Iltalenkillä käppäiltiin Laakson kentälle ja kappas, siellä olikin käynnissä esteratsastuskisat! Ajattelin, että tämäpä oiva tilaisuus tutustuttaa Kovua hiukan hevosiin. Niitä kun tuossa Keskuspuistossa silloin tällöin tulee vastaan, niin olisi ihan suotavaa suhtautua niihin lunkisti. Joskus Kovu nimittäin on hevosia katsellut hiukkasen epäluuloisena ja vähän ”wuffutellut” samalla. Mentiin pikkuhiljaa lähemmäs lämmittelykenttää, jossa ratsukoita meni ristiin rastiin. Kiinnostuneena Kovu katseli hevosia, pysyen kuitenkin ihan hiljaa koko ajan :) Toki namitarjoilu pelasi myös samalla. Lopulta oltiin aika lähelläkin kenttää, eikä Kovu kummemmin reagoinut, vaikka hevonen hiljalleen laukkasikin melkein vierestä :)

Innostuin sitten katsomaan kisaa hieman pidemmänkin aikaa. Olipa aika jänskää seurata kisaa näin agilityharrastajana ilman mitään tietoa lajista tai hevosista noin ylipäänsä. Esteitä oli vain yhdeksän kappaletta, mutta toki estevälitkin olivat jotain ihan muuta kuin agilityssä ;D Alussa hieman hämmennystä aiheutti se, että  kentällä oli koko ajan kaksi hevosta samaan aikaan:  suoritusvuorossa oleva ja valmistautuva. Toki toimii tässä lajissa, mutta hieman ihmettelyä se paatuneessa agilitykisaajassa herätti :D Myös lentävä lähtö oli  hämmentävä: mikä olikaan ensimmäinen este? Kyllä sekin sitten tuli selväksi muutaman suorituksen seurattuani. Yksi kysymys kuitenkin jäi vaivaamaan mieltä. Onko lähtö suoritettava jonkun tietyn ajan sisällä, vai saako siinä kierrellä ja kaarrella juuri niin kauan kuin tarvitsee ja haluaa?

Harmi, ettei sattunut kameraa mukaan! Tosin en tiedä olisiko tuolla mun pimeällä telellä enää mitään tehnytkään, kun kenttä oli jo ilta-auringon varjossa. Mutta eiköhän tuonne tule vielä toistekin mentyä hevosia ja lajia ihmettelemään sekä kenties huvikseen kuvaamaankin. Kyllä hevosissa vaan on sitä jotain! Vain muutaman kerrran olen elämäni aikana hevosen selässä istunut, mutta kovasti kiinnostaisi osallistua jollekin seniori-super-alkeiskurssille :D Pelkään vain sitä, että kun hevosille antaa pikkusormen, ne vie koko käden (ja rahat..).

Suunnistin lauantaina Pukinmäen Murren Murkinaan tarkoituksena laittaa kuntoon Kovun huonohko ja maistumaton ruokavalio. Kovuhan on syönyt raakaruokaa syksystä 2006 (?), mutta viime syksynä vaihdoin sen takaisin nappulalle. Olin kai alkanut laiskistumaan ruokavalion miettimisen kanssa ja Kovukin nirsoili aika useasti, monesti söi mieluummin nappulaa (sitä on meillä aina ollut kuitenkin ”varalla”). Vieläpä kun uuden asunnon pakastintilat tuntuivat rajoitteellisilta ja tiedossa oli asumista porukoilla (jossa koirat ruokkii milloin kukakin), niin tuntui helpommalta vaihtaa nappulaan. Kausalassa Kovu söikin kaiken aina kohtalaisella ruokahalulla (ollen silti monta minuuttia Simbaa hitaampi). Takaisin Helsinkiin muutettuamme herra alkoi taas nirsoilemaan, kun ei tarvinut huolehtia selän takana jämiä kyttäävästä Simbasta.

Talven ajan Kovu söi Jahti&Vahtia, joka vaikuttikin todella hyvältä (ja edulliselta!) ruualta. Myös Simba vaihdettiin syksyllä J&V:lle ja muutokset esim. ihon kunnossa olivat ihan näkyviä :)  Viime viikkoina olen kuitenkin saanut heittää turhan monta nappula-ateriaa roskikseen, milloin kananmunalla, milloin riisillä höystettynä. Lenkillä Kovu on saanut nameina  pääsiäiskisoista voittamaamme Purina Onea, mutta se on vetänyt Kovun mahan ihan löysälle, joten tilanteelle oli vihdoin tehtävä jotain.

Paluu raakaruokaan houkutteli myös kovasti, mutta nappulaa tarvitsen vielä toistaiseksi, kun sitä on niin kätevä käyttää palkkiona ohitusharjoituksissa. Siinä sitä menee paljon ja monesti Kovu onkin saanut melkein koko päivän annoksen lenkeillä. Haussa oli siis laadukas, maittava ja nappulakooltaan pieni ruoka (J&V:a kun ei voinut käyttää nameina ilman massiivisia turvota-kuivata-ja-pilko -operaatioita). Murressa myytävät kuivaruuat ovat heidän nettisivujensa mukaan ”valmistettu mahdollisimman hyvistä ja laadukkaista raaka-aineista ilman keinotekoisia väri, maku ja säilöntäaineita. Suosimme pienempiä valmistajia, jotka käyttävät mahdollisimman paljon valmistusmaan paikallisilla alueilla tuotettuja raaka-aineita ja jotka eivät testaa ruokia eläimillä, jotka elävät suljetuissa tiloissa.” Totesin sitten, että on varmaankin ihan eettistä ja turvallista ostaa jotakin kuivaruokamerkkiä Murren valikoimista.

Murresta tarttui mukaan Acanan perus-adultia sekä sekalainen määrä lihoja sekä ekstra-nameiksi ylihintaista Ziwi Peakkia. Ah, miten ihanaa olikaan taas ostella koiralle oikeaa ruokaa. Ajatuksena on nyt, että päivän nappula-annos käytetään lenkeillä ja kuppiin tulee sitten jotakin raakaa. Ainakaan tähän mennessä ei vielä ole tarvinnut heittää jämiä roskiin ;) Myös uusi nappula maistui alkuihmettelyjen jälkeen tosi hyvin, kupistakin :)

Hieman harmaita hiuksia tosin ehti jo aiheuttaa nuo lihojen pakkauskoot. Nuo levyt meni mukavasti paloiksi veitsellä hieman pehmettyään huoneenlämmössä. Kahden kilon broilerinkaula-pussin upotin tottuneesti kuumaan veteen ja revin kaulat irti toisistaan ja uudestaan pakkaseen (tosin tällä kertaa multa olikin pakastepussit loppu, joten nyt ne on melkein samanlaisessa köntissa kuin ostaessakin, nice). Mutta mitä noille 600 gramman könteille pitäisi tehdä? Kouvolassa asuessa vein ne aina iskän käsittelyyn, joka ystävällisesti pilkkoi ne kirveellä paloiksi. Nyt en kuitenkaan aio ostaa omaa kirvestä enkä varsinkaan rupea mäiskimään sillä täällä kämpässäni. Any ideas? Tuota lihakönttiä ei viittis ihan kokonaan sulattaakaan. Selkeesti tarvitsen kaksi koiraa, koska näitä pakkauskokoja ei ole suunniteltu yhdelle pikkukoiralle ;D

Kevät ja pitkäkarvainen koira ei ole sitten yhtään kiva yhdistelmä (jos ei joku vaikka tiennyt). Simba Hienohelma on pysynyt ihmeen puhtaana täällä maalla, mutta Kovu on melkein kylkeen asti ravassa, kun vaan pyörähtääkin ulkona. Kaupungin sotkut tuo tietysti tähän vielä oman lisänsä. Tänään sitten jynssäsin Kovun taas valkoiseksi. Nyt se on aivan iiiihana <3 No, huomenna takaisin Helsinkiin ja kohta valkoinen onkin taas lähempänä harmaata.

Tänään käväistiin myös Homeetan hallilla kontakteja treenaamassa. Aikaisemminkin kirjoitin siitä, kuinka treenifiilis on Purinalla ollut ihan toista kuin täällä vanhoissa ympyröissä Kouvolassa. Tänäänkin oli vähän lössö fiilis itselläni, ei ollut sellaista yletöntä innostusta treenata ja viilata.

Ihan hyviä toistoja kuitenkin saatiin, tehtiin enimmäkseen puomia. Otin käyttöön hieman pienemmän namialustan ja peitin sitä vähän hiekalla. Vauhti oli hyvää, ekoilla kerroilla Kovu lähti jopa ilman vapautusta alustalle, mutta uskon, että tuollainen rohkeus on ihan hyväksi. Ei kuitenkaan tullut ihan täysillä läpi. Vapautuskäskyssä sen sijaan oli edelleen pientä hämmennystä, ihan jokaisella JEE:llä Kovu ei lähtenyt kontaktilta. Paljon pitää siis tuota vahvistaa. Hmm.. oli kyllä hieman epäjärjestelmällistä treenamista, mutta päällimäiseksi jäi suht hyvä fiilis. Kovu oli nopea (A:lla tosin vähän hidasteli aluksi), teki pari hienoa alasmenoa, vaikka mie jäin taaemmas ja pienempi namialusta tuntui toimivan hienosti. Pitää tosin muistaa, etten liian nopeasti lähde sitä häivyttämään, jotta ei tule turhaa himmailua. Pari kertaa otettiin myös kokonaan ilman alustaa ja hienosti tuli Kovu alas asti :)

No se nyt vaan on! Vanha, rakas höpsöpappa. Piipahdettiin siis loppuviikosta pikaisesti Kausalassa. Papparainen on edelleen kovin virkeä, vaikkei olekaan enää saanut ”nauttia” Kovun vauhdikkaasta seurasta. Yläkertaankin taas kiivettiin ja tennispalloleikkejä vaadittiin hyvin pontevasti. Simba <3 Nappaisin sen välittömästi mukaan Helsinkiin, mikäli se täällä viihtyisi eikä metelöisi kämpässä aiheuttaen valituksia. Kovu oli pitkän tauon jälkeen taas ensimmäisen illan sitä mieltä, että Simba on tyttö, jota pitää käydä vähän väliä liehittelemässä ja yrittämässä. Selkään Kovu ei sentään hypi, sillä siitä Simba saa melkoisen (lähes vakuuttavan) raivarin.

Sunnuntai piti alunperin viettää tokokokeessa kilpaillen sekä työskennellen, mutta aikoja sitten parantuneen silmätulehduksen ja antibiootin varoaikojen takia Kovu joutui jäämään kotiin. Startti uuden seuran talkoohommiin oli kovin miellyttävä ja alo-luokan suorituksia seuraillessa iski kyllä todellinen tokokisakuume! Ei ne olleetkaan kaikki niin täsmällisiä ja täydellisiä suorituksia. Me oltaisiin päihitetty monet mennen tullen ;D (Ainakin, jos olisi ollut hyvä päivä, koira väsytetty totaalisesti ennen koetta, ei houkuttelevia tyttökoiria tai muuta innostumisen aihetta, ohjaaja sopivassa mielentilassa, yms yms yms). Peukut pystyyn, että mahdutaan mukaan johonkin kokeeseen kevään/kesän aikana! :)

Huhuh, taas on aika kulunut ihan huomaamatta ohi enkä ole blogia ehtinyt kirjoitella. Paljon onkin kahteen viikkoon mahtunut; kaksi eläinlääkärikäyntiä, kivoja treenejä ja kaverikoiran kanssa riehumista.

Eläinlääkärillä tosiaan käytiin reilun viikon sisällä kahdesti. Ensin epäilyksenä anaalirauhasten tulehtuminen. Tilanne ei ollut ihan niin vakava kuin pelkäsin, mutta antibiootti-voidetta kuitenkin määrättiin. Antibiootin varoaikojakin ehdin jo Tampereen näyttelyn takia miettiä. Kuuri oli kuitenkin lyhyt, joten näyttelyyn oltaisiin päästy. No, viikko tästä, ja Kovu kehitti itselleen silmätulehduksen. Eikun varaamaan uutta aikaa uudelle kivalle vakkarilääkärille ja määräyksenä 7 päivän antibioottikuuri. Heihei, Tampereen näyttely ja varoajan takia myös seuraavan viikonlopun agikisa ja tokokoe. Lähdin kuitenkin turistiksi Tampereelle Ainoa ja Aatosta kannustamaan. Ja kyllä, kirjoittelen tätä autosta läppäri sylissä. Kiireinen elämä.

Treenaamassa ollaan käyty muutamia kertoja. Näistäkin piti tarkemmin kirjoittaa, mutta enhän mie nyt enää niitä muista niin tarkasti. Kontaktit on kuitenkin sujuneet erinomaisesti ja kaikenmoiset pyörityksetkään ei ole tuottaneet kovin suurta päänvaivaa. Niisto-persjättöä ollaan hieman treenattu, mutta vielä enemmän sitä pitäisi ihan yhdellä esteellä ottaa. Keppien aloitusten kanssa ei ole mennyt kovin hyvin, niihin pitäisi varmaan kiinnittää taas vähän huomiota.  Päällimmäisenä mielessä kuitenkin erittäin hyvä fiilis :) Varmaan sitä itsekin ottaa treenit jotenkin eri fiiliksellä uudessa paikassa. Kouvolassa treenit meni aina ihan lössöilyksi. Ihmeellinen on ihmisen mieli.

Enna-labradoria Kovu on myös päässyt tapaamaan uudestaan ja mainittakoon täälläkin, että Kovu on nyt syvästi rakastunut. Enna vain ei pidä Kovun rakkaudenosoituksia oikein minään. Juoksee lällätellen karkuun ja Kovun on vain pakko yrittää pysyä vikkelän neidin perässä. Rankka elämä Kovulla. Viikko sitten katsastettiin Tiinan ja Ennan kanssa Pitkäkosken maisemat, jossa  päästiin sentään ihan polkuja pitkin kävelemään koirien kanssa. Lyhyt reitti tosin, joka kierrettiin pariin kertaan. Muut polut olivat tietenkin taas latuja. Kesää odotellen, silloin Pitkäkoski on varmasti aivan ihastuttava lenkkeilypaikka. Meiltäkin kun menee bussilla siihen vain kymmenisen minuuttia :) Eilen lenkkeiltiin sitten meidän lähimaastoissa Seurasaaren edustalla metsässä ja jäällekin uskallettiin vielä. Hieman rämpimiseksi taas meni siellä metsässä lumisateen jälkeen ja suojakelin yllätettyä. Kivaa kuitenkin oli taas!

kuvat. Tiina Jurvakainen (lisää kuvia Tiinan blogissa)

On se niin kivaa katseltavaa, kun koira on väsynyt tuollaisen lenkin jälkeen. Kotiin kävellessä Kovu jopa käyttäytyi ihan kuin tavallinen koira, ilman piiippamista ja sinkoilua. Enemmänkin voisi Kovu kavereiden kanssa leikkiä. Koirapuistoissa sopivien koirien treffaaminen on aika arpapeliä, joten pitäisi melkein olla tällaista ennaltasovittuja miittinkejä.

** Etsintäkuulutus: Etsitään lisää leikkikavereita, narttuja tai leikattuja uroksia, jotka eivät niin hätkähdä ”vietikkään” uroskoiran ahdisteluyrityksiä! **

Hehe, houkutteleva ilmoitus.. Kovu tosiaan on välillä ihan mahdoton noiden sukupuoliviettiensä kanssa. Ennan selässäkin roikkuu heti tilaisuuden tullen ja koko ajan joudun sitä komentamaan käyttäytymään. Pienistä toisen koiran sanomisista Kovu ei kovin pelästy, joten kaveri joka sanoisi napakasti vastaan, olisi myös varmasti ihan paikallaan ;)