Kun kaikki muutkin, niin josko minäkin.. En aluksi ajatellut kirjoittaa mitään kaikenkattavaa koontia kuluneesta vuodesta. Mitä sitä vanhoja muistelemaan! Tajusin kuitenkin, että vuonna 2011 tapahtui loppujen lopuksi niiiin paljon, että olisi ihan hauska kaivella muistoja esiin – jos ei muita varten, niin vähintään itselleni. Näköjään tästä tuli myös kaikkien aikojen massiivisin kuvapostaus. Heh.

Oli oikea talvi..

Vuosi aloitettiin koiramaisesti aktiivisssa merkeissä. Intoa treenaamiseen oli ihan hillittömästi ja kisoissakin meno maistui kovin kivalta. Treenattiin kivassa porukassa ja Purinalla käytiin ahkerasti omatoimitreeneissä. Purinan käyttökielto (ja kovat pakkaset) katkaisi sitten kuitenkin kivan treenirupeaman. Päästiin kuitenkin silloin tällöin Sporttikselle treenailemaan, mikä oli kyllä tosi kivaa vaihtelua! :)

Noin muuten kevät-talvelta muistuu mieleen vain kauhea stressi.. Töitä, koulutöiden viimeistelyä, opparia ja ravaamista kahden kodin välillä. Huh, eipä siitä sen tarkemmin mitään muistakaan. Todellakin ajanjakso, jota en tule elämässä kaipaamaan. Tuon kaiken keskelle tuli sitten vielä huolenaiheeksi Kovun terveys. Maaliskuussa kisasimme tähän näköön viimeiset kisamme, ja viimeisimmät treenit taisimme kokeilla siinä joskus keväämmällä. Ensin tuli ongelmia oikean polven vanhan vamman kanssa, ja juuri kun olimme saaneet kuntoutuksen käyntiin, jäi Kovu pyöräilijän alle satuttaen vasemman takajalkansa (välijalan kohdalta). “Koko kevät” sitten ravattiin Aistissa milloin ortopedillä, milloin fyssarilla. Jumppailut ja kuntouinnit otettiin osaksi normiarkea.

Toukokuussa aloin palailla elävien kirjoihin koulutöiden ja opparikirjojen takaa. Minusta tuli kuin tulikin ihan oikea medianomi! Työ AD-assistenttina vaihtui kokopäiväiseksi ja saimme Kovun kanssa laumaan täydennystä, kun kepoehdokas muutti vihdoin oikeasti saman katon alle :) Odotin tuota ensimmäistä koulutonta kesää niiiin kovasti, mutta loppujen lopuksi en osannut siitä kuitenkaan kovin paljon nauttia. Töissä oli kovasti kiirettä ja yrittäjänkin hommia yritin jälleen koulutauon jälkeen elvytellä. Kavereita kyllä ehdittiin nähdä viikonloppuisin kovastikin. Kesän kohokohtia olivat ehdottomasti Stadi Games -viikonloppu, Tuorlan juhannus sekä vähemmän koiralliset reissut heinäkuussa; huvipuistohurvittelua Tampereella ja mahtava HaikulaRock Vuolenkoskella. Kokonaan ei siis tarvinnut agilityreissuistakaan luopua, vaikken kisakuntoista koiraa omistanutkaan :)

Kesä meni myös aikalailla tulevaan syksyyn valmistautuessa. Pessimisti ei pety, joten en turhan ajoissa uskaltanut Sveitsin suunnitelmistamme huudella. Heinäkuun puolivälissä asiat kuitenkin olivat sitä myöten selvät, että kämppä oli plakkarissa ja työpaikankin kanssa asiat selvitetty, että muutosta uskalsi hihkua ihan julkisesti! Viimeiset viikot Helsingissä muistan aivan ihanina. Kävin useampaankin otteeseen Suomenlinnassa “kulttuuririennoissa” ja yhdistetyt tuparitläksiäiset kruunasivat loppukesän. Syyskuun alussa oli sitten taas edessä muuttorumba ja jännittävä lentomatka kohti uusia kotiseutuja.

Syksyn aikana on tapahtunut paljon pientä, mutta ei kuitenkaan mitään kovin suurta ja mullistavaa. Zürich on alkanut tuntua kodilta, tuttavia ja kavereitakin on löytynyt sekä joulukuussa ehdin vihdoin aloittaa soluttautumisen paikallisten web-ammattilaisten pariin. Peukut pystyyn, että se tuottaa tulosta mahdollisimman pian!

Kovu taas on päässyt kotikoiraistumaan jopa vähän liikaa.. Mitään harrastusjuttuja en ole vielä “ehtinyt” ja viitsinyt kartoittaa. Syynä tietenkin epävarmuus tuosta jalan kunnosta, mutta myös Kovun huonohkot käytöstavat muiden koirien keskuudessa.. En millään kehtaisi lähteä treenikentälle tuon riehupetterin kanssa. Sopeutuminen paikalliseen koirakulttuuriin ei ole sujunut siis kovinkaan mallikkaasti. Sinne tänne sinkoilevien (tosin ihan kilttien) irtokoirien myötä Kovu on menettänyt vähäisenkin luottamuksensa muihin koiriin. Ja se näkyy. Voin vain kuvitella, kuinka ohikulkijat pyörittelevät silmiään, kun ohitamme Kovun kanssa muita (erittäin hyvin käyttäytyviä) koiria.. Nyt pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhtyä kyselemään pojalle leikkikavereita paikallisessa PP:ssä. Tai vaikka ilmoittautua jonnekin käytöskouluun. Jospa sitten jonakin päivänä vielä agilityäkin..

Joululoma Suomessa oli yhtä juoksemista paikasta toiseen. Vaikka tietysti oli aivan ihana nähdä taas kaikkia ihmisiä ja käydä Helsingissä ja Kouvolassa tuttuja kulmia katselemassa. Onnistun vain aina järjestämään itselleni yli-optimistisia aikatauluja.. Huomenna otetaankin sitten jo suunta takaisin kohti Zürichiä ja yritetään aloittaa uusi, toimeliaampi ja ryhdikkäämpi vuosi. En tykkää harrastaa uudenvuodenlupauksia, mutta voisin luvata ryhdistäytyä työnteossa, Kovun elämän järjestämisessä sekä ylipäänsä alkaa nauttia elämästä! :) Niin, ja lupaan kirjoittaa blogia ahkerammin ;)

Ai muutettiinko me vuoden aikana..?