Toukokuussa eksyttiin peräti kahteen näyttelyyn! 9. päivä sunnuntaina reissattiin Salon ryhmänäyttelyyn Ainon, Miksun ja Aatos-pumin kanssa. Meidän vilkkaat koirat eivät aina tule niin mallikkaasti juttuun keskenään, mikä toi näyttelypäivään vähän ekstrajännitystä ;) Lopulta selvittiin kuitenkin mainiosti ja reissu oli kovin mukava.

Aamun haukkukonsertista huolimatta Kovu käyttäytyi kehässä aivan älyttömän hienosti. Ei tainnut haukkua siellä kertaakaan! :o Huolellinen valmistautuminen ja rauhoittuminen ennen kehää taisi tepsiä :) Pöydällä erityisesti Kovu pisti parastaan ja näytti kuulemma oikein ryhdikkäältä. Tulokseksi saatiin kuitenkin H ja arvostelu näytti tältä. Hiukan kyllä ihmettelin tuota H:ta, kun ei Kovu junnuluokan jälkeen ole moista saanut. No, mitä pienistä!

Good type. A bit longish. Correct bones. A bit too strong scull. Missing one incissor and P2. Good neck. A bit long loin. Needs better craip. Holding tail too high in movement. Correct forecheast. Brestbone could be a bit longer. Elbows could be fitting closely. Correct sidemovement. Typical coattexture. Lovely temperament.
Irina Poletaeva
AVO H

22. päivä suunnistettiin sitten aivan lähinäyttelyyn, Aptukseen Helsingin jäähallille. Halusinkin oikeastaan lähteä Aptukseen vain siksi, että se on niin lähellä enkä ole sinne koskaan koiraa vienyt. Tälle tuomarille ei tosin olisi kuulemma kannattanut viedä..

Kovu odotteli kehän vierellä suht mallikkaasti, mutta kehässä meinasin hävetä silmät päästäni.. Kaksi kierrosta kehän ympäri oli ilmeisesti liikaa ja Kovu alkoi räyhäämään takana olevalle urokselle. Yritin siinä sitten rauhoitella koiraa enkä tajunnut sitä heti edes viedä pöydälle. Yksilöliikkeet taisi mennä kuitenkin ihan nätisti. Ilmeeni olisi tosin ollut varmasti näkemisen arvoinen, kun sain käteeni keltaisen nauhan. Ei kai tuo koira nyt niin ruma ole! Arvostelu näytti tältä.

För grov som helhet och med en något otypisk utstrålning. För grov i huvudet och lågt ansatta öron. Bra längd i kropp och hals. För grov stomme. Rör sig bra från sidan. Plant kors och mycket hög svans föring. Ok pälskvalitet.
Renee Sporre-Willes, Ruotsi
AVO T

No, kaipa sitä jokainen koira joskus huonomman arvosanan saa, eipä noista kannata välittää. Olen kyllä jo pidempään miettinyt, että mitä järkeä näyttelyissä ylipäänsä on. En minä ainakaan jaksaisi aina valikoida näyttelyitä tuomarin mukaan. Eikö hyvännäköisen ja terveen koiran pitäisi pärjätä kellä tuomarilla tahansa? Ehkä en ole sisäistänyt sheltin rotumääritelmää aivan täysin, mutta en vain ymmärrä, miksei Kovun näköinen koira miellytä tuomareita. Okei, mulla on siitä ehkä hieman erilainen kuva, kun katselen sitä tuolla vapaana jolkottelemassa. Mutta on se silloin tällöin ollut näyttelyissäkin ihan kauniina ja edustavana :D

Tekstistä saa ehkä sen kuvan, että haluaisin omistaa superhyperchampion koiran, joka pärjää aina ja kaikkialla. Näin ei kuitenkaan ole. Aivan ihanaa on se, että mahtavan luonteinen elämäni koira on vieläpä aivan älyttömän kaunis, minun mielestäni. Monesti pysähdyn katselemaan Kovua, kun se vaan on jotain niin kaunista. Harmi vain, etteivät näyttelytuomarit ole nähneet samoin. (edit. Kirjoitin tekstin ennenkuin näin nämä kuvat; eipä se kyllä kehässä näytäkään ihan siltä mun ihannesheltiltä.. :o Ei taidakaan olla tuo esittäminen ja esiintyminen oikein hallussa :D )

Kuten otsikosta saattaa päätellä, nämä kaksi näyttelyä ovat jäämässä Kovun viimeisiksi. Heinäkuussa kun olisi tarkoitus leikkauttaa koirapoika. Hiukan kyllä tuli Aptuksessa haikea mieli. Näyttelyt on sopivissa määrin kuitenkin ihan hauskaa ajanvietettä ja junnuvuosina olin niistä hyvinkin innostunut. Seuraavan koiran kanssa tulee sitten taas varmasti kokeiltua tuomareiden mieltymyksiä ;) Ja tottakai voin toimia vara-handlerina kavereiden koirille ;)

Salon kuvat: Aino Kaakinen

Muutamia vinkkejä. Älä ilmoita tokokokeeseen koiraa, joka ei lenkilläkään osaa ohittaa muita koiria ilman herkkuja. Älä ilmoita tokokokeeseen koiraa, joka ei osaa olla hiljaa kuin ehkä nukkuessaan tai silloin kun ei tapahtu tasan yhtään mitään. Älä myöskään lähde aamulla koepaikalle, jos ei niin yhtään huvita. Äläkä kuvittele voivasi yltää hyvään suoritukseen kaikkeen reagoivan paimenkoiran kanssa, jos oma mielialasi on jo pari päivää ollut huonomman puoleinen. Minä tein kaikki nämä. Onnea Noora!

Lienee siis selvää, että virallinen tokodebyyttimme ei onnistunut kovin hyvin. Tarkempia pisteitä en nyt edes viitsi kanssanne jakaa, sanottakoon vain, että onnistuimme jopa jäämään ilman hyväksyttyä tulosta. Hävettää. Saisikohan tuloksen jotenkin mitätöityä, ettei se aikanaan ilmestyisi ollenkaan KoiraNettiin.. Suunniteltu aikaisin-koepaikalle-rauhottumaan-menetelmä jäi vähän puolitiehen, kun jaksoin vääntäytyä kentälle vasta tuntia ennen suoritusta. Kovun rauhoittuminen alkoi ihan suht lupaavasti, mutta kehän vierelle kokoontuessa muut koirat kävivät liian mielenkiintoisiksi ja bongasipa Kovu heti myös pari potentiaalista tyttökaveria. Toinen näistä tuli sitten tietysti viereemme yhteisliikkeissä. Jo ennen luoksepäästävyyttä kävi mielessä keskeyttää koe, kun Kovu vain uikutti ja haukahteli vieruskaverin perään.

Paikallamakuussa Kovu nousi seisomaan noin puolessa välissä, mutta pysyi ihme kyllä paikallaan (minä olin jo valmiina syöksymään kiinni, jos se olisi keksinyt mennä moikkaamaan ihanaa vieruskaveria..). Yleensä kyllä luotan hyvin tuon paikallaoloon, mutta nyt en jostain kumman syystä luottanut. Hauska yksityiskohta, by the way, ennen lopullista liikkeen nollaamista Kovu meinasi nousta seisomaan, mutta laskikin sitten kyynärpäät takaisin maahan tyyliin ”Ai niin, maassahan tässä piti olla” :D

Yksityisliikkeissä oltiin sitten ihan häntäpäässä ja odotellessa Kovu oli jo ihmeen rauhallinen. Niin kauan, kun mitään ei tapahtunut. Vaan heti kun suoritusvuoromme lähestyi ja piti mennä kehän läheisyyteen, alkoi Kovun konsertti. Voitte vaan kuvitella, kuinka hävetti mennä kehään räksyttävän ja kielloille kuuron koiran kanssa. Olisin tietysti voinut jättää menemättä. Seuraamiset meni miten meni, vapaana seuratessa Kovu mm. ampaisi kehän ulkopuolelle bongatessaan mukamas tutun ihmisen (tämän mukamas-tutun vieruskaveri tosin oli oikeasti Kovulle tuttu, joten liekö Kovulla sitten vain meni henkilöt sekaisin). Luojan kiitos, ettei kuitenkaan ampaissut minkään koiran luo.. Onnistuinpa sitten minäkin: lähdin suorittamaan liikkeestä seisomista, vaikka kyseessä oli maahanmeno. No suoritettiin sitten kaksi seisomista oikein mallikkaasti. Harmi, että vain toisesta saatiin pisteet. Luoksetulo taisi olla ihan jees, tosin pienehköllä päin juoksulla. Hyppykin onnistui vasta tokalla käskyllä.

Huoh. Fiilikset kokeen jälkeen olivat aivan sanoinkuvaamattoman huonot. Hävetti, nolotti ja suretti niin paljon oma tyhmyys. Eilen olin täysin sitä mieltä, että meidän tokoura oli nyt tässä. Totuushan kuitenkin on, ettei näin vähällä saa luovuttaa. Eihän se koiran vika ole, etten ole sitä kunnolla treenannut, etenkään tuollaisen koiramäärän keskellä. No, vaikken nyt tokouraamme täysin kuoppaakaan, ei motivaatio kuitenkaan ole kovin huipussaan juuri nyt. Katsellaan tässä kesän mittaan, josko innostuisin käymään häiriötreeneissä HAU:n tokovuorolla. Seuraavaan kokeeseen ilmottautuminen onkin sitten varmasti kovin suuri kynnys. Tämä nöyryytys ei helpolla unohdu. Kyllä ihminen osaa sitten olla tyhmä.

Edit 9.5.
Kiitos kaikille kannustavista sanoista! Kyllä tästä vielä eteenpäin päästään ;) Tuon herkän paimenkoiran kanssa vaan on kaikki niin kiinni siitä ohjaajan mielentilasta, joka tosiaan sunnuntaina ei ollut paras mahdollinen. Nyt vasta muistin/uskalsin katsoa tarkempia pisteitämme, eikä ne nyt niiin kamalilta näytäkään. Muutama nolla, mutta mitäs noista!

Luoksepäästävyys 9
Paikalla makuu 0
Seuraaminen kytkettynä 7
Seuraaminen taluttimetta 0
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Estehyppy 7
Kokonaisvaikutus 6

Pääsiäisenä kisailtiin tosiaan neljä starttia, kaksi hyppistä ja kaksi agirataa. Kisakausi startattiin hyppiksellä, jonka videon postasin jo aiemmin. Eikä kyllä olisi paremmin voinut kausi alkaa kahdeksan kuukauden tauon jälkeen! :) Ohjauksen puolesta meille lähes täydellinen rata. Ainakaan en osaa löytää videolta mitään, joka vaikuttaisi riman tippumiseen. Vai olisiko tuo jämäkkä tule-käsky putken jälkeen..? Hienon radan lisäksi olin kovin tyytyväinen luokan toiseksi nopeimpaan aikaan :) Lauantain agiradalta hylky, joka meni ihan säätämiseksi sen jälkeen, kun menin sotkemaan keppien aloituksen. Tuli myös todistettua, että ei ne kontaktit vielä toimi ilman namikuppia.

Maanantain radoista en meinaa nyt muistaa oikein muuta kuin älyttömän hyvän fiiliksen :D Tosi rentoa menoa oli! Hmm, hyppyradasta jäi jotain mieleen. Renkaalle mennessä olin hieman jäljessä ja ehdin jo kauhistua tilannetta. Kovu kuitenkin lähettyi hienosti ja haki sen jälkeisen hypynkin hyvin. Vähän tämän jälkeen tippui rima, josta ei kuitenkaan mennyt pakka sekaisin. Sisuunnuin lisää ja päätin, että nyt ainakin tehdään ne persjätöt kepeillä ja putkella, joita rataantutustumisessa suunnittelin. Ne onnistui! Kepeillä persjättö on toiminut jo pitkään treeneissä, mutta en muista olenko kisoissa käyttänyt. Luotin todella koiraan, sillä en edes katsonut, että tuliko loppuun asti. Tuloslapussa luki, että tuli :D Putken persjätön kuvittelin olevan sellainen hasardi-tilanne, että on pingottava ihan täysiä, jos meinaa ehtiä. En sitten tiedä pingoinko, mutta jouduin hetken jopa odottelemaan koiraa :D Loppusuoralla ollut pussikin onnistui napakalla käskytyksellä, treeneissä kun Kovu on sitä ohitellut viimeaikoina. Luokan nopeimmalla ajalla sijoitus viides ja palkinnoillekin päästiin!

No se agirata sitten. En oikein tiennyt, mitä ajatella kontakteista, joten jätin ajattelematta. Iidan kehotus, että pidät vaan hauskaa sen elukan kanssa, jäi soimaan päähän ja rennon lämppälenkin jälkeen lähdin radalle ihmeen tyynenä vailla huolen häivää. Jo rataantutustumisessa oli sama fiilis päällä. Se negatiivinen, stressaava tekemisen meininki puuttui ihan kokonaan. Melkein vihellellen tallustin rataa ja mietin ohjauslinjoja :D Valmistautuessa Kovun rasittava käytös ja räksyttäminen meinasi vähän pistää kiehumaan, mutta vain vähän ;) Radasta en osaa nyt sanoa yhtään mitään, en edes muista esteiden järjestystä kokonaan. Onkohan tämä nyt se flow-fiilis? :) Nollahan sieltä tuli ja nyt ollaan VIHDOIN kakkosluokkalaisia!! Se tunne oli jotain aivan mahtavaa. Viimeksi samalta on tuntunut MM-kisojen aikaan, kun ne yhdet rakkaat tekivät hienoa työtä Itävallassa (okei, se tuntui kyllä vielä hienommalta ;). Toisilla on isommat panokset ja toisilla pienemmät, mutta tämä oli meille jotain niin suurta ja odotettua, että pisti melkein itkettämään ja tärisyttämään radan jälkeen. Ajassa jäätiin tälläkin radalla toiseksi, mutta voin kertoa, ei haitannut :D Tuo rakas pikkupiski on kyllä vaan jotain niin mahtavaa, ettei parempaa voisi toivoa. Toivoa tosin sopii, että kykenisin sitä useamminkin ohjaamaan näin hyvin :) Ihana Kovu <3

Upeat ja mahtavat kuvat otti Jukka Pätynen » koirakuvat.kuvat.fi (Kuvat isommiksi klikkaamalla.)

Olin hiljaa mielessäni luvannut itselleni, että jos nyt noustaan kakkosiin, niin ei varmana kisata agiradoilla ennenkuin kontaktit on oikeasti kunnossa. Nyt opettaminen on vielä kesken (mutta hyvällä mallilla!). Aiemminkin taisin tämän lupauksen tehdä, mutta nyt on yksi suuri tavoite saavutettu, joten niiiin (liian) suurta hinkua agiradoille ei enää ole. Tällä vikalla radalla en tosiaan edes yrittänyt pysäyttää Kovua, sillä se olisi alkanut himmailemaan, mikä olisi sotkenut pakkani täysin. Suunnitelmissa oli osallistua muutaman viikon päästä PetExpossa Messarissa järjestettäviin kisoihin, mutta siellä onkin kaksi agirataa, joten jätämme suosiolla väliin. Seuraavat kisat onkin sitten vasta 16.5. Kouvolassa. Saapa nähdä, osallistutaanko siellä jo agiradallekin. Nyt vaan kova treeni päälle, intoa ainakin löytyy!! :)

Alkaisko joku osaava ihminen mun juoksuvalmentajaksi, pliis? Tuo on ihan kamalaa katsottavaa! Koira oli kuitenkin taitava ja meni kovaa ohjaajasta huolimatta :)

Suuri kiitos Tiinalle kuvaamisesta!

Suht ex-tempore päätin lähteä vihdoinkin kokeilemaan epävirallista tokokoetta Kovun kanssa, kun Haminassa järkättiin kannatusmätsäri ja möllitoko Niemen Elinan PM-kisamatkaa varten. Pakattiin Kouvolassa farmari täyteen koiria ja naisia ja sitten suunta kohti Summaa.

Kovu yllätti ja totteli kovin hienosti. Tosin itse liikkeethän meillä on olleet hanskassa jo pitkään, mutta kokeeseen en ole uskaltanut paikallamakuun epävarmuuden ja haukkumisen vuoksi. Tänään Kovu kuitenkin pysyi hienosti maassa sen kaksi minuuttia, kympin arvoinen suoritus! :) Muut liikkeet meni ihan jees, tosin seuraamisissa Kovu mielestäni vähän jäi välillä (ennakoi kai käskyä maahan/paikka). Maahanmenossa oma käsky oli ihan epäselvä, joten Kovukin sitten aikaili suorituksensa kanssa. Hyppykin meni hienosti, vaikken edes muista koska ollaan sitä viimeks treenattu. Liekö koira sitten syväjäässä parin tunnin odottelun jälkeen vai mitä, mutta yllättävässä hiljaisuudessa saatiin liikkeitä suorittaa :D Yleensähän Kovun on siis vähintään liikkeelle lähdettäessä otettava ne pakolliset riemunkiljahdukset. Nyt oli havaittavissa vain pientä riemuitsemista luoksetulon jälkeen. Tosin tuomari kyllä totesi, että virallisessa kokeessa ei välttämättä menisi näinkään hiljainen suoritus täysin läpi ;D

Kiitos kuvista Jennille :)

Tässä vielä meidän pisteet
Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 10
Seuraaminen kytkettynä: 9½
Seuraaminen taluttimetta: 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8
Luoksetulo: 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9½
Estehyppy: 9
Kokonaisvaikutus: 9½

Yhteensä 187,5 pistettä, I-tulos ja sijoitus 1./13?  Tuomarin sanoin, reipasta ja iloista työskentelyä :)
Kyllähän se Kovu tykkää tästä(kin) lajista kovasti :) Nyt vielä volyymia pienemmälle, tarkkuutta seuraamisiin, lisää varmuutta paikallaoloon ja sitten kohti virallisia!

Lisää kuvia tapahtumasta