Viime lauantaina tehtiin pirteässä pakkassäässä ja auringonpaisteessa mukava pikkulenkki minun suosikkipaikkaan tuohon “Seuriksen metsään”. Kovu oli aivan napeissaan, ihan kuin ei olisi viikkokausiin juoksennellut irti (riemustumisen syynä saattoi tosin olla myös mukaan houkuteltu kepo). Kovu: “Kato, kato nyt, ku mul on täällä tätä työmaata! Kauheesti näitä lumesta törröttäviä keppejä ja risuja, jotka on pakko karsia ja pistää silpuksi. Nii hei, tuu nyt kattoon ku täälläkin on niitä keppejä!!11″ Jotain metsurinvikaa tuossa koirassa.. Ja ääntä lähti taas 

Lisää kuvia

Niin juu, oltiinhan me sunnuntaina taas agilitykisoissakin. Hyvinkäälle suunta ja päätin ihan huvikseni seikkailla kisoihin junalla ja kävellen, vaikka kyytikin olisi varmasti järjestynyt, jos olisin jaksanut kysellä. Vaan pitihän sitä ideaa päästä kerran kokeilemaan :D Matka asemalta kisapaikalle ei kyllä ollut kuin 4km, mutta repun, häkin ja rasittavan koiran kanssa se ei ollut kaikista rentouttavin kävelypätkä.. Kisojen jälkeen päästiin asemalle Tiinan ja Markuksen kyydillä. Tuhannet kiitokset! :)

Ekaa kertaa yritin oikein kunnolla hakea fiilistä musiikista. Tarkoin mietitty Kisafiilis-soittolista oli valmiina iPodissa ja aika mainiot fiilikset sainkin Tšaikovskin Joutsenlammen rentouttavista ja mahtipontisista sävelistä (baletin ja agilityn voi yhdistää ;). Rataantutustumiset oli tosi jees ja kisapaikallakin pystyin olemaan suht rento, vaikka Kovu taas karjuikin kaikelle ja kaikille, huoh.

Eka rata oli aivan ilmiömäinen, tai niin mie luulin :D Nyt taisi olla toista kertaa aika lähellä se paljon puhuttu FLOW. Harmi vaan, ettei se tällä kerralla tuottanut nollaa. Kepeille asti (3.vika este) luulin tekeväni nollaa ja liikaa sitä ajatellessani teinkin sitten suunnitellun valssin/persjätön tilalle hienon “jähmety ja kyykisty paikallesi ja kilju koiraa etenemään” -ohjauksen. Seuraavan hypyn suoritti, mutta vikalta tuli sitten se kielto (vaikka luulin senkin kiljumisellani pelastaneeni). Tuloslistalta huomasin tuloksen olleen 10. Kai sieltä sitten joku rima tuli myös alas, en vain sitä keskittymiseltäni huomannut. Aika siistiä :D

Voin kertoa, että hieman harmitti ja se nähtävästi vaikutti aika kovasti koiraan, vaikka yritinkin pitää sen saman tekemisen meiningin päällä. Agilityradalla koira vain sinkoili ja sinkoili. Varasti lähdössä (muuten molemmissa, silleen pienesti), paukutti kontaktit ja ampui keinusta ohi. Viimeisen kontaktin jälkeen hyppyytin koiran syliin ja poistutttiin radalta. Sekös harmitti vielä enemmän ja taas jo hetken mietin koko agilityn mielekkyyttä.. Noh, tästä angstistakin taas toivuttiin, vaikkakin treenit jätettiin tänään välistä (kylläkin töiden takia). Hassuinta tuossa kyllä oli se, että ehkä ekaa kertaa ikinä ainoastaan se kisaaminen tuntui todella turhauttavalta, mutta treenaamaan oli silti kova hinku! Treenikalenteriin kirjoitetut konkreettiset treenitavoitteet vie kummasti eteenpäin :) Miksiköhän en ole aiemmin näinä vuosina tehnyt ihan oikeaa treenisuunnitelmaa? Jaa-a, hyvä kysymys.