
Kovulla on taito! (Munamiehen hellyyttävää lausahdusta lainaten..). Koirapoika on vihdoin tainnut kasvattaa itselleen aivot, ja on oppinut jotain, mistä on arkielämässä jopa hyötyä. Kovu on avustajakoira! Koira, joka ei aluksi halunnut kantaa käskystä mitään, poimii nyt omistajan pudottelemia tavaroita melkein automaattisesti. No, melkein.
Mutta noin periaatteessa mulla ei olisi hätää selkävaivaisenakaan. Lenkillä Kovu poimii käteeni pudonneen hihnan, kakkapussin, matkakortin, syksyn tullen varmasti myös hanskan. Uloslähtiessäkään ei välttämättä tarvitse itse poimia kenkiä lattialta. Kerran kyllä jo vähän nauratti, kun innnokas avustaja vahingossa lennättikin kakkapussin hienossa kaaressa monen metrin päähän, kun hampaiden ote hieman lipesi. Onneksi pussi oli tiukasti solmussa..
Arkielämän pikkujuttujahan nämä vaan on, mutta tällaisista sitä tajuaa, että koira todellakin paranee vanhetessaan. Jotenkin odotan ihan hurjasti sitä aikaa, kun Kovu on sellainen hellyyttävä 10+ papparainen ja toimii kuin ajatus. Siihen ikään mennessä luulisi jo vähän rauhoittuneenkin ;D Ah, miten minä tuota koiraa rakastankaan!


7 vastausta viestiin “Avustajakoira”
Lisää kommentti