Keskiviikkoiltana lähdettiin HAU Openiin testailemaan kisakuntoa. Rata oli mukavan ja helpon oloinen, eli siitä en ainakaan pystynyt ottamaan stressiä ;D Kovun käyttäytyminen kisapaikalla sitä vastoin pisti vähän harmittamaan.. Meno oli samanlaista kuin Tuorlassa ajoittain. Lelu ei kelvannut, haukkutulva oli jatkuva, koira jossain aivan muissa maailmoissa (tytöt?). Heti kun lähdettiin kisakentän aitojen ulkopuolelle, meno rauhoittui, mutta takaisin tullessa sama sirkus taas. Pyydän anteeksi, jos joku joutui kuuntelemaan turhautunutta ”karjumistani” koiralle, että josko olisit välillä hiljaa. Se nimittäin pistää kiehuttamaan, kun koira vastaa jokaiseen käskyyn, kehotukseen tai hihnan kiristymiseen räksyttämällä takaisin. Huoh.

kuvat: Irene Vinha – Klikkaa lisää kuvia

Noh, radalle päästiin eikä Kovu edes varastanut! :) Taisin tosin lähteä aika läheltä ekaa hyppyä. Alun otin varmuuden vuoksi keppien ”väärältä” puolelta, sillä se tuntuu olevan Kovulle helpompi. Oikealta puolelta mennessäni menen helposti sörkkimään liian lähelle keppejä, jolloin Kovu oikaisee 2. väliin. A:n jälkeiselle 9-hypylle asti rata sujui tosi helposti ja sujuvasti. Ysille Kovu ei sitten lähettynytkään yhtään niin helposti kuin kuvittelin, joten ohitti hypyn. Nopea korjaus, mutta seuraava kosahdus tuli keinulla, kun Kovu taas kerran ohitti sen. Yritin kyllä kiinnittää huomiota siihen, että sanoisin käskyksi pelkkä ”Kiipee” enkä ”KEINU, kiipee”. Olen nimittäin miettinyt, että käsittääkö Kovu tuon käskyn kielloksi (kEInu), kun niin monesti on keinua ohitellut (tosin niin on ohitellut puomia ja A:atakin). No tiedä häntä, mutta tuskin EI:n kaltainen käsky yhtään auttaakaan. Loppurata meni muistaakseni ihan sujuvasti, vaikka kaarrokset varmaan levisivätkin. Kuvista kun katsoin, niin yksi rimahan sieltä tuli myös alas (ja siitä se 15, jota ihmettelin).

Kovin hitaalta ja jähmeältä Kovu kyllä tuntui (kuten epäilin jo Tuorlan viimeisellä radalla). Lenkillä sitten silmä kovana tarkkailin koiran liikkumista ja hieman oudosti se liikkui, kovin helposti meni pomppulaukalle ja peitsille vapaanakin ollessa. No, näistä tiedä koskaan, itse vaan huolestun ihan hulluna heti kun vaan yhtään tuntuu siltä. Fyssariaikaakin yritin jo metsästää tälle viikolle, kun maanantaina 12.7. olisi toinen koitos HAU Openissa. Huonolta näyttää, mutta viimeistään elokuussa kastroinnista toivuttuaan Kovu pääsee perusteelliseen tsekkaukseen. Pitää nyt hieman seurailla koirapojan kuntoa, että viitsitäänkö tuohon maanantain kisaan lähteä. Oi miksei koira voi selkeästi kertoa, jos tuntuu huonolta tai sattuu?

Jälleen tänä vuonna vietimme mitä parhaimman juhannuksen Tuorlassa agilitykisoissa. Tälläkin kertaa lähdettiin matkaan Iidan ja shelttien kanssa ja mainioina kämppäkavereina olivat Marjo & bortsu Viia ja collie Tiltu, Sanna & parson Maisa sekä Katja & bortsu Astra. Suojelusäiti maleineen jäi puuttumaan porukasta tänä vuonna! ;D Saimme Iidan kanssa taas olla ylpeitä hienoista shelttipojistamme, jotka ymmärsivät olla sopuisasti keskenään, vaikka elelivätkin viikonlopun akkalauman keskellä. Kovu sen sijaan yritti ottaa pataan muutamaankin kertaan itse tytöiltä, kun ei vaan millääään malttanut olla tunkematta iholle. Varsinkin Astra aivan uutena tulokkaana oli aivan liian mielenkiintoinen tyttö..

kuvat: Sirpa Saari

Kisaaminen maistui suht hyvältä :) Perjantaina eka rata tosin oli sellaista säätöä, että sen jälkeen fiilis oli melkoisen huono. Tuntui, että koira vedätti mua ihan 6-0 eikä kuunnellut ja totellut yhtään. Ihan murtuneena ja toivottamana lähdin toisen radan tutustumiseen ja radalle vailla mitään toivoa menestyksestä. Niin siinä kuitenkin kävi, että nolla sieltä tupsahti. Ihmeen kaupalla pystyin sitten kuitenkin pitämään koiran hallinnassa. Osuutta saattoi toki olla myös sillä, että radat olivat käytännössä aivan peräkkäin, joten pahimmat höyryt Kovu ehti päästellä sillä ekalla radalla ;D Nollalla sijoituttiin toiseksi ja onneksi kaksi ekaa nollaa olivat myös luva-tuloksia. Alla video tästä nollaradasta. Ekasta radasta ei ole videota, kun ”joku” oli unohtanut tyhjentää muistikortin eikä Iida-kuvaaja sitä uskaltanut käydä tyhjentämään.

Perjantain illanvieton osasin onneksi ottaa iisisti ;), joten lauantaina freshinä radoille. Fiilis ennen ekaa rataa oli parempi kuin aikoihin, tuntui että koira oli kuulolla ja mulla vahva ja iloinen tunne radalle menemisestä. Vaan eipä auttanut hyvä fiilis lopputulosta :D Kovu varasti lähdössä törkeästi eikä tullut yhtään haltuun ennen keppejä. Jatkossa ohiteltiin sitten lahjakkaasti kaikki kontaktit ja lopulta Kovu pääsi hyppäämään syliin ja kantaen pois radalta. Fiilis ei kuitenkaan laskenut mitenkään älyttömästi, totesin vain, että ”ohoh, eipä oikein ollut hallussa”.

Viimeinen rata meni jotakuinkin täysin nappiin lukuunottamatta minun jäykistelevää kävelyä lähdössä, tästä johtuvaa (?) varastamista ja ekan esteen ohittamista. Näin hölmön virheen jälkeen sisuunnuin ja sieltähän napsahti taas nolla. Harmi, ettei se sääntöjen mukaan sitä ollut. Mutta kuvittelenko vaan vai näyttääkö tuo koira oikeasti hitaammalta? Kontaktit nyt on ihan älyttömiä, mutta se onkin tiedossa..

Kuten tuli jo todettua, pääsi Kovu tottumaan pienimuotoiseen laumaelämään pitkästä aikaa. Lenkeillä porukka meni kivan sopuisasti, mitä nyt Kovu välillä yritti tyttöjä vikitellä ja varmuuden vuoksi hiukan murahteli Soololle, jos liian lähekkäin ajautuivat. Kuitenkin jopa sisätiloissa yhdessä hengailu onnistui edelleen :) Tosin Kovu joutui jäähylle siinä vaiheessa, kun ei oikein tuntunut sulattavan sitä, että tänä vuonna se olikin Soolo, joka löysi juhannusheilan kämppisten joukosta.

Kamerankin kanssa tuli taas notkuttua radan reunalla. Kuvat ilmestyvät galleriaan, kunhan armas, äärimmäisen hidas Amiloni siihen suo mahdollisuuden. On se tuo kuvaaminen vaan niin kivaa, kunhan vaan jaksaa kunnolla keskittyä nopeisiin tilanteisiin. Eikä tässä touhussa ole kyllä koskaan valmis. Aina löytyy asioita, joissa oppia uutta ja kehittyä. Tai viimeistään voi haaveilla esim. valovoimaisemmasta putkesta ja nopeammasta rungosta ;D

Jestas, en ole kirjoittanut agilitystä mitään yli kahteen kuukauteen! Ollaan kyllä treenattu, välillä ahkerammin ja välillä tullut parin viikon taukojakin. Huh, mistähän sitä aloittaisi..

Kontaktit! Mulla oli kai jonkinlainen tavoite saada ne kuntoon ennen kesäkuuta. Vaan enpä saanut. Pilkuntarkka ja tylsä namialustan kanssa treenaaminen ei oikein ottanut sujuakseen ja tuntui, että vähintään joka toisella kerralla otettiin takapakkia. Tällaisessa rauhallisessa treenaamisessa Kovu myös ehti paineistua mun turhautumisen takia ja homma alkoi vain mennä ihme hiippailuksi. Kotonakin otettiin kontakteja laudanpätkällä, mutta oikeille esteille siirryttäessä tekemisen meininki oli ihan kokonaan kateissa.

Hyppiksille kuitenkin riensin kisaamaan, tai ainakin yritin. Kouvolassa yritettiin sunnuntaina 16.5. Kisat pidettiin ihan älyttömällä hellesäällä kasvihuoneessa(!) ja mulla oli ”hieman” heikohko olo edellisenä iltana perusteellisesti juhlittujen kaverin polttareiden vuoksi. Olipahan yleisölle viihdykettä, kun yritin haahuilla koiran perässä! Tarkoituksena oli jatkaa hyppistelyä Stadi Gamesissa ja seuraavana viikonloppuna Heinolassa. Pikku tassuvamma kuitenkin esti nämäkin aikeet. Ensimmäinen kakkosen rata on siis vielä korkkaamatta (tuota Kouvolan starttia en vaan hyvälläkään tahdolla voi laskea mukaan virallisiin startteihin, niin sumussa se meni..). Huomenna olisi kuitenkin tarkoitus reissata kohti perinteistä Tuorlan juhannusta, vihdoin!

SM-kisoista sain tuliaisiksi rutkasti motivaatiota ja uskoa tulevaan. Miehän haluan olla joskus siellä kolmosissa ja miksen vaikka startata SM-kisoissakin. Ei se nyt niiiin vaikeaa voi olla. Treeniähän se toki vaatii, mutta nyt treenaaminenkin on tuntunut tosi kivalta ja helpolta. Kontaktit ovat nyt tosin vähän hämmentämässä pakkaa. Tuorlaan tuli ilmottua agiradoillekin, joten nyt olen parit viimeiset treenit vaan ottanut vauhtia alastuloille lelun kanssa ja unohtanut ne namialustasäätämiset kokonaan. Tuntuu, että Kovulta oli muutenkin kateissa se sellainen raivoisa tekemisen meininki, kun olin niin pitkään palkannut sitä vain nameilla rauhoittaakseni sen sähläämistä. Sähläämiseen ja riehumiseen ei namipalkka täysin tepsinyt, mutta vei kyllä sen parhaimman terän Kovun räjähtävyydestä itse suorituksessa.

Nyt vielä Tuorla ja parit iltakisat ennen taukoa. Eipä tässä kummoisia ehdi treenatakaan, pidetään vaan hauskaa ja katsotaan mihin se riittää. Syksyllä sitten taas toivottavasti yhä paremmalla motivaatiolla kohti kolmosluokkaa! ;)

Torstaina koitti vihdoin kauan odotetut ekat ohjatut treenit. Meinattiin kyllä heti ekalla kerralla myöhästyä, kun työmatkassa menikin ruuhkan takia puolet kauemmin kuin yleensä, kivaa. Kyllähän me sitten jo ennen kuutta oltiin hallilla, mutta totutunlaiset alkulämpät jäi tekemättä, hmph.. Jatkossa pitänee ainakin treenipäivinä mennä aina pyörällä töihin, niin ehtii ajoissa kotiin.

Aluksi harjoiteltiin poispäinkäännöstä muutamalla esteellä. Tajusin, että me ei olla taidettu treenata tätä yksittäisenä koskaan, tai ainakaan aikoihin. Hienosti Kovu kuitenkin haki hypyn. Hypyn jälkeisen linjan kanssa tosin oli vähän korjattavaa. Aluksi otettiin minikorkeuksilla, mutta nostin lopuksi mediksi eikä tippunut rima, vaikka Kovu lähtikin tosi tiukasti hypylle :)

Tekniikkatreenin lisäksi otettiin tällaista pätkää. Ennen meidän vuoroa ehdin onneksi lähteä hiukan pidemmälle lämmittelylenkille, mielenrauha taattu! Radanpätkä oli aika mukava tehdä. Vitosella tein jaakotuksen, jossa ensin hosuin ja Kovu ei lähtenyt takaakiertoon. Vauhdista uusiksi ja rauhallisempi saattaminen hypylle. Seuraavaan kuvioon olin suunnitellut kaksi vaihtoehtoa. Toteutin huonommin toimivan.. Koira  takaakiertoon kutoselle ja sylkkäri seiskalle. No, tietystihän se meni putken väärän päähän, kun olin  itse jotain sata metriä jäljessä. Jatkettiin kuitenkin tästä suoraan. Puomilla oli odottamassa namialusta, joka tosin taisi olla hieman liian lähellä puomia. Kovu oli jotenkin hämmentyneen oloinen (luultavasti) väärästä alustan paikasta ja jäi himmailemaan. Namien syönnin ollessa vielä kesken ohjasin Kovun putkeen ja se ilmeisesti jäi sinne tukehtumaan ja kakomaan, kun kesti niin kauan, hups :D Kepeille ei siis tullut kiire yhtään ja taisin oikaista Kovun linjan aloitukseen ihan reilusti. Loppupäässä kiritin aika lailla ja tein vielä persjätön. Oli makee!

Kokeiltiin alun hyppy-putki-hässäkkää vielä pikaisesti uudestaan. Jounin ehdotuksesta lähetin kauempaa takaakiertoon ja liikuin itse koiran edelle, niin että pääsin juoksemaan seiskan vasemmalta puolelta ja vetämään koiran putken oikeaan päähän. Sehän onnistui, jopa ekalla kerralla, kun ei jäänyt paikalleen jumittamaan vaan liikkui ajoissa! Tuntui niiiin kivalta! :)  Sitä mun toista vaihtoehtoa (valssi hyppyjen toiselle puolelle) en ehtinyt kokeilla, mutta ehkäpä rakentelen tuon kuvion joskus uudestaan.

Agility-koulutuksellisesti treeni jäi melko köyhäksi, mutta sitäkin hyödyllisempää oli se, että jouduimme suurimman osan ajasta odottamaan ja siinä samalla tekemään kaikkea pientä ja olemaan HILJAA! Ääärimmäisen vaikeaa Kovulle.. Nämä treenit saattavatkin siis toimia ikäänkuin ”kisatreeninä”, jos jatkossakin on näin vähän aikaa itse suoritukseen. Tavoitteena siis rentoa ja hiljaista odottelua ja lämmittelyä sekä suoritus, josta ekalla yrityksellä nolla ;)

Tänään käytiin vielä hallilla ottamassa pääasissa kontakteja ja siinä sivussa vähän keppejä ja muuta pientä. Osa kontakteista oli ehkä hieman hitaammanpuoleisia.. Välillä namialusta oli vähemmän ja välillä enemmän näkyvissä. Erot nopeudessa ei tuntuneet johtuvan tuosta. Hyvä fiilis jälleen kuitenkin ;) Huomenna taas uudestaan Purinalle tekniikkakoulutukseen á la Ville ja toinen Jouni. Tää treenaaminen vaan on niiiiin kivaa! :)

Kevät ja pitkäkarvainen koira ei ole sitten yhtään kiva yhdistelmä (jos ei joku vaikka tiennyt). Simba Hienohelma on pysynyt ihmeen puhtaana täällä maalla, mutta Kovu on melkein kylkeen asti ravassa, kun vaan pyörähtääkin ulkona. Kaupungin sotkut tuo tietysti tähän vielä oman lisänsä. Tänään sitten jynssäsin Kovun taas valkoiseksi. Nyt se on aivan iiiihana <3 No, huomenna takaisin Helsinkiin ja kohta valkoinen onkin taas lähempänä harmaata.

Tänään käväistiin myös Homeetan hallilla kontakteja treenaamassa. Aikaisemminkin kirjoitin siitä, kuinka treenifiilis on Purinalla ollut ihan toista kuin täällä vanhoissa ympyröissä Kouvolassa. Tänäänkin oli vähän lössö fiilis itselläni, ei ollut sellaista yletöntä innostusta treenata ja viilata.

Ihan hyviä toistoja kuitenkin saatiin, tehtiin enimmäkseen puomia. Otin käyttöön hieman pienemmän namialustan ja peitin sitä vähän hiekalla. Vauhti oli hyvää, ekoilla kerroilla Kovu lähti jopa ilman vapautusta alustalle, mutta uskon, että tuollainen rohkeus on ihan hyväksi. Ei kuitenkaan tullut ihan täysillä läpi. Vapautuskäskyssä sen sijaan oli edelleen pientä hämmennystä, ihan jokaisella JEE:llä Kovu ei lähtenyt kontaktilta. Paljon pitää siis tuota vahvistaa. Hmm.. oli kyllä hieman epäjärjestelmällistä treenamista, mutta päällimäiseksi jäi suht hyvä fiilis. Kovu oli nopea (A:lla tosin vähän hidasteli aluksi), teki pari hienoa alasmenoa, vaikka mie jäin taaemmas ja pienempi namialusta tuntui toimivan hienosti. Pitää tosin muistaa, etten liian nopeasti lähde sitä häivyttämään, jotta ei tule turhaa himmailua. Pari kertaa otettiin myös kokonaan ilman alustaa ja hienosti tuli Kovu alas asti :)