Torstaina koitti vihdoin kauan odotetut ekat ohjatut treenit. Meinattiin kyllä heti ekalla kerralla myöhästyä, kun työmatkassa menikin ruuhkan takia puolet kauemmin kuin yleensä, kivaa. Kyllähän me sitten jo ennen kuutta oltiin hallilla, mutta totutunlaiset alkulämpät jäi tekemättä, hmph.. Jatkossa pitänee ainakin treenipäivinä mennä aina pyörällä töihin, niin ehtii ajoissa kotiin.

Aluksi harjoiteltiin poispäinkäännöstä muutamalla esteellä. Tajusin, että me ei olla taidettu treenata tätä yksittäisenä koskaan, tai ainakaan aikoihin. Hienosti Kovu kuitenkin haki hypyn. Hypyn jälkeisen linjan kanssa tosin oli vähän korjattavaa. Aluksi otettiin minikorkeuksilla, mutta nostin lopuksi mediksi eikä tippunut rima, vaikka Kovu lähtikin tosi tiukasti hypylle :)

Tekniikkatreenin lisäksi otettiin tällaista pätkää. Ennen meidän vuoroa ehdin onneksi lähteä hiukan pidemmälle lämmittelylenkille, mielenrauha taattu! Radanpätkä oli aika mukava tehdä. Vitosella tein jaakotuksen, jossa ensin hosuin ja Kovu ei lähtenyt takaakiertoon. Vauhdista uusiksi ja rauhallisempi saattaminen hypylle. Seuraavaan kuvioon olin suunnitellut kaksi vaihtoehtoa. Toteutin huonommin toimivan.. Koira  takaakiertoon kutoselle ja sylkkäri seiskalle. No, tietystihän se meni putken väärän päähän, kun olin  itse jotain sata metriä jäljessä. Jatkettiin kuitenkin tästä suoraan. Puomilla oli odottamassa namialusta, joka tosin taisi olla hieman liian lähellä puomia. Kovu oli jotenkin hämmentyneen oloinen (luultavasti) väärästä alustan paikasta ja jäi himmailemaan. Namien syönnin ollessa vielä kesken ohjasin Kovun putkeen ja se ilmeisesti jäi sinne tukehtumaan ja kakomaan, kun kesti niin kauan, hups :D Kepeille ei siis tullut kiire yhtään ja taisin oikaista Kovun linjan aloitukseen ihan reilusti. Loppupäässä kiritin aika lailla ja tein vielä persjätön. Oli makee!

Kokeiltiin alun hyppy-putki-hässäkkää vielä pikaisesti uudestaan. Jounin ehdotuksesta lähetin kauempaa takaakiertoon ja liikuin itse koiran edelle, niin että pääsin juoksemaan seiskan vasemmalta puolelta ja vetämään koiran putken oikeaan päähän. Sehän onnistui, jopa ekalla kerralla, kun ei jäänyt paikalleen jumittamaan vaan liikkui ajoissa! Tuntui niiiin kivalta! :)  Sitä mun toista vaihtoehtoa (valssi hyppyjen toiselle puolelle) en ehtinyt kokeilla, mutta ehkäpä rakentelen tuon kuvion joskus uudestaan.

Agility-koulutuksellisesti treeni jäi melko köyhäksi, mutta sitäkin hyödyllisempää oli se, että jouduimme suurimman osan ajasta odottamaan ja siinä samalla tekemään kaikkea pientä ja olemaan HILJAA! Ääärimmäisen vaikeaa Kovulle.. Nämä treenit saattavatkin siis toimia ikäänkuin ”kisatreeninä”, jos jatkossakin on näin vähän aikaa itse suoritukseen. Tavoitteena siis rentoa ja hiljaista odottelua ja lämmittelyä sekä suoritus, josta ekalla yrityksellä nolla ;)

Tänään käytiin vielä hallilla ottamassa pääasissa kontakteja ja siinä sivussa vähän keppejä ja muuta pientä. Osa kontakteista oli ehkä hieman hitaammanpuoleisia.. Välillä namialusta oli vähemmän ja välillä enemmän näkyvissä. Erot nopeudessa ei tuntuneet johtuvan tuosta. Hyvä fiilis jälleen kuitenkin ;) Huomenna taas uudestaan Purinalle tekniikkakoulutukseen á la Ville ja toinen Jouni. Tää treenaaminen vaan on niiiiin kivaa! :)

Kevät ja pitkäkarvainen koira ei ole sitten yhtään kiva yhdistelmä (jos ei joku vaikka tiennyt). Simba Hienohelma on pysynyt ihmeen puhtaana täällä maalla, mutta Kovu on melkein kylkeen asti ravassa, kun vaan pyörähtääkin ulkona. Kaupungin sotkut tuo tietysti tähän vielä oman lisänsä. Tänään sitten jynssäsin Kovun taas valkoiseksi. Nyt se on aivan iiiihana <3 No, huomenna takaisin Helsinkiin ja kohta valkoinen onkin taas lähempänä harmaata.

Tänään käväistiin myös Homeetan hallilla kontakteja treenaamassa. Aikaisemminkin kirjoitin siitä, kuinka treenifiilis on Purinalla ollut ihan toista kuin täällä vanhoissa ympyröissä Kouvolassa. Tänäänkin oli vähän lössö fiilis itselläni, ei ollut sellaista yletöntä innostusta treenata ja viilata.

Ihan hyviä toistoja kuitenkin saatiin, tehtiin enimmäkseen puomia. Otin käyttöön hieman pienemmän namialustan ja peitin sitä vähän hiekalla. Vauhti oli hyvää, ekoilla kerroilla Kovu lähti jopa ilman vapautusta alustalle, mutta uskon, että tuollainen rohkeus on ihan hyväksi. Ei kuitenkaan tullut ihan täysillä läpi. Vapautuskäskyssä sen sijaan oli edelleen pientä hämmennystä, ihan jokaisella JEE:llä Kovu ei lähtenyt kontaktilta. Paljon pitää siis tuota vahvistaa. Hmm.. oli kyllä hieman epäjärjestelmällistä treenamista, mutta päällimäiseksi jäi suht hyvä fiilis. Kovu oli nopea (A:lla tosin vähän hidasteli aluksi), teki pari hienoa alasmenoa, vaikka mie jäin taaemmas ja pienempi namialusta tuntui toimivan hienosti. Pitää tosin muistaa, etten liian nopeasti lähde sitä häivyttämään, jotta ei tule turhaa himmailua. Pari kertaa otettiin myös kokonaan ilman alustaa ja hienosti tuli Kovu alas asti :)

Huhuh, taas on aika kulunut ihan huomaamatta ohi enkä ole blogia ehtinyt kirjoitella. Paljon onkin kahteen viikkoon mahtunut; kaksi eläinlääkärikäyntiä, kivoja treenejä ja kaverikoiran kanssa riehumista.

Eläinlääkärillä tosiaan käytiin reilun viikon sisällä kahdesti. Ensin epäilyksenä anaalirauhasten tulehtuminen. Tilanne ei ollut ihan niin vakava kuin pelkäsin, mutta antibiootti-voidetta kuitenkin määrättiin. Antibiootin varoaikojakin ehdin jo Tampereen näyttelyn takia miettiä. Kuuri oli kuitenkin lyhyt, joten näyttelyyn oltaisiin päästy. No, viikko tästä, ja Kovu kehitti itselleen silmätulehduksen. Eikun varaamaan uutta aikaa uudelle kivalle vakkarilääkärille ja määräyksenä 7 päivän antibioottikuuri. Heihei, Tampereen näyttely ja varoajan takia myös seuraavan viikonlopun agikisa ja tokokoe. Lähdin kuitenkin turistiksi Tampereelle Ainoa ja Aatosta kannustamaan. Ja kyllä, kirjoittelen tätä autosta läppäri sylissä. Kiireinen elämä.

Treenaamassa ollaan käyty muutamia kertoja. Näistäkin piti tarkemmin kirjoittaa, mutta enhän mie nyt enää niitä muista niin tarkasti. Kontaktit on kuitenkin sujuneet erinomaisesti ja kaikenmoiset pyörityksetkään ei ole tuottaneet kovin suurta päänvaivaa. Niisto-persjättöä ollaan hieman treenattu, mutta vielä enemmän sitä pitäisi ihan yhdellä esteellä ottaa. Keppien aloitusten kanssa ei ole mennyt kovin hyvin, niihin pitäisi varmaan kiinnittää taas vähän huomiota.  Päällimmäisenä mielessä kuitenkin erittäin hyvä fiilis :) Varmaan sitä itsekin ottaa treenit jotenkin eri fiiliksellä uudessa paikassa. Kouvolassa treenit meni aina ihan lössöilyksi. Ihmeellinen on ihmisen mieli.

Enna-labradoria Kovu on myös päässyt tapaamaan uudestaan ja mainittakoon täälläkin, että Kovu on nyt syvästi rakastunut. Enna vain ei pidä Kovun rakkaudenosoituksia oikein minään. Juoksee lällätellen karkuun ja Kovun on vain pakko yrittää pysyä vikkelän neidin perässä. Rankka elämä Kovulla. Viikko sitten katsastettiin Tiinan ja Ennan kanssa Pitkäkosken maisemat, jossa  päästiin sentään ihan polkuja pitkin kävelemään koirien kanssa. Lyhyt reitti tosin, joka kierrettiin pariin kertaan. Muut polut olivat tietenkin taas latuja. Kesää odotellen, silloin Pitkäkoski on varmasti aivan ihastuttava lenkkeilypaikka. Meiltäkin kun menee bussilla siihen vain kymmenisen minuuttia :) Eilen lenkkeiltiin sitten meidän lähimaastoissa Seurasaaren edustalla metsässä ja jäällekin uskallettiin vielä. Hieman rämpimiseksi taas meni siellä metsässä lumisateen jälkeen ja suojakelin yllätettyä. Kivaa kuitenkin oli taas!

kuvat. Tiina Jurvakainen (lisää kuvia Tiinan blogissa)

On se niin kivaa katseltavaa, kun koira on väsynyt tuollaisen lenkin jälkeen. Kotiin kävellessä Kovu jopa käyttäytyi ihan kuin tavallinen koira, ilman piiippamista ja sinkoilua. Enemmänkin voisi Kovu kavereiden kanssa leikkiä. Koirapuistoissa sopivien koirien treffaaminen on aika arpapeliä, joten pitäisi melkein olla tällaista ennaltasovittuja miittinkejä.

** Etsintäkuulutus: Etsitään lisää leikkikavereita, narttuja tai leikattuja uroksia, jotka eivät niin hätkähdä ”vietikkään” uroskoiran ahdisteluyrityksiä! **

Hehe, houkutteleva ilmoitus.. Kovu tosiaan on välillä ihan mahdoton noiden sukupuoliviettiensä kanssa. Ennan selässäkin roikkuu heti tilaisuuden tullen ja koko ajan joudun sitä komentamaan käyttäytymään. Pienistä toisen koiran sanomisista Kovu ei kovin pelästy, joten kaveri joka sanoisi napakasti vastaan, olisi myös varmasti ihan paikallaan ;)

(Tämän piti jäädä ensin vain yksityiseksi julkaisuksi (minkä takia etenkin loppupää saattaa olla hieman vaikeasti ymmärrettävissä ilman ”taustainfoa”), mutta päätinpä sittenkin julkaista sen kaikille. Melkoisen turhaa höpinää, mutta jotakuta saattaa jopa kiinnostaa, ehkä?)

Sunnuntaina iltayhdeksän jälkeen mentiin Purinalle tarkoituksena ottaa vain kontakteja ja jotain pientä. Ensin otettiin puomia namipalkalla. Palkkana Kovun aamunappulat pehmeinä ja pieniksi paloiteltuina (syödään sitten hallilla kun ei kotona kelpaa). Ensin otettiin lyhyttä matkaa alastulolla kannustaen koiraa namikupille. Kovu meni suht innokkaasti ja vapautui ihan hyvin naksulla ja ”Jee”:llä. Mutta voi jestas, mikä vauhti kun otettiin koko puomi! Se juoksi melkein alas asti! Hieman raivoa vielä lisää ihan alastulolle, mutta tää oli jo tosi hyvä verrattuna Kuvolan treeneihin. Otin lisäksi lelulla, jolloin ei vapautunut niin hyvin pelkällä ”Jee”:llä. Jossain vaiheessa jäi myös vähän hiipimään, mutta sitä paikkasin vetämällä Kovun lelun kanssa vauhdikkaasti läpi kontaktin. Silti pysähtyi pikku hetkeksi hienosti :)

A oli jotain vielä upeampaa! Tässä tajusin ottaa käyttöön superpalkan: kourallinen pehmeitä nappuloita kuppiin. Johan tepsi, ja Kovukin vaikutti ihan ahneelta koiralta. Jesjesjes, tätä lisää! Keinua kokeiltiin myös. Siinä jäi hieman himmailemaan, mutta ehkä parempi niin kuin lentokeinu.

Keppejä ja hyppysuoraa otettiin myös hieman. Suoralta kepeille käännyttäessä ei alotus oikein meinannut onnistua. Kovu oli ihan muissa maailmoissa ja ensimmäistä kertaa koskaan lähti _kesken suorituksen_ hajun perään! Voin kertoa, siinä vaiheessa ohjaajan verenpaineet hieman nousi! No, vähän tiukemmalla käskytyksellä lähti mukaan ja teki reippaasti. Keppien lopussa otin valssia, joka kerran meni hieman överiksi ja Kovu tuli vikasta välistä pois.

Oli ihan älyttömän mukavat omatoimitreenit ja ihanaa kun Purinalle pääsee kotoa suht helposti ja nopeasti bussilla :) Nyt on kyllä sitä treeni-intoa!

PS. Sunnuntainen lenkkikin meni suht rennosti ja hiljaisesti. Käytin naksutinta ohituksissa (ts. kun toinen koira oli jossain kaukana näköpiirissä) ja pakotin itseni pysymään rauhallisena. Kovu alkoi jo selkeästi hakea kontaktia. Naksu toimii siis paremmin kuin kulunut ”Kiva”, ylläri. Itselläkin on korkeampi kynnys naksauttaa kuin sanoa se kiva. Muutenkin oli helpompaa olla puhumatta mitään ja antaa palautteet Kovulle naksulla ja vartalonliikkeellä. Namia menee hurjasti, mutta tähänkin otetaan käyttöön menetelmä ”Syö aamuruoka lenkillä”.

Viikko sitten torstaina päästiin Oreniuksen Juhan koulutukseen. Keskiviikon saikkupäivän ansiosta flunssa hiukan hellitti ja juokseminenkin tuntui taas ihan hyvältä idealta. Treeni meni hyvin ja siitä jäi kovin hyvä ja toiveikas mieli :)

Alku ei kyllä vaikuttanut kovin lupaavalta. Päästiin eteenpäin noin este kerrallaan. Voi luoja, että meinasi hävettää :D Kakkoselle otettiin pakkovalssi, joka oli aluksi tietenkin myöhässä. Kakkosen jälkeen yritin ensin jotain ihme pyörähdyksiä, mutta sitten Juha neuvoi yksinkertaisemman tavan (jota en nyt osaa selittää). 4-hypyllä ja kepeillä tuli  myös ihmeellistä hosumista, jotka saatiin lopulta ojennukseen. Keppien lopussa otin valssin ja pystyin irtoamaan kepeiltä aika hyvin. On kyllä hitsin hyvä olo noista kepeistä. Viime aikoina on keppien loppupäät sujuneet tosi hyvin! En muista, että Kovu olisi ollenkaan tullut kesken pois :)

Kontaktit jätetiin treenistä pois, joten putken jälkeen jatkettiin pituudelta (toinen piirros). Aluksi saatoin Kovua liikaa muurille, jolloin en ehtinyt ajoissa 4-hypylle. Nelonen otettiin niistolla, joka sujui pääpiirteissään ihan jees, ainakin minun mittapuun mukaan. Luonnollisesti Juha löysi siitä korjailtavaa. Käännös tulisi olla vielä tiukempi ja napakampi. Käskyn ja ohjauksen ajoitus siis kohdalleen. Näitä pitää harjoitella kyllä reilusti yksittäisenäkin. Nyt kun on taas yksi tekniikka sisäistetty ja ymmärretty täysin :)

Sitten koira luottavaisesti putkeen ja täysiä pinkomaan pussille ja eteenpäin. Minähän jopa kerkesin! Vastaanottamaan seiskalle ja siitä ”molemmilla käsillä” kasille, jossa niisto. Putkesta tullessa koira kiertoon hypylle ja valssi 10-hypyn edessä. Kovu lähti aika napakan tuntuisesti kiertoon ja valssi onnistui hienosti (video tietysti paljastaisi totuuden..).  Sitten loppuun 12-hypylle sylkkäri, joka meinasi hieman levitä väärän ajoituksen ja sijoittumisen vuoksi. Noitakin pitäisi muistaa ottaa enemmän ihan pienissä pätkissä.

Totesin treenin jälkeen, että keskittymisen puute on se suurin ongelma mun ohjaamisessa. Juhallekin ihmettelin, että tajuan kyllä tekniikoita ja ymmärrän miten ne pitäisi tehdä. Osaan niitä ehkä jopa rataantutustumisessa käyttää. Kuitenkin radalle lähtiessä kaikki unohtuu ja mennään roiskien eteenpäin. Pitäisi siis hieman KESKITTYÄ siihen mitä on tekemässä. Tarvitsisin myös treeneihin aina sen, joka sanoo SEIS, kun alan sähläämään.

Tuli sitten myös laajemmin mietittyä tätä koko meidän uraa ja treenaamista. Ollaan tässä tosiaan aloittelemassa neljättä kesää ykkösissä.. Pakko kysyä tässä vaiheessa, että mikä on vikana? Totuus taitaa olla se, että olemme treenanneet aivan liian omatoimisesti. Vaikka olenkin kouluttanut agiryhmiä jo vuosia, ei kuitenkaan ole tainneet taidot riittää näin omatoimiseen treenaamiseen. Tai vaikka taidot ehkä riittäisikin, niin sellainen tietty järjestelmällisyys tästä on puuttunut. Omalla kohdallani se olisi ehkä vaatinut kiinteän treeniryhmän- ja ajan sekä kouluttajan, joka oikeasti katsoo mitä siellä radalla teet. Vaikka näinä vuosina treeniolosuhteet (Kiitos KSSK ja Homeetta) onkin olleet hyvin suosiolliset, ei tällä minun saamattomuudellani ole vain saatu paljonkaan aikaan. Ja se harmittaa, paljon, kun käsissä on Kovun kaltainen koira :’(

Katsotaan mihin suuntaan lähtee meidän treenaaminen kehittymään uusissa ympyröissä Helsingissä. Nyt on ainakin ryhmäpaikka saatu ja Purinallekin on matkaa vain viisi kilometriä. Ihan älyttömästi kiinnostaisi myös osallistua Oreniusten kurssimuotoiseen koulutukseen. Kurssin hinta ja hankalat kulkuyhteydet vielä tosin hieman mietityttävät..