Maanantaina päästiin kuin päästiinkin treeneihin. Tosin minun (taas!) alkava flunssa meinasi olla toista mieltä.. Toivottavasti tämä ei pääse pahenemaan, kun torstaina olisi Oreniuksen Juhan koulutus, johon olis niinku ihan täysin pakko päästä!

Sarin ja Jennin kanssa treenattu pätkä oli myös Oreniuksen (Jounin vai Juhan?) käsialaa. Tuntui kovin mukavalta pyöritykseltä ja vaikkei päästykään rataa kertaakaan puhtaasti läpi, jäi siitä silti erittäin hyvä fiilis :)

Alku meni yllättävän kivuttomasti. Kakkosella kokeilin ensin pakkovalssia hypyn takana. Tää tuntui tosi näpsäkältä, kunhan Sari hieman muistutteli liikkeen oikeaa suuntaa. Kokeilin tähän myös saksalaista(?), mutta se ei tuntunut niin sopivalta mulle. Siitä Kovu kerran karkasikin neloselle. Kolmosella niisto. Tämänkin olin ensin suorittamassa hieman suuripiirteisemmin, mutta fiksumpi tapa oli ottaa ”koiraa nenästä kiinni” ja vetää se ihan lähellä 3-hypyn yli. Neloselle meni myös yllättävän kivuttomasti, ajattelin että Kovua olisi tarvinut linjata sille enemmän, jotta keinulle päästiin suoraan. Keinulle ajattelin ottaa persjätön, mutta enpä ehtinyt. Myöhemmin otin sitten valssillakin.

Kontaktien ollessa mitä ovat, jätettiin keinu suosiolla vähemmälle ja siirryttiin suoraan loppupään treeniin. 6-hypyllä Kovu reagoi ennakointiini hieman turhankin hyvin, joten muutamaan kertaan se tuli hypyn ohi. Kun sain oman ajoituksen kohdalle, siirtyminen seiskalle onnistui hienosti. Kovu lähettyi ihan kivasti takaakiertoon, mutta putken oikean pään kanssa oli välillä hieman epäselvyyttä. Kun itse siirryin pois koiran juoksulinjalta, niin alkoi jopa toimia ;)

Kepeille otin reilusti näyttämällä ekan välin. Pari kertaa Kovu oikaisi ekasta välistä kolmanteen, kun minä en malttanut tarpeeksi. Joka kerralla pujotteli hienosti loppuun, vaikka jättäydyin jonkun verran :)) Putkeen ei oikein lähettynyt, mutta lopulta saatiin suoritettua putki-hyppy-putki, niinkuin se oli tarkotettu. Eli koira putkeen, persjättö hypyn takana ja pakkovalssi toiseen putkeen.

Suuuuuri kiitos Jennille videoinnista! On se vaan niin kivaa ja hyödyllistä katsoa näitä kotona jälkeenpäin. Innostuinpa tekemään pikkukoosteenkin noista radanpätkistä. On se kyllä ihme kyykkimistä ja varmistelua tuo minun ohjaus. Pitäis useamminkin saada videolle näitä, niin ehkäpä tuossakin jotain kehittymistä voisi tapahtua :p

Loppuun otettiin kontaktitreeniä A:alla, namipalkalla ja lelulla. Alkuun meni ihan hyvin ja saatiin muutamia nopeita alastuloja. Koko A:ta en ottanut, vaan nostin Kovun alasmenolle. Namin kanssa olisi naksutin ollut paikallaan, kun ainakin kotitreeneissä Kovu on tuntunut saavan ”lisäpuhtia” siitä. Lopuksi taisi mennä jo vähän jauhamiseksi, kun koira alkoi himmailemaan ja ohjaajan pinna kiristymään. Hyihyi!

Näiden kontaktien kanssa ei todellakaan olla menossa kisoihin. Juuri tässä kuitenkin oivalsin, että onhan niitä hyppyratojakin olemassa! :) Taidammekin siis pistäytyä Lappeenrantaan vain yhdelle radalle. Hyvinkään lämpöinen halli seuraavana päivänä houkuttelisi myös, mutta katsellaan onko ideaa lähtä ottamaan yhdet startit molempina päivinä..

Jejee, nyt on Kovu jopa päässyt tekemään kaikenlaista. Viime viikolla aloitettiin naksuttelemaan uutta temppua. Kovu on yllättänyt mut ihan täysin! Se on rauhallinen ja tekee duunia suht harkitusti. Mihin on se kaikki sählääminen ja säätäminen kadonnut? Jeeee! Tavoitteena saada siis Kovu itse venyttämään kylkiä. Kosketuskeppi lonkalle ja nenä kiinni siihen. Ihmeen hyvin poitsu on alkanut tajuamaan, että tää pitäisi tehdä suht rauhallisesti ja kaikki neljä jalkaa olisi toivottavaa pitää paikallaan. Sillä on vihdoin aivot! :D

Näyttelytreeneissä käytiin myös viime viikolla. Se onkin sitten toisenlainen tarina.. Kovu on tainnut taantua ihan hurjasti näiden kuukausien aikana, joita se on elänyt täällä kotikotona ihan metsäläisena (vaikkei nyt ihan maalla asutakaan..). Toisten koirien näkeminen aiheutti rrrrasittavia vinkumis-ulisemis-haukkumiskohtauksia, koska Kovu ilmeisti oletti, että ne kaikki muut koirat on tyttöjä, joiden luokse on päästävä just nyt heti. Keskittyminen oli alkuun tipotiessään eikä yksinkertaista edestakaisin-liikettä kyetty menemään ilman laukka-askelia tai räkyttämistä.. huoh. Jottei ihan kamalalta kuulostaisi, niin loppua kohden Kovu alkoi kyllä jo muistaa näyttelykuvioita. Pari kertaa päästiin edestakaisin jopa niin, että häntä oli selän jatkona eikä liputusasennossa! Kyllä se tästä, vielä ehditään käydä kolmesti näyttelytreeneissä ennen Helsinkiin muuttoa.

Tänään ehdittiin sitten vihdoin agia kokeilemaan. Puoli yhdeksän aamulla reippaana hallille ;D Otettiin Iidan kanssa tällaista rataa (lähteenä aivan mainio Clean Run – Exercise Sourcebook!).

Rata vaikutti tosi kivalta ja kuvittelin sen myös olevan ihan iisi. Ensimmäinen vaikeus tuli 2-putkella. Kovu ei tietenkään osannut hakea lähes piilossa olevaa putken suuta, joten jouduin sen sinne saattamaan enkä millään ehtinyt ohjaamaan 3-hypylle. Tätä otettiin sitten muutamaan kertaan yksittäisenä ja sain sen kai lähettymään jo kauempaakin. Vielä vaan tarvitsisi itseltä lisää uskoa siihen että ehdin vaikka juosta saakin. Putkelta hypylle olin siis aina myöhässä, mutta olisin saattanut keretäkin, jos en aina luovuttaisi kesken kaiken.. Kepeille yritin poispäinkäännöstä(?), mutta eihän Kovu osannut tuollaista kulmaa hakea vaikka niin kuvittelin. Enimmäkseen säätöä tämäkin. Persjättö 4-hypyllä oli sitten vaihtoehto, jolla pääsin saattamaan Kovun kepeille paremmin. Tämäkään ei kyllä hienoa katseltavaa ollut. Keppien loppuosa meni sen sijaan hienosti ja upeasti! Kovu pysyi kepeillä joka kerta kun lähdin tekemään persjättöä 6-hypylle, josta valssilla seiskalle. Monesti kuitenkin seurasin Kovua liikaa keppien loppuun asti, jolloin olin myöhässä viimeistään valssissa. Pitäisi vain tajuta lähteä ajoissa eteenpäin tuollasista tilanteista. Pujottelu Kovulla on kuitenkin siinä vaiheessa, että pystyn lopussa irtoamaan aika hyvin.

Loppurata olikin sitten vähän säätöä joka kerralla, kun välillä Kovu meni putkeen ja välillä A:alle, käskettynä tai ilman. A oli kyllä aivan karmiva!! Ei mitään tietoa nopeasta alastulosta. Kovu jäi jumittamaan ja sitten kun sitä hoputti ja hoputti tulemaan, niin ampaisi aivan alhaalta ilman lupaa liikkeelle :’(  Ainoa siedettävä suoritus taisi olla, kun vedin sen lelun kanssa alas asti. Muita kontakteja en kokeillut, mutta tämän esityksen perusteella puomi olisi aivan yhtä kamala. Ei kiitos kontakteja radalle vielä hetkeen.. Kisaamaan todella haluaisin, mutta katsellaan onko sitten järkeä lähtä hakkaamaan päätään seinään noiden kanssa. Perjantaina ajattelin kuitenkin ihan testimielessä lähtä KSSK:n möllikisoihin. Jos pystyisi edes radan tekemään sellaisella ”Nyt mennään eikä meinata”-asenteella.

Kiitos taas Iidalle kärsivällisestä neuvomisesta <3 Sain taas ideoita treenaamiseen ja potkuja persauksille. Hyvä fiilis jäi tuosta Kovun keppivarmuudesta (siis loppupäässä ;) ja siitä, että koira on kuitenkin ihan hiton hyvä (kunhan siltä joku jaksaisi vaatia asioita ja kouluttaa).

Kun kerran innostuin, niin innostuin kunnolla. Suunnattiin hallille myös tiistaina ja keskiviikkona. Tiistaina lähdettiin Iidan kanssa kahdestaan treenaamaan. Huiput alkulämpät otsalamppujen kanssa pilkkopimeässä  metsässä, ”Mistäs se polku menikään?” No, löydettiin onneksi hallille takaisin ;)

En tätä(kään) treeniä suunnittellut sen kummemmin. Kunhan meinasin, että otan vielä sylkkäriä + poikkaria ja varmistan Iidalta, et ne menee oikein. Vähän oli korjaamista, varsinkin sylkkärissä sen liikkeen suunnassa. Miun pitäisi myös ohjata rohkeammin ja olla (tietysti..) paremmin ajoissa. Rohkean ohjaamisen treenaamiseen Iida esitteli mulle sitten hasardin. Ja joutui siis JUOKSEMAAN. Tarkoituksena ehtiä lähes mahdottomaan paikkaan tekemään persjättö. Ja yrittää loppuun asti, vaikka koira tulisikin jaloille. Olin melkoisen löysä p**ka, anteeksi vain kaiken yrittäneelle huippukouluttajalle ;) No saatiin me pari onnistunutta ja nyt (kaksi päivää treenin jälkeen) tekee ihan kipeää kävellä, kun joutui kerrankin vähän juoksemaan täysillä :rolleyes: Loppuun vielä kontaktipohdiskelua ja parit selvennykset muista tekniikoista. Ihan mahottoman suuret kiitokset sille yhelle mestarille <3

Keskiviikkona sitten Kahjojen Ninjojen kanssa. Meinasin jo jättää Kovun kotiin ja mennä vaan treeneihin hengaamaan. Jaksoin sitten kuitenkin hakea sen Kausalasta koulun jälkeen. Otettiin sitten vaan kontakteja pentu-A:lla sekä aikuisten A:lla (kumirouhepinnalla, ah!). Pikku-A:lla Kovu meni nopsasti ja palkkautui hyvin namialustalla. Minun jäädessä taakse ei kuitenkaan kyennyt menemään alas asti eikä  vapautumaan namialustalle. Oikealla A:lla ei oikein välittänyt nameista ollenkaan eikä myöskään valmiiksi maassa olevasta lelusta. Parhaimman vauhdin sain, kun juoksin vierellä lelun kanssa hoputtaen. Tuohon pitäisi kuitenkin saada sitä itsenäisyyttä, hmph. Ehkä pitää vaan pikkuhiljaa jalostaa tuota lelun kanssa menoa, ja pyytää vaikka joku heiluttelemaan lelua alastulolle. Kun se maassa yksinään lojuva lelu ei oikein meinaa kiinnostaa.. :/

Loppujäähkillä Kovu löysi kaltaistaan seuraa: Piuha 4kk ja Trulli 5kk :D Nää kimppatreenit on kyllä siitäkin niin kivoja, kun tulee lähdettyä porukalla metsään. Melko harvoin kun tulee muulloin lenkkeiltyä isommassa porukassa. Tekee hyvää Kovulle :)

Niin, aina piti analysoida onnistumisia. Keskiviikkona en oikein kyennyt aluksi keskittymään, mutta kun otti aivot mukaan niin toimi hieeenosti. Yllättävää eikö totta! Huomasin, että mie alan heti hosumaan, kun pitäisi kuunnella neuvoja ja yrittää tehdä niiden mukaan. Yksinkertaiselle parin metrin matkallekin saa mahdutettua hienoja ylimääräisiä pyörähdyksiä ;) Kai mie sitten alan jännittämään aina jonkun verran tällasissa tilanteissa, riippumatta siitä kuka on katsomassa ja neuvomassa. On se hassua. Toisaalta tällasesta tilanteesta voisi sitten saada sitä potkua tekemiseen (ja lopulta kyllä ehkä vähän sainkin, v***tuksen kautta). Ongelmat haasteiksi, nih!

ps. Löysin tästä blogista ihan huippu ominaisuuden. Kirjoituksen saa laitettua yksityiseksi. Nyt tulee ainakin kaikki treenit raportoitua itselle, vaikkei aina jaksaisikaan kirjoittaa niin, että sen voi julkaista. Hienoa! :)

No niin! Treenaamassa oltiin :) Tarkoituksena oli siis ottaa jotain tekniikkaa. Päädyin sylkkäriin, koska sen ainakin osaan :D Lisäksi tuli tehtyä poikkaria ja vähän persjättöä ja (pakko?)valssia. Mulla on vähän tämä ongelma, etten oikein pysty tarkasti nimeämään mitä aion treenata tai mitä se sitten loppujen lopuksi oli. Kun en oikein tiedä tarkkaan, että mikä tekniikka on mikäkin..

Ekaks mentiin tuota vihreää reittiä. Sylkkäri siis kolmosen ja nelosen välissä. Ensin levisi kaarros, mutta kun kiinnitin Kovun huomion ennen kolmosta, alkoi kaarros pienentyä. Tähän kyllä tarvisi vielä lisää napakkuutta. Aika hyvin Kovu kuitenkin tuli sitten ”syliin”, kun sai vihdoin käännyttyä. Poikkarilla kepeille oli ihan hetken päähänpisto, joka toimi yllättävän hyvin! Ihan mistä tahansa kulmasta Kovu ei tietenkään mennyt oikein, joten oman linjan ja liikkeellelähtemisen kanssa sai olla tarkkana. Tää oli kuitenkin onnistuessaan ihan mainion yllättävä juttu! :)

Sitten aloitus putkelta. Putkeen lähettyi kaukaa hyvin. Menin vastaanottamaan lähemmäs hyppyä. Ekaks otin varman päälle valssilla, mutta persjättö tuntui sujuvammalta ja toimi myös erinomaisesti. Sylkkäri meni tässä tosi pienesti, tosin olihan kulmakin ihan eri kuin edellisessä treenissä. Loppua kohden Kovu tuli putkelta tosi kovaa ja hypyillä pienin tein. Näytti minun silmiin ihan tosi hienolta! Kepeille taas poikkarilla ja meni enimmäkseen tosi hienosti, kunhan itse annoin Kovun aloittaa rauhassa. Kepeillä pystyi myös hyvin kirittämään eikä tullut kesken pois. Vikalla kerralla laitoin lelun keppien loppuun  ja toimi myös hienosti. Nää olisin niiiin halunnut videolle!

Ja niistä fiiliksistä. Tää oli kivaaa! Aluksi meinasi kyllä keittää yli, kun Kovu vaan räkytti ja räkytti. Olen kuitenkin päättänyt, että mitään ei tapahdu ennenkuin herra hiljenee. Radalla toki huutaa, mutta siinä välissä ei tarvi kuulua yhtään ylimäärästä räksyä. Palkkasin alkuun myös namilla, ihan siitä syystä, että Kovu keskittyisi hieman paremmin. Palkkaa tuli neutraalisti tyylillä juusto-suuhun-hyvä-poika, mutta riitti kyllä Kovulle, koska tää on sen mielestä joka tapauksessa niin kivaa :D Lopuksi toki otin lelun ja reilummat kehut käyttöön. Tätä rauhoittumista pitäisi muistaa noudattaa ihan joka kerralla ja myös pidemmissä ja vauhdikkaammissa treenipätkissä vaatia sitä hiljaisuutta ja kuuliaisuutta. Kovu ei onneksi ota itseensä, vaikka käskisin sen yhtäkkiä esteeltä pois. Tämä on tuntunut toimivan niissä tilanteissa, kun korvat on unohtuneet lähtölinjalle.

Tänään meni hyvin, koska vaadin Kovulta keskittymistä ja en löysäillyt itse. Pystyin myös pitämään treenin yksinkertaisena enkä lähtenyt ahnehtimaan liikaa. Tätä lisää! :)

Niinjuu, Simbakin oli mukana. Vanhus hyppi kovin innokkaasti minimini-hyppyjä ja kiipesi rohkeasti A:lle ja keinullekin. Simba uskalsi nyt hienosti, kun ei tassut luistaneet hyvällä kumirouhepinnalla :)

Niin, mistäköhän sitä aloittaisi.. Viime kevättalvi meni varovaisesti pienestä polviongelmasta toipuessa. Kesällä treenaamiseen oli hieno mahdollisuus, mutta minä en saanut itseäni niskasta kiinni. Muutama startti otettiin kuitenkin kesän aikana. Syksyä kohden alkoi taas polvi ehkä hieman vaivata (tai sitten se oli vain minun vainoharhaisuutta). Lokakuun lopulla käytiin sitten näyttämässä jalkaa lääkärisedälle, koska minä halusin varmuuden, etten vie risaa koiraa radalle. Saatiin agilitylupa ja into radalle palaamiseen kasvoi huimasti :)

Kausalaan/Kouvolaan palattuamme ollaan käyty treenaamassa kerran. Kiitos Iidalle, ne oli superit treenit! Siitä on kuitenkin jo neljä viikkoa. Hip hei, olenpa ahkera! Pitäis ryhdistäytyä, pitäis treenata, pitäis edes joskus vääntäytyä sinne hallille. Noh. Viime perjantaina olin KSSK:n järjestämällä Oreniuksen Juhan henkisen valmennuksen luennolla. Kuten ilmeisesti aika moni muukin, sain minäkin melkoisen ”potkun persauksille”. Tajusin, että jonkinlainen tavoite tässä on nyt kuitenkin asetettava ja treeniohjelma laadittava. Jos kerran pystyn kuntosaliohjelmaa noudattamaan (hurjat kolme viikkoa takana, hurraa! ;), niin miksen myös agitreeniohjelmaa.

Homma lähtee pienistä palasista, joten meitin hurja tavoite on vain se, että käydään treenaamassa ja pitämässä kivaa säännöllisesti seuraavat viisi viikkoa. Tarkoituksena ottaa vain kontakteja sekä tekniikkajuttuja parilla esteellä tai lyhyellä radanpätkällä. Pitempää rataa ja kisanomaisia treenejä katsellaan sitten vuodenvaihteen jälkeen.

Luennolla tuli eteen paljon hyvää asiaa, mutta tässä muutamia minulle tärkeitä pointteja ja muistiinpanoja:

• Treeniohjelma ja -päiväkirja, johon kirjataan myös treenien fiilikset
• Keskitytään onnistumisten analysointiin, miksi se meni hyvin?
• Löydetään suorituksesta positiiviset puolet ja ajatellaan ongelmat haasteina
• Jos haluaa kisata täysillä, ei voi velttoilla treeneissä
• Mukavaa, hauskaa ja kivaa täytyy olla

Ja huomenna klo 9 meinaan lähteä hallille, ihan varmana! ;D