Meidän elo on näyttänyt kylmän helmikuun ajan pääosin tältä. Kovu osaa ottaa aikalailla rennosti niin halutessaan. Parhain kainalokoira! <3 Välillä ollaan kyllä oltu hiukan liian toimettomiakin. Tuo pakkanen ei vaan enää kauheasti inspiroi mihinkään parin tunnin lenkkeihin ja treenisessioihin.

On pakkasesta sentään jotain hyötyäkin. Olen vihdoinkin uskaltanut astua merenjäälle lenkille! :D Viikko sitten käytiin reippailemassa Seurasaaren ympäri ihana parin tunnin lenkki. Kamalan paljon oli muitakin ihmisiä ja koiria liikkeellä, mutta Kovu käyttäytyi yllättävän nätisti. TODELLA hyvää treeniä on tuo, että pystyy ohittamaan koiria ilman hihnaa, mutta ottamaan sitä etäisyyttä tarvittaessa vaikka kymmenen metriä. Muutamia kuviakin tuli napattua.

Testissä ollut sitruunapanta sai Kovu ottamaan reilun lumikylvyn jokaisen haukahduksen jälkeen.
Ilkeä mamma, kun tuollaista kapistusta kokeilee..

Jotain kepposia mielessä?

Hihnalenkkeilyyn taas ollaan keksitty uusi tyyli: vetovyö! PP:n keskustelusta inspiroituneena keksin kokeilla vyötä ihan vaan kävelylenkillä. Ja olipa tosi kiva kokeilu! Noloa tunnustaa, että Kovun hihnakäytös ei edelleenkään (viiden vuoden kypsässä iässä) ole sitä näteintä, mutta hihnan ollessa kiinni vyötäröllä se saa siinä intoilla yksinään eikä tule turhaan kiskottua takaisin. Tämä kun tuntuu vaan aivan turhaan provosoivan Kovua riehumaan. Joo-o, enpä tiedä saako tuosta koirasta enää koskaan sellaista täydellistä hihnalenkkeilijää, mutta jospa oppisi itse ainakin ottamaan asian rennommin ja hyvällä mielellä. Riehukoot sitten, jos on aivan pakko (tosin toisia koiria kohtaan sitä ei edelleenkään suvaita..).

Agilityä ei olla treenattu pakkasista johtuen oikein yhtään. Sporttikoirahallilla oltiin tosin viikko sitten jälleen Ainoa ja Aatosta tuuraamassa. Oli kyllä taas oikein kivat pikkutreenit Sepon ohjauksessa (ja lämmin halli niin luksusta!). Nytpä ei vaan kevään treeneistä olekaan mitään tietoa, kun Purina määrättiin käyttökieltoon. Ei ollut kovin tervetullut tieto tälle keväälle. Taukoa en olisi kaivannut taas tähän väliin. Kerrankin kun treenaamiseen oli oikein joku suunnitelmakin sekä selkeitä kisatavoitteita keväälle/kesälle… suuri HÖH! Sporttikoirahallilta olen jo kysellyt vuoroja, mutta aivan yksinään noita ei kovin montaa viitsisi maksella. Josko saisi sovittua ainakin pari irtovuoroa ja/tai koulutusta keväälle.

Höh, höh ja höh, en olisi sitten niin yhtään kaivannut tällaista “ylimääräistä” vaivaa tämän kaaosmaisen kevään keskelle. Joo, se oppari. Edistyy, mutta tuskastuttavan hitaasti. Onneksi sain sentään otettua viikon lomaa töistä kirjoittamiseen. Tällaisen kiireen keskellä se kesä tulee kuitenkin tosi nopeasti, jotain positiivista sentään! :) Kesän aloittajaisiksi (ja toivottavasti valmistumisen kunniaksi) on kyllä tiedossa niin parhaita suunnitelmia, että saisi se kesä tullakin ihan pikapikaa! <3