen oikeaa suuntaa. Kokeilin tähän myös saksalaista(?), mutta se ei tuntunut niin sopivalta mulle. Siitä Kovu kerran karkasikin neloselle. Kolmosella niisto. Tämänkin olin ensin suorittamassa hieman suuripiirteisemmin, mutta fiksumpi tapa oli ottaa ”koiraa nenästä kiinni” ja vetää se ihan lähellä 3-hypyn yli. Neloselle meni myös yllättävän kivuttomasti, ajattelin että Kovua olisi tarvinut linjata sille enemmän, jotta keinulle päästiin suoraan. Keinulle ajattelin ottaa persjätön, mutta enpä ehtinyt. Myöhemmin otin sitten valssillakin.

Kontaktien ollessa mitä ovat, jätettiin keinu suosiolla vähemmälle ja siirryttiin suoraan loppupään treeniin. 6-hypyllä Kovu reagoi ennakointiini hieman turhankin hyvin, joten muutamaan kertaan se tuli hypyn ohi. Kun sain oman ajoituksen kohdalle, siirtyminen seiskalle onnistui hienosti. Kovu lähettyi ihan kivasti takaakiertoon, mutta putken oikean pään kanssa oli välillä hieman epäselvyyttä. Kun itse siirryin pois koiran juoksulinjalta, niin alkoi jopa toimia ;)

Kepeille otin reilusti näyttämällä ekan välin. Pari kertaa Kovu oikaisi ekasta välistä kolmanteen, kun minä en malttanut tarpeeksi. Joka kerralla pujotteli hienosti loppuun, vaikka jättäydyin jonkun verran :)) Putkeen ei oikein lähettynyt, mutta lopulta saatiin suoritettua putki-hyppy-putki, niinkuin se oli tarkotettu. Eli koira putkeen, persjättö hypyn takana ja pakkovalssi toiseen putkeen.

Suuuuuri kiitos Jennille videoinnista! On se vaan niin kivaa ja hyödyllistä katsoa näitä kotona jälkeenpäin. Innostuinpa tekemään pikkukoosteenkin noista radanpätkistä. On se kyllä ihme kyykkimistä ja varmistelua tuo minun ohjaus. Pitäis useamminkin saada videolle näitä, niin ehkäpä tuossakin jotain kehittymistä voisi tapahtua :p

Loppuun otettiin kontaktitreeniä A:alla, namipalkalla ja lelulla. Alkuun meni ihan hyvin ja saatiin muutamia nopeita alastuloja. Koko A:ta en ottanut, vaan nostin Kovun alasmenolle. Namin kanssa olisi naksutin ollut paikallaan, kun ainakin kotitreeneissä Kovu on tuntunut saavan ”lisäpuhtia” siitä. Lopuksi taisi mennä jo vähän jauhamiseksi, kun koira alkoi himmailemaan ja ohjaajan pinna kiristymään. Hyihyi!

Näiden kontaktien kanssa ei todellakaan olla menossa kisoihin. Juuri tässä kuitenkin oivalsin, että onhan niitä hyppyratojakin olemassa! :) Taidammekin siis pistäytyä Lappeenrantaan vain yhdelle radalle. Hyvinkään lämpöinen halli seuraavana päivänä houkuttelisi myös, mutta katsellaan onko ideaa lähtä ottamaan yhdet startit molempina päivinä..