Maanantainen leikkaus meni hienosti, vaikka minä ehdinkin jo kehittää päässäni kaiken maailman kauhuskenaariot, kun odottelin kotona soittoa, että pojan voisi mennä hakemaan. Kovu vietti ell-asemalla lähes 10 tuntia, kun jo aamulla sen sinne vein ja iltapäivällä vasta oli leikkaus. Se olisi ollut mukava koiraton vapaapäivä, jos vain olisin tajunnut etukäteen kysyä, että kuinka kauan aikovat koiraa sisällä pitää. Noh, tulipahan siivottua ja tehtyä muuta hyödyllistä kotona jännittäessä :D Kovun selkä ja kaularanka tosiaan kuvattiin myös samalla. Ihanan Tanja-lääkärin mukaan kaikki oli kunnossa sielläkin :)

Toipuminen on lähtenyt käyntiin mukavasti, vaikka minä olenkin ollut välillä hermoromahduksen partaalla. Kovu kun ei tunne termiä ”rauhallista liikuntaa”. Sisälläkin on jo onnistunut pari kertaa hyppäämään sängylle, kun en ole ehtinyt estämään. Toki kauluri päässä edes Kovu ei uskalla moisia urotekoja tehdä. Ensimmäisinä päivinä tyytyi vain makoilemaan maansa myyneenä, kun kauluri oli päällä tai sitten se jähmettyi niille sijoilleen, jos jäi jumiin kaulurinsa kanssa. Nyt on jo tottunut eikä pienet törmäilyt enää haittaa. Onpa tuo saanut pari kertaa askarreltua kaulurin irtikin ja sitten tietysti heti ollut haavan kimpussa (josta seurauksena lisää hermoromahdusta omistajalle ja hölmön hätääntynyt soitto lääkärille :D). Turvotusta ei ole ollut oikeastaan ollenkaan paitsi heti leikkauksen jälkeen, vain pientä mustelmaa haavan vieressä eikä Kovun omatoimihoidotkaan ole nähtävästi tilannetta pahentaneet :)

Eiköhän tämä tästä! Pian ei ehkä tarvitse enää olla ihan koko ajan varomassa :) Vähän nyt vaan olen kysymysmerkkinä, että missä vaiheessa tässä voisi olla taas normaalisti.. Lääkärin ohjeen mukaan viikko ilman riehumista. Selvää kuitenkin on, että esim. agilityä ajatellaan vasta joskus piiitkän ajan kuluttua. Mutta Kovulla kun ei ole tapana tehdä mitään rauhallisesti, niin jo vapaaksi päästäminen tuntuu kovin pelottavalta ajatukselta :D

Aivan sanoinkuvaamaton fiilis: mie olen ihan oikealla kesälomalla! Kaksi viikkoa pelkkää löhöilyä (josta vieläpä maksetaan hieman)! Okei, ensi viikolla voisi vähän katsella opinnäytetyön aloittamista, ehkä. Mutta aivan huippua, että on vihdoin aikaa tehdä ihan mitä huvittaa.

Viikonloppu löhöttiin ja mie näin ystäviä Kausalassa/Vuolenkoskella/Kouvolassa. Oli taas ihan parhautta :) Loma alkoi myös varsin makoisasti, kun sain vihdoin hommattua uuden objektiivin vanhan 50 millisen tilalle. Kaupasta tarttui lopulta mukaan Tamronin 17-50mm f/2.8 (aivan liian tuskastuttavien pohdintojen ja testailujen jälkeen). Kompromissiratkaisu, hieman kirveli jättää kaupan hyllylle Sigman 50mm f/1.4, jonka piirto vaikutti olevan todella mainio. Mutta tämä valovoimainen laajiszoomikin on osoittautunut tosi kivaksi! :) Saa nähdä jääkö vanha laajis 12-24mm f/4 kokonaan kaappiin pölyttymään.. Sokerina pohjalla pääsin investoimaan myös uuteen koneeseen. I’m in love with my new baby, 13″ MacBook Pro <3 Jospa ei enää tarvisi kuluttaa puolta työajasta koneen toimintojen odottamiseen ;)

Hellettä on riittänyt ja mie tykkään! Vaikka auringossa nyt ei ihan koko päivää jaksakaan maata, niin kyllä nää kelit vaan pistää kummasti hymyilyttämään. Tänään oli kyllä jo hieman liiankin kuuma, kun tultiin Kovun kanssa junalla Kouvolasta Helsinkiin. Juna oli kuin sauna, eikä ilmastointikaan tuonut vaunuun kuin lämmintä ilmaa.. Illasta oli tarkoitus startata HAU Openissa (tai ainakin mennä kisapaikalle katsomaan, että näyttäisikö Kovu olevan kunnossa kisaamiseen). Tulikuuma junamatka uuvutti meidät molemmat jotenkin niin täysin, että meikä heräsi päikkäreiltä, kun olisi jo pitänyt olla Purinalla :D Seuraavat kisat sitten joskus syksyllä! Huomenna olisi vielä tarkoitus mennä hieman treenailemaan Purinalle Ainon ja Dean kanssa. Siihen meidän agilityt sitten jääkin vähäksi aikaa. Viikon päästä Kovu pääsee/joutuu leikkauspöydälle ja sitten vain toivotaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että kaikki menee hyvin. Varasin kastroinnin yhteyteen myös selän röntgenkuvauksen, kun samalla nukutuksella kätevästi saa kuvattua. Saapahan taas ostettua itselle lisää mielenrauhaa (jos siellä siis on kaikki kunnossa) :)

Ja lopuksi aiheeseen sopiva kuva: Kovu koirapuistossa..  Jep, en malta odottaa leikkauksen mahdollista vaikutusta.

Lisää kuvia galleriassa.

Aptuksen epäonnisen ;) esiintymisen jälkeen suunnistin shoppailemaan jäähallin käytäville tarkoituksena löytää (jo hyvänmielenharjaksikin nimetty) Coat King. Tänä kesänä Kovu nimittäin saisi kesäturkin! Aika turjakehan se jo olikin, etenkin kun noita Salon kuvia katsoo. Furminator ei Kovun turkille toiminut (Simballe tosin oikein hyvin), joten otettiin käyttöön järeämpi ase. Viime kesänä jo mietin, että miten tuota turkkia saisi ohennettua, kun koira oli ihan tuskissaan helteillä aivan liian kuumassa kämpässä. Nykyinen asunto on onneksi siedettävän viileä, mutta uintireissujen kannnalta lyhyempi turkki on enemmän kuin hyvä!

Asiaan siis. Heti Aptuksesta kotiuduttuamme oli vuorossa turkkiterapiaa! Oli kovin terapeuttista vaan antaa mennä, ilman että tarvitsi enää välittää siitä, että onko turkki näyttelyihin sopiva vai ei :) Coat King on ymmärtääkseni oikeasti pohjavillanpoistaja, mutta Kovulta lähti pohjavillan lisäksi myös päällyskarvaa. Tai oikeastaan leikkaantui.

Lähtötilanne:

Toinen puoli käsitelty:

Ja lopputulos:

Ensimmäisen takajalan kohdalla innostuin vähän liikaa ja lopputulos ei ollut niin kovin nätti. Selästä karvapeite oheni myös paljon, etenkin pyllyn päältä, kun se tuntui olevan paikka, jossa märkä turkki eniten hautoi. Selässä karvasta tuli myös todella karkeaa, kun se leikkaantui niin reilusti. Kyljistä ei meinannut villat oikein ensin lähteä. Viimeistelin turkin vielä seuraavana viikonloppuna ohennussaksien kanssa, jolloin siistiin hapsottavan kauluksen ja vatsanaluskarvatkin saivat kyytiä. Olisin kyllä toivonut, että turkki olisi ohentunut vieläkin enemmän (kuvissa muutos näyttää vieläkin pienemmältä). Aika runsas se edelleen on, vaikka onkin toki reilusti lyhyempi. Jospa sitä joskus uskaltaisi ihan koneen kanssa leikkiä, hmm..

Mutta kyllähän se nyt aika junnulta näyttää! Pitääkin varmaan alkaa vastaamaan kyselijöille, että ”juu se on juuri täyttämässä vuoden” eikä enää entiseen tapaan häpeillen, ”noo.. on se jo kohta viisi, mutta ei oikein osaa käyttäytyä, kun on vaan niin innokas”. Miten mainiota! Kaikki luulevat Kovua junnuksi ja ainahan nuoret koirat vähän riehuu ;D

Irtokarvat.

Pari viikkoa trimmauksen (ja saksilla siistimisen) jälkeen.

Trimmausoperaation jälkeen oli vielä pakko lähteä testaamaan uutta turkkia vesiolosuhteisiin, kun nautittiin vieläpä niistä toukokuun vikoista helteistä. Muutama kuvakin tarttui muistikortille ennenkuin akku loppui. Mie niiiin tykkään asua täällä, kun merenrantaa on vähän joka puolella ja Kovu pääsee lutraamaan helposti! :)

Toukokuussa eksyttiin peräti kahteen näyttelyyn! 9. päivä sunnuntaina reissattiin Salon ryhmänäyttelyyn Ainon, Miksun ja Aatos-pumin kanssa. Meidän vilkkaat koirat eivät aina tule niin mallikkaasti juttuun keskenään, mikä toi näyttelypäivään vähän ekstrajännitystä ;) Lopulta selvittiin kuitenkin mainiosti ja reissu oli kovin mukava.

Aamun haukkukonsertista huolimatta Kovu käyttäytyi kehässä aivan älyttömän hienosti. Ei tainnut haukkua siellä kertaakaan! :o Huolellinen valmistautuminen ja rauhoittuminen ennen kehää taisi tepsiä :) Pöydällä erityisesti Kovu pisti parastaan ja näytti kuulemma oikein ryhdikkäältä. Tulokseksi saatiin kuitenkin H ja arvostelu näytti tältä. Hiukan kyllä ihmettelin tuota H:ta, kun ei Kovu junnuluokan jälkeen ole moista saanut. No, mitä pienistä!

Good type. A bit longish. Correct bones. A bit too strong scull. Missing one incissor and P2. Good neck. A bit long loin. Needs better craip. Holding tail too high in movement. Correct forecheast. Brestbone could be a bit longer. Elbows could be fitting closely. Correct sidemovement. Typical coattexture. Lovely temperament.
Irina Poletaeva
AVO H

22. päivä suunnistettiin sitten aivan lähinäyttelyyn, Aptukseen Helsingin jäähallille. Halusinkin oikeastaan lähteä Aptukseen vain siksi, että se on niin lähellä enkä ole sinne koskaan koiraa vienyt. Tälle tuomarille ei tosin olisi kuulemma kannattanut viedä..

Kovu odotteli kehän vierellä suht mallikkaasti, mutta kehässä meinasin hävetä silmät päästäni.. Kaksi kierrosta kehän ympäri oli ilmeisesti liikaa ja Kovu alkoi räyhäämään takana olevalle urokselle. Yritin siinä sitten rauhoitella koiraa enkä tajunnut sitä heti edes viedä pöydälle. Yksilöliikkeet taisi mennä kuitenkin ihan nätisti. Ilmeeni olisi tosin ollut varmasti näkemisen arvoinen, kun sain käteeni keltaisen nauhan. Ei kai tuo koira nyt niin ruma ole! Arvostelu näytti tältä.

För grov som helhet och med en något otypisk utstrålning. För grov i huvudet och lågt ansatta öron. Bra längd i kropp och hals. För grov stomme. Rör sig bra från sidan. Plant kors och mycket hög svans föring. Ok pälskvalitet.
Renee Sporre-Willes, Ruotsi
AVO T

No, kaipa sitä jokainen koira joskus huonomman arvosanan saa, eipä noista kannata välittää. Olen kyllä jo pidempään miettinyt, että mitä järkeä näyttelyissä ylipäänsä on. En minä ainakaan jaksaisi aina valikoida näyttelyitä tuomarin mukaan. Eikö hyvännäköisen ja terveen koiran pitäisi pärjätä kellä tuomarilla tahansa? Ehkä en ole sisäistänyt sheltin rotumääritelmää aivan täysin, mutta en vain ymmärrä, miksei Kovun näköinen koira miellytä tuomareita. Okei, mulla on siitä ehkä hieman erilainen kuva, kun katselen sitä tuolla vapaana jolkottelemassa. Mutta on se silloin tällöin ollut näyttelyissäkin ihan kauniina ja edustavana :D

Tekstistä saa ehkä sen kuvan, että haluaisin omistaa superhyperchampion koiran, joka pärjää aina ja kaikkialla. Näin ei kuitenkaan ole. Aivan ihanaa on se, että mahtavan luonteinen elämäni koira on vieläpä aivan älyttömän kaunis, minun mielestäni. Monesti pysähdyn katselemaan Kovua, kun se vaan on jotain niin kaunista. Harmi vain, etteivät näyttelytuomarit ole nähneet samoin. (edit. Kirjoitin tekstin ennenkuin näin nämä kuvat; eipä se kyllä kehässä näytäkään ihan siltä mun ihannesheltiltä.. :o Ei taidakaan olla tuo esittäminen ja esiintyminen oikein hallussa :D )

Kuten otsikosta saattaa päätellä, nämä kaksi näyttelyä ovat jäämässä Kovun viimeisiksi. Heinäkuussa kun olisi tarkoitus leikkauttaa koirapoika. Hiukan kyllä tuli Aptuksessa haikea mieli. Näyttelyt on sopivissa määrin kuitenkin ihan hauskaa ajanvietettä ja junnuvuosina olin niistä hyvinkin innostunut. Seuraavan koiran kanssa tulee sitten taas varmasti kokeiltua tuomareiden mieltymyksiä ;) Ja tottakai voin toimia vara-handlerina kavereiden koirille ;)

Salon kuvat: Aino Kaakinen

Kannattaisin! Toukokuu meni yhdessä hujauksessa ja blogin kirjoittaminen on jäänyt aivan hunningolle. Kirjotettavaa ja raportoitavaa kyllä olisi varmaan enemmän kuin koskaan ennen. Tyylikkäästi olemme vielä talvisissa maisemissakin täällä, vaikka nyt kyllä taitaa jo olla kesä.

Toukokuuhun on mahtunut pari hupaisaa näyttelykäyntiä, muodonmuutosleikkejä, hiukan agilityä, eläinlääkäriä ja nyt jo kesäkuun puolella Simban 11-vuotissynttärit! Raportoin kaikista enemmän (ja loihdin tänne vähän kesäisempää fiilistä) heti kun vain töiltäni ehdin. Niitä on liikaa. Sekä toimistolla että kotona. En tykkää. Tai tykkäisin, jos vuorokaudet tosiaan olisi niitä 36-tuntisia.