(Tämän piti jäädä ensin vain yksityiseksi julkaisuksi (minkä takia etenkin loppupää saattaa olla hieman vaikeasti ymmärrettävissä ilman ”taustainfoa”), mutta päätinpä sittenkin julkaista sen kaikille. Melkoisen turhaa höpinää, mutta jotakuta saattaa jopa kiinnostaa, ehkä?)

Sunnuntaina iltayhdeksän jälkeen mentiin Purinalle tarkoituksena ottaa vain kontakteja ja jotain pientä. Ensin otettiin puomia namipalkalla. Palkkana Kovun aamunappulat pehmeinä ja pieniksi paloiteltuina (syödään sitten hallilla kun ei kotona kelpaa). Ensin otettiin lyhyttä matkaa alastulolla kannustaen koiraa namikupille. Kovu meni suht innokkaasti ja vapautui ihan hyvin naksulla ja ”Jee”:llä. Mutta voi jestas, mikä vauhti kun otettiin koko puomi! Se juoksi melkein alas asti! Hieman raivoa vielä lisää ihan alastulolle, mutta tää oli jo tosi hyvä verrattuna Kuvolan treeneihin. Otin lisäksi lelulla, jolloin ei vapautunut niin hyvin pelkällä ”Jee”:llä. Jossain vaiheessa jäi myös vähän hiipimään, mutta sitä paikkasin vetämällä Kovun lelun kanssa vauhdikkaasti läpi kontaktin. Silti pysähtyi pikku hetkeksi hienosti :)

A oli jotain vielä upeampaa! Tässä tajusin ottaa käyttöön superpalkan: kourallinen pehmeitä nappuloita kuppiin. Johan tepsi, ja Kovukin vaikutti ihan ahneelta koiralta. Jesjesjes, tätä lisää! Keinua kokeiltiin myös. Siinä jäi hieman himmailemaan, mutta ehkä parempi niin kuin lentokeinu.

Keppejä ja hyppysuoraa otettiin myös hieman. Suoralta kepeille käännyttäessä ei alotus oikein meinannut onnistua. Kovu oli ihan muissa maailmoissa ja ensimmäistä kertaa koskaan lähti _kesken suorituksen_ hajun perään! Voin kertoa, siinä vaiheessa ohjaajan verenpaineet hieman nousi! No, vähän tiukemmalla käskytyksellä lähti mukaan ja teki reippaasti. Keppien lopussa otin valssia, joka kerran meni hieman överiksi ja Kovu tuli vikasta välistä pois.

Oli ihan älyttömän mukavat omatoimitreenit ja ihanaa kun Purinalle pääsee kotoa suht helposti ja nopeasti bussilla :) Nyt on kyllä sitä treeni-intoa!

PS. Sunnuntainen lenkkikin meni suht rennosti ja hiljaisesti. Käytin naksutinta ohituksissa (ts. kun toinen koira oli jossain kaukana näköpiirissä) ja pakotin itseni pysymään rauhallisena. Kovu alkoi jo selkeästi hakea kontaktia. Naksu toimii siis paremmin kuin kulunut ”Kiva”, ylläri. Itselläkin on korkeampi kynnys naksauttaa kuin sanoa se kiva. Muutenkin oli helpompaa olla puhumatta mitään ja antaa palautteet Kovulle naksulla ja vartalonliikkeellä. Namia menee hurjasti, mutta tähänkin otetaan käyttöön menetelmä ”Syö aamuruoka lenkillä”.

Viikko sitten torstaina päästiin Oreniuksen Juhan koulutukseen. Keskiviikon saikkupäivän ansiosta flunssa hiukan hellitti ja juokseminenkin tuntui taas ihan hyvältä idealta. Treeni meni hyvin ja siitä jäi kovin hyvä ja toiveikas mieli :)

Alku ei kyllä vaikuttanut kovin lupaavalta. Päästiin eteenpäin noin este kerrallaan. Voi luoja, että meinasi hävettää :D Kakkoselle otettiin pakkovalssi, joka oli aluksi tietenkin myöhässä. Kakkosen jälkeen yritin ensin jotain ihme pyörähdyksiä, mutta sitten Juha neuvoi yksinkertaisemman tavan (jota en nyt osaa selittää). 4-hypyllä ja kepeillä tuli  myös ihmeellistä hosumista, jotka saatiin lopulta ojennukseen. Keppien lopussa otin valssin ja pystyin irtoamaan kepeiltä aika hyvin. On kyllä hitsin hyvä olo noista kepeistä. Viime aikoina on keppien loppupäät sujuneet tosi hyvin! En muista, että Kovu olisi ollenkaan tullut kesken pois :)

Kontaktit jätetiin treenistä pois, joten putken jälkeen jatkettiin pituudelta (toinen piirros). Aluksi saatoin Kovua liikaa muurille, jolloin en ehtinyt ajoissa 4-hypylle. Nelonen otettiin niistolla, joka sujui pääpiirteissään ihan jees, ainakin minun mittapuun mukaan. Luonnollisesti Juha löysi siitä korjailtavaa. Käännös tulisi olla vielä tiukempi ja napakampi. Käskyn ja ohjauksen ajoitus siis kohdalleen. Näitä pitää harjoitella kyllä reilusti yksittäisenäkin. Nyt kun on taas yksi tekniikka sisäistetty ja ymmärretty täysin :)

Sitten koira luottavaisesti putkeen ja täysiä pinkomaan pussille ja eteenpäin. Minähän jopa kerkesin! Vastaanottamaan seiskalle ja siitä ”molemmilla käsillä” kasille, jossa niisto. Putkesta tullessa koira kiertoon hypylle ja valssi 10-hypyn edessä. Kovu lähti aika napakan tuntuisesti kiertoon ja valssi onnistui hienosti (video tietysti paljastaisi totuuden..).  Sitten loppuun 12-hypylle sylkkäri, joka meinasi hieman levitä väärän ajoituksen ja sijoittumisen vuoksi. Noitakin pitäisi muistaa ottaa enemmän ihan pienissä pätkissä.

Totesin treenin jälkeen, että keskittymisen puute on se suurin ongelma mun ohjaamisessa. Juhallekin ihmettelin, että tajuan kyllä tekniikoita ja ymmärrän miten ne pitäisi tehdä. Osaan niitä ehkä jopa rataantutustumisessa käyttää. Kuitenkin radalle lähtiessä kaikki unohtuu ja mennään roiskien eteenpäin. Pitäisi siis hieman KESKITTYÄ siihen mitä on tekemässä. Tarvitsisin myös treeneihin aina sen, joka sanoo SEIS, kun alan sähläämään.

Tuli sitten myös laajemmin mietittyä tätä koko meidän uraa ja treenaamista. Ollaan tässä tosiaan aloittelemassa neljättä kesää ykkösissä.. Pakko kysyä tässä vaiheessa, että mikä on vikana? Totuus taitaa olla se, että olemme treenanneet aivan liian omatoimisesti. Vaikka olenkin kouluttanut agiryhmiä jo vuosia, ei kuitenkaan ole tainneet taidot riittää näin omatoimiseen treenaamiseen. Tai vaikka taidot ehkä riittäisikin, niin sellainen tietty järjestelmällisyys tästä on puuttunut. Omalla kohdallani se olisi ehkä vaatinut kiinteän treeniryhmän- ja ajan sekä kouluttajan, joka oikeasti katsoo mitä siellä radalla teet. Vaikka näinä vuosina treeniolosuhteet (Kiitos KSSK ja Homeetta) onkin olleet hyvin suosiolliset, ei tällä minun saamattomuudellani ole vain saatu paljonkaan aikaan. Ja se harmittaa, paljon, kun käsissä on Kovun kaltainen koira :’(

Katsotaan mihin suuntaan lähtee meidän treenaaminen kehittymään uusissa ympyröissä Helsingissä. Nyt on ainakin ryhmäpaikka saatu ja Purinallekin on matkaa vain viisi kilometriä. Ihan älyttömästi kiinnostaisi myös osallistua Oreniusten kurssimuotoiseen koulutukseen. Kurssin hinta ja hankalat kulkuyhteydet vielä tosin hieman mietityttävät..

Maanantaina päästiin kuin päästiinkin treeneihin. Tosin minun (taas!) alkava flunssa meinasi olla toista mieltä.. Toivottavasti tämä ei pääse pahenemaan, kun torstaina olisi Oreniuksen Juhan koulutus, johon olis niinku ihan täysin pakko päästä!

Sarin ja Jennin kanssa treenattu pätkä oli myös Oreniuksen (Jounin vai Juhan?) käsialaa. Tuntui kovin mukavalta pyöritykseltä ja vaikkei päästykään rataa kertaakaan puhtaasti läpi, jäi siitä silti erittäin hyvä fiilis :)

Alku meni yllättävän kivuttomasti. Kakkosella kokeilin ensin pakkovalssia hypyn takana. Tää tuntui tosi näpsäkältä, kunhan Sari hieman muistutteli liikkeen oikeaa suuntaa. Kokeilin tähän myös saksalaista(?), mutta se ei tuntunut niin sopivalta mulle. Siitä Kovu kerran karkasikin neloselle. Kolmosella niisto. Tämänkin olin ensin suorittamassa hieman suuripiirteisemmin, mutta fiksumpi tapa oli ottaa ”koiraa nenästä kiinni” ja vetää se ihan lähellä 3-hypyn yli. Neloselle meni myös yllättävän kivuttomasti, ajattelin että Kovua olisi tarvinut linjata sille enemmän, jotta keinulle päästiin suoraan. Keinulle ajattelin ottaa persjätön, mutta enpä ehtinyt. Myöhemmin otin sitten valssillakin.

Kontaktien ollessa mitä ovat, jätettiin keinu suosiolla vähemmälle ja siirryttiin suoraan loppupään treeniin. 6-hypyllä Kovu reagoi ennakointiini hieman turhankin hyvin, joten muutamaan kertaan se tuli hypyn ohi. Kun sain oman ajoituksen kohdalle, siirtyminen seiskalle onnistui hienosti. Kovu lähettyi ihan kivasti takaakiertoon, mutta putken oikean pään kanssa oli välillä hieman epäselvyyttä. Kun itse siirryin pois koiran juoksulinjalta, niin alkoi jopa toimia ;)

Kepeille otin reilusti näyttämällä ekan välin. Pari kertaa Kovu oikaisi ekasta välistä kolmanteen, kun minä en malttanut tarpeeksi. Joka kerralla pujotteli hienosti loppuun, vaikka jättäydyin jonkun verran :)) Putkeen ei oikein lähettynyt, mutta lopulta saatiin suoritettua putki-hyppy-putki, niinkuin se oli tarkotettu. Eli koira putkeen, persjättö hypyn takana ja pakkovalssi toiseen putkeen.

Suuuuuri kiitos Jennille videoinnista! On se vaan niin kivaa ja hyödyllistä katsoa näitä kotona jälkeenpäin. Innostuinpa tekemään pikkukoosteenkin noista radanpätkistä. On se kyllä ihme kyykkimistä ja varmistelua tuo minun ohjaus. Pitäis useamminkin saada videolle näitä, niin ehkäpä tuossakin jotain kehittymistä voisi tapahtua :p

Loppuun otettiin kontaktitreeniä A:alla, namipalkalla ja lelulla. Alkuun meni ihan hyvin ja saatiin muutamia nopeita alastuloja. Koko A:ta en ottanut, vaan nostin Kovun alasmenolle. Namin kanssa olisi naksutin ollut paikallaan, kun ainakin kotitreeneissä Kovu on tuntunut saavan ”lisäpuhtia” siitä. Lopuksi taisi mennä jo vähän jauhamiseksi, kun koira alkoi himmailemaan ja ohjaajan pinna kiristymään. Hyihyi!

Näiden kontaktien kanssa ei todellakaan olla menossa kisoihin. Juuri tässä kuitenkin oivalsin, että onhan niitä hyppyratojakin olemassa! :) Taidammekin siis pistäytyä Lappeenrantaan vain yhdelle radalle. Hyvinkään lämpöinen halli seuraavana päivänä houkuttelisi myös, mutta katsellaan onko ideaa lähtä ottamaan yhdet startit molempina päivinä..

Jejee, nyt on Kovu jopa päässyt tekemään kaikenlaista. Viime viikolla aloitettiin naksuttelemaan uutta temppua. Kovu on yllättänyt mut ihan täysin! Se on rauhallinen ja tekee duunia suht harkitusti. Mihin on se kaikki sählääminen ja säätäminen kadonnut? Jeeee! Tavoitteena saada siis Kovu itse venyttämään kylkiä. Kosketuskeppi lonkalle ja nenä kiinni siihen. Ihmeen hyvin poitsu on alkanut tajuamaan, että tää pitäisi tehdä suht rauhallisesti ja kaikki neljä jalkaa olisi toivottavaa pitää paikallaan. Sillä on vihdoin aivot! :D

Näyttelytreeneissä käytiin myös viime viikolla. Se onkin sitten toisenlainen tarina.. Kovu on tainnut taantua ihan hurjasti näiden kuukausien aikana, joita se on elänyt täällä kotikotona ihan metsäläisena (vaikkei nyt ihan maalla asutakaan..). Toisten koirien näkeminen aiheutti rrrrasittavia vinkumis-ulisemis-haukkumiskohtauksia, koska Kovu ilmeisti oletti, että ne kaikki muut koirat on tyttöjä, joiden luokse on päästävä just nyt heti. Keskittyminen oli alkuun tipotiessään eikä yksinkertaista edestakaisin-liikettä kyetty menemään ilman laukka-askelia tai räkyttämistä.. huoh. Jottei ihan kamalalta kuulostaisi, niin loppua kohden Kovu alkoi kyllä jo muistaa näyttelykuvioita. Pari kertaa päästiin edestakaisin jopa niin, että häntä oli selän jatkona eikä liputusasennossa! Kyllä se tästä, vielä ehditään käydä kolmesti näyttelytreeneissä ennen Helsinkiin muuttoa.

Tänään ehdittiin sitten vihdoin agia kokeilemaan. Puoli yhdeksän aamulla reippaana hallille ;D Otettiin Iidan kanssa tällaista rataa (lähteenä aivan mainio Clean Run – Exercise Sourcebook!).

Rata vaikutti tosi kivalta ja kuvittelin sen myös olevan ihan iisi. Ensimmäinen vaikeus tuli 2-putkella. Kovu ei tietenkään osannut hakea lähes piilossa olevaa putken suuta, joten jouduin sen sinne saattamaan enkä millään ehtinyt ohjaamaan 3-hypylle. Tätä otettiin sitten muutamaan kertaan yksittäisenä ja sain sen kai lähettymään jo kauempaakin. Vielä vaan tarvitsisi itseltä lisää uskoa siihen että ehdin vaikka juosta saakin. Putkelta hypylle olin siis aina myöhässä, mutta olisin saattanut keretäkin, jos en aina luovuttaisi kesken kaiken.. Kepeille yritin poispäinkäännöstä(?), mutta eihän Kovu osannut tuollaista kulmaa hakea vaikka niin kuvittelin. Enimmäkseen säätöä tämäkin. Persjättö 4-hypyllä oli sitten vaihtoehto, jolla pääsin saattamaan Kovun kepeille paremmin. Tämäkään ei kyllä hienoa katseltavaa ollut. Keppien loppuosa meni sen sijaan hienosti ja upeasti! Kovu pysyi kepeillä joka kerta kun lähdin tekemään persjättöä 6-hypylle, josta valssilla seiskalle. Monesti kuitenkin seurasin Kovua liikaa keppien loppuun asti, jolloin olin myöhässä viimeistään valssissa. Pitäisi vain tajuta lähteä ajoissa eteenpäin tuollasista tilanteista. Pujottelu Kovulla on kuitenkin siinä vaiheessa, että pystyn lopussa irtoamaan aika hyvin.

Loppurata olikin sitten vähän säätöä joka kerralla, kun välillä Kovu meni putkeen ja välillä A:alle, käskettynä tai ilman. A oli kyllä aivan karmiva!! Ei mitään tietoa nopeasta alastulosta. Kovu jäi jumittamaan ja sitten kun sitä hoputti ja hoputti tulemaan, niin ampaisi aivan alhaalta ilman lupaa liikkeelle :’(  Ainoa siedettävä suoritus taisi olla, kun vedin sen lelun kanssa alas asti. Muita kontakteja en kokeillut, mutta tämän esityksen perusteella puomi olisi aivan yhtä kamala. Ei kiitos kontakteja radalle vielä hetkeen.. Kisaamaan todella haluaisin, mutta katsellaan onko sitten järkeä lähtä hakkaamaan päätään seinään noiden kanssa. Perjantaina ajattelin kuitenkin ihan testimielessä lähtä KSSK:n möllikisoihin. Jos pystyisi edes radan tekemään sellaisella ”Nyt mennään eikä meinata”-asenteella.

Kiitos taas Iidalle kärsivällisestä neuvomisesta <3 Sain taas ideoita treenaamiseen ja potkuja persauksille. Hyvä fiilis jäi tuosta Kovun keppivarmuudesta (siis loppupäässä ;) ja siitä, että koira on kuitenkin ihan hiton hyvä (kunhan siltä joku jaksaisi vaatia asioita ja kouluttaa).

Eilen pakkasin molemmat koirat autoon (Simba oli taas niin innoissaan kun pääsi mukaan!) ja ensin suunta kohti Kaipiaisia. Kovu pääsi siis fyssarin käsittelyyn. Jätkä oli ihmeen jännityksissään Mirkan käsittelyssä. Aluksi venkoili pöydällä ihan ihmetyksissään eikä tainnut koko aikana rentoutua kunnolla.. Mutta mitään suurempaa ongelmaa ei löytynyt ja Kovu on kuulemma ihan kisakuntoinen :) Pientä jumia oli alaselässä ja jotain nikamia Mirka laitteli paikalleen. Oikeassa polvessa tuntui olevan vanhaa vammaa, mutta ristiside kuulemma tuntui kuitenkin ihan napakalta. Nyt kun saisi vielä itseäkin niskasta kiinni ja jumppaisi Kovua kotonakin. Hyvät ohjeet saatiin edellisellä fyssarikäynnillä, mutta arvaatkaas olenko tehnyt niitä yhtään tarpeeksi. Tuli tässä myös mieleen, että olisi kiva opettaa Kovulle jotain tuollaisia kehonhallintaa harjoittavia ja venyttäviä temppuja. Naksutin ja kosketuskeppi siis esiin! (Ja sitten katsotaan kuinka kauan minun hermo kestää, kun Kovu vaan sählää ja sählää.. :D)

Sitten suunnattiin takaisin Kouvolaan lääkäri-Erjaa tapaamaan ja rokotuksia ottamaan. Täälläkin Kovu oli oudon jännittynyt. Melkein jopa pelkäsi pöydällä ja nojaili minuun. Mikä _ihme_ sille on tullut? :o Simba taas sitä vastoin oli ihan reipas ja tutki innokkaasti ympäri huonetta, kun yleensä se on eläinlääkärillä ollut tiukasti kiinnni ovessa, että ”äkkiä ulos täältä”. Toki tuo oli uusi paikka meille, joten Simba ei ehkä tajunnut sitä eläinlääkärin vastaanotoksi :D

Äsken katselin taas pitkästä aikaa meidän vanhoja agilityvideoita. Oli ihan lohduttavaa huomata, että kolmen vuoden aikana on sentään tapahtunut jotain edistystä. Viime kesän videoista tuli myös huomattua, että oma äänenkäyttö oli tullut paljon rumemmaksi. Kamalalta se videolla (ja livenä?) kuulostaa, mutta tuollainen napakampi ja ”ankarampi” ohjaaminen tuntuu sopivan Kovulle. Tosin vanhoissa videoissa ne kontaktit oli kyllä paljon rennommat. Liekö Kovussa sitten kuitenkin hieman sitä herkkää shelttiä, joka on alkanut himmailemaan kontakteilla minun ”ärjymisen” takia.. Yhdeltä kisavideolta olin kuulevinani myös hieman inhottavaa kommenttia hiiiitaista kontakteistamme. Saas nyt nähdä, kun päästään hallille taas testailemaan, että kehtaako sitä sittenkään lähteä vielä kisaamaan.. :´/ Mutta on kyllä ihan kauhea hinku kisaamaan ja treenaamaan taas. Ai että mikä fiilis tuleekaan, kun miettii kaikkia kesän kisoja ja treenejä :) Niissä kuvitelmissa on tietysti aina lämmintä ja aurinko paistaa täydeltä terältä ;) Kesä <3