No ei nyt sentään, vaikka muuttohommissa tässä hieman ollaankin. Otsikkoon viitaten, ollaan viime aikoina vietetty Kovun kanssa muutamakin hetki Aistissa, niin että melkein jo tuntuu kuin asuisimme siellä. Uutta ihanaa fyssaria ollaan käyty tapaamassa kahdesti ja siinä välissä myös toistamiseen lääkärin vastaanotolla.

Ekan fyssarikäynnin tuliaisina oli huojentunut ja toiveikas mieli omistajalle ja tarkka jumppaohjelma koiralle, tarkemmin sanottuna takapään syville lihaksille. Lihaksistossa oli pientä toispuoleisuutta, oikealla heikompaa. Jumppaukset ja uudet lenkkirutiinit lähti mukavasti käyntiin. Eräänä kauniina maanantai-iltana kävi sitten kuitenkin kaikkien aikojen huonoin tuuri. Kovu jäi pyörän alle, kun joku hurjastelija ei ehtinyt jarruttaa tarpeeksi ajoissa. Hieman ehdin vetää Kovua pois pyöräilijän edestä, mutta vasen takajalka jäi silti jotenkin renkaan alle. Tuloksena pieni ruhje, turvotus välikämmenen sisäpuolella –> kolmijalkainen ontuva koira. Lääkäriltä saatiin kipulääkekuuri ja viikon lepomääräys. Huoh.

Eilen oli sitten toinen fyssarikäynti, joka oli sovittu jo ennen pyörä-äksidenttiä. Ontumista ei enää reilun viikon jälkeen ollut, joten Kovu pääsi testaamaan vesijuoksumattoa. Takapään ongelman tila olikin nyt kääntynyt toisinpäin; vasen jalka on nyt kipeämpi (paino lähes oikealla jalalla), mutta lihaksiston toispuoleisuus oli korjaantunut. Vitsailtiinkin Niinan kanssa, että Kovu taisi heittäytyä pyörän alle tahalleen, ettei tarvitsisi tylsiä jumppia tehdä :D Mutta joo, tästä eteenpäin mennään nyt uusilla jumppaohjeilla ja vasenta jalkaa tarkkaillen. Mikäli turvotus ei laske enää ja tasapainotus ala parantumaan, kannattaa vasen(kin) jalka tutkia tarkemmin. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta! Kaikki peukut pystyyn!

Tästä keväästä ja kesästä piti tulla meidän kaikkien aikojen paras agilitykausi. No ei tullut. Tunteet on heitelleet laidasta laitaan; pitäisikö sitä luovuttaa kokonaan vai uskaltaisiko vielä haaveilla agilitymenestyksestä. Fyssari ainakin on luottavainen kuntoutumisen suhteen eikä antanut lupaa luovuttaa ;) Itse olen jollain tavalla kuitenkin luovuttanut. Toisaalta se on myös helpottavaa. Mun ei tarvitse enää yrittää kouluttaa tästä koirasta huippumenestyjää (vaikka se olisikin kuinka lupaava ja mahtava agilitysheltti) eikä meidän välttämättä _tarvi_ päästä sinne kovien nimien sekaan kolmoseen kisaamaan. Koiran terveys sekä helppo ja mukava arki on etusijalla ja tästä lähtien me ihan oikeasti harrastetaan juuri sillä tasolla, joka on meille sopiva. Ehkä mä vielä joskus pääsen näyttämään kynteni agilityn saralla. Aika sitten näyttää, että miten ja millä tasolla ;D

Kovukin juhli vappua riehakkaasti ;)

Mutta kevät ja kesä on vihdoin täällä! Vaikka Kovun tilanne onkin välillä harmittanut, niin kyllä tässä alkaa olla jo aihetta hymyynkin. Kaikki kiire ja stressi alkaa VIHDOIN helpottaa! Tämä viikonloppu menee vielä tiukasti muuttotohinoissa ja ensi viikonloppuna vietetään laatuaikaa ystävien kanssa agilitykisoissa ja ehkä hieman meikäläisen valmistumistakin juhlistaen :) Siitä alkaa kesä, joka on varattu vain normaalille arjelle: töitä 8-16 ja omia töitä juuri sen verran mitä haluan ja jaksan tehdä, mutta ei mieltä painavia kouluhommia! Tietysti myös aurinkoa, ystäviä, rentoutumista, lomaa. Ah, tätä on niiiin odotettu!

Viikkoa vaille valmis medianomi kuittaa! :)

Jos Kovulta kysyttäisiin, niin ihan terveitähän tässä ollaan!