Joulu pääsi tänä vuonna melkein yllättämään. Töiden kanssa on ollut niin huisketta ja kiirettä, ettei ole ehtinyt mitään joulujuttuja edes ajattelemaan. Torstai aamuna ajeltiin Kovun kanssa Kausalaan joulunviettoon. Vielä viimetipassa piti koirapoikien joululahjatkin käydä etsimässä. Simbahan nimittäin ei voi viettää joulua ilman omaa lahjaa (Simba arvostanee eniten niitä herkkuja, mutta kyllähän sitä piti keksiä pakettiin vielä muutakin).

Tänä vuonna Simba malttoi odottaa lahjomishetkeä yllättävän rauhallisesti, mutta toki muisti taas homman jujun, kun oikeasti alettiin lahjoja jakamaan. Simba niiiiin selvästi odotti, että milloin HÄN saa lahjan ja meinasi jo vähän närkästyä, kun ilkeä lahjojenjakaja jätti tahallaan koirien lahjat viimeiseksi. Kovu taas joutui pieneksi hetkeksi jäähylle, kun meinasi olla liian omistushaluinen niiden lahjakorissa odottavien herkkupakettien kanssa.

Kovun paketista paljastui herkkujen lisäksi Häntäsika! Paljon hehkutettu lelu on ollut jo pitkään ostoslistalla treenileluksi. Simba taisi olla vähän mustis, kun omasta paketista löytyi herkkujen lisäksi vain uudet tossut eikä mitään kivaa lelua. Täytynee käydä ostamassa Simballekin oma häntäsika, sen verran menestys tuo lelu on ollut. Äiti hommasi Simballe tosiaan uudet pakkastossut. Vähän Simba kävi niitä jo testailemassa ja juoksentelukin onnistui tossujen kanssa hienosti. Kovu saakin sitten omakseen ne aiemmin blogissa esitellyt pitkävartiset fleecetossut (ne kun ovat äitin mielestä niin hankalat pukea koiralle).

Huomenna lähdetäänkin sitten jo takaisin Helsinkiin. Uusi vuosi vietetään siellä myös ja aattona alkuillasta päästään Kovun kanssa Sporttikoirahallille Seppo Savikon oppiin! Mennään tuuraamaan Ainon ja Aatoksen kurssikertaa, kun Aino on matkoilla. Kiitos kaunis Ainolle pikku joululahjasta <3 Ai niin, oltiinhan me siellä Hyvinkäällä kisaamassa viikko sitten. Eipä siitä sen kummempaa mainittavaa. Hylyt tuli, koiralla oli taas tuhat kertaa enemmän virtaa kuin ohjaajalla. Osa “vaikeista” jutuista kuitenkin onnistui hyvin ja jotkut vähemmän hyvin. Blaah.

“Sit pitää ottaa sellasia matkakuvia kans.”

Me kisailtiin Kovun kanssa lauantaina kolmen startin verran. Ensimmäinen rata jäi videoimatta kamerasäätämisen vuoksi (akut loppu ja kortti täynnä, hyvä minä!). Se tuntui niin hyvältä ja oikealta agilityltä (ja taisi jopa näyttää), että hieman kyllä harmittaa videon puuttuminen. Rataprofiili näytti kuitenkin tältä. Pikkuvirheitä, 8- ja 9-hyppyjen kohdalla ajauduin vähän kauemmaksi muurista mitä olin suunnitellut, joten en ollut varautunut lähettämään Kovua A:alle niin kaukaa. Kielto siis siitä. Putken jälkeiselle hypylle sain jarrutettua Kovun tosi kivasti ja kääntyikin siten pienesti :) Putkeen viennissä hätäilin aivan liikaa, eikä Kovu lähettynyt putkeen, toinen kielto. Aika olisi riittänyt toiselle sijalle, videolta olisi kyllä ollut kiva kellottaa vielä “oikea aika”, ilman kieltoja :D

Toinen rata näytti sitten tältä. Valssit putken jälkeen venyi tosi rumasti, vaikka mukamas niin suunnittelin ne seuraavalle esteelle, ja ketut.. Taidan sittenkin ymmärtää, mitä Iida tarkoitti sillä valssien vaikeudella.. Pussin jälkeen niiin tyhmä virhe; koiranpuoleinen käsi ojossa, kun tarkoitus oli nimenomaan varmistaa hyppy vetämällä vastakkaisella kädellä! Mutta seuraavan hyppyhässäkän persjättö onnistui kivasti, hihii :) Putken jälkeen sitten taas taattua säätämistä. Oikein repesin nauramaan videota katsoessa. Lähden niin keskittyneesti tekemään valssia, mutta kappas, unohdan sanoa koiralle yhtään mitään, joten sehän ampuu putkesta täysin väärään suuntaan luullen tuomaria ohjaajaksi :D :D Hieman pisti naurattamaan radallakin :D Tällä radalla sijoitus kolmas. Täytyy kyllä kehua LAGU:a myös palkintojen osalta, sieltä sai kantaa vaikka mitä mukanaan :)

Kolmas rata olikin jo sitten melkoista säätöä, huhuh! Ensimmäiseksi Kovu varasti lähdössä ja rynni heti väärän pään putkeen. Radalla tuntui, että oli todella pienestä kiinni, että olisin saanut tyrkättyä sen oikeaan päähän. Persjättö ennen rengasta onnistui, jotenkuten. Tarkoitus oli tehdä persjättö myös putken jälkeen (minkä takia kuvaajan kannustavat kommentit ;)), mutta enpä sitten jaksanut yrittää. Tosi hyvin onnistui kuitenkin tuolla takaaleikkauksellakin. Jollain toisellakin radalla (ekalla?) muistan tehneeni tosi tiukan takaaleikkauksen, jonka Kovu kesti hienosti :) Puomilta varasti (sanoin väärän käskyn!), mutta ei ihme kyllä ampunut suoraan putkeen. Keinusäätö olikin sitten taas jotain ihan älytöntä. Kovu ei millään suostunut menemään keinulle, vaikka tosiaan olisin voinut hieman kauempaakin yrittää uudestaan. En oikein tiedä, että jännittääkö se keinua vai mikä siinä on. Miten olenkin onnistunut tekemään molemmista koiristani keinuongelmaisia? No, heti keskiviikon treeneissä otettiin keinu tehotreenaukseen, josko se joskus vielä oikein imisi Kovua puoleensa.

Sunnuntaina Iida ja Soolo kisasivat sitten myös kolme starttia. Olipa kiva olla pitkästä aikaa vain katsomassa ratoja. Huomasin myös oman “agisilmäni” kehittyneen, kun seurailin ohjaustyylejä ja -valintoja. Aika nastaa, tuota pitäisi päästä tekemään enemmän! Täytyy tosin myös tunnustaa, että väsymys painoi jonkin verran ja välillä meinasin jo nukahtaa tuoliini :D

Vaikkei meille nollia tullutkaan, niin ei voi kuin olla tyytyväinen viikonlopun saldoon. Jopa vikassakin radassa oli kuitenkin hyviä kohtia ja koira kulki tosi hienosti kaikki radat. Fyssarikäynneistä on ollut selkeää apua ja videoita kellottamalla sain hieman takaisin varmuutta siitä vauhdista, se ole mihinkään kadonnut ;) Koko reissu itsessään teki jotenkin tosi hyvää agilityfiilikselle (ja muutenkin, thanks Iida <3 ). Hienoista radoista jäi ihan älytön kisafiilis! Mainiota agilityä, parasta seuraa ja hyvää ruokaa, niistä oli Seinäjoen reissu tehty :)

Tämä pieni kisaturisti oli ehkä söpöintä koko kisapaikalla <3

Niin, Simba siis pelkää liukastumista yli kaiken. Aina on pidettävä huoli, että vähintään takajalat koskettavat mattoa tai muuta luistamattomaksi luokiteltavaa esinettä. Liukkaan lattian yli voi toki nopeasti hipsiä, jos kiintopisteenä on jokin turvasatama (yleensä matto).

Vanhempani olivat eräällä kauppareissulla tsekanneet lasten vaateosaston, josko olisi löytynyt tarpeeksi pieniä jarrusukkia pappakoiralle. Ilmeisesti vastasyntyneet eivät kuitenkaan vielä tarvitse jarrusukkia, joten Simban tassuihin sopivia ei löytynyt. Tänään kuitenkin keksittiin (tai minä keksin!) kokeilla Simballe vartavasten tehtyjä fleece-pakkastossuja sisälläkin. Liukkaathan nekin on fleecepohjallaan, mutta kuvittelin niiden toimivan, sillä yleensä Simba alkaa liukastelemaan nimenomaan kynsillään, kun menee kauhusta jäykäksi. Tossut jalkaan ja heittelemään nameja olkkarin lattialle. Vähän naksuteltiinkin ja Simbahan innostui vielä lisää! Tepasteltiin olohuonetta ympäriinsä ja kaikki taas kilvan kehuttiin, kuinka hieno koira Simbutti onkaan! Loppujen lopuksi pystyttiin ottamaan pari juoksuaskeltakin Liukkaalla Olohuoneen Lattialla.

Taas kerran totean, on se vaan niiiiin hassu koira tuo papparainen :) Kovu sen sijaan on vaikuttanut tänään siltä, että sillä olisi jotain huolia. Ei kuitenkaan suostunut kertomaan, kun kysyin.. Jospa huomenna hiukan piristyisi, kun päästään motivointiseminaariin opettelemaan leikkimistä! :)

Sellofaanin kyljessä luki, että tarkoitettu syötäväksi, ei säilytettäväksi.
No, minähän tietty tottelin. Kovukin saa sitten seiniä vähän maistella..

No joo, radasta jäi aika huono maku suuhun, kun tuli taas ihan typeriä virheitä. Keinulla yritin takaaleikata ja tietenkin rynnin eteenpäin liian innoissani, jolloin Kovu kääntyi pois keinulta. Siihen olisi myös voinut tehdä valssin tai jotain, argh.. Kepit meni hienosti, kun sai mentyä meille helpommalta puolelta ja kulma oli helppo. A:an jälkeen pitkällä suoralla (tai kaarteella) meinasin jäädä jälkeen, kun jäin kai ihmettelemään A:n kontaktia. Kaarteessa olleella muurilla taas viime hetken vastakkainen-käsi-pelastus. Kaarteen lopussa olleelle putkelle sain sentään tehtyä persjätön, mutta heti seuraavaksi Kovu meinasikin karata puomille. Siinä samassa tippui rimakin, kun rääkäisin juuri riman päällä. Puomin alastulolla Kovu vähän himmaili eikä tullut ihan heti alas asti, mutta tuli kuitenkin on-offiin muutamalla lisäkäskyllä. Loppusuoralla renkaan suoritus oli siinä ja siinä, kun Kovu yritti ilmeisesti uutta lentoennätystä ponnistamalla ehkä pari metriä ennen estettä. Taidanpa piirtää kuvankin radasta, niin on selitys hieman selkeämpi (ainakin itselleni myöhempää ajatellen).

Kylläkin erittäin muistin varasta piirrettynä, tässä näin:

Ajassa jäätiin taas.. Kahden parhaan ajat oli jotain -10 ja Kovulla vaan -4. Muistelen, että Kovu kuitenkin tuntui suht nopealta, mutta toisaalta tuo persjättö putkelle tuntui kovin iisiltä eikä tullut edes kiire.. Jumissa koira kyllä on jonkin verran. Tiistaina käytiin fyssarilla, joka kertoi vasemman “selkäpuoliskon” olevan hieman jäykkä. Ei kuitenkaan avattu kokonaan juuri ennen kisoja, mutta parin viikon päästä sitten uusi käsittely ja venyttelyä nyt kotona joka ilta. Nyt ollaan kyllä treenattukin enemmän kuin aikoihin. Tai ei ne treenimäärät niin hurjia ole olleet, mutta säännöllistä treenaamista ja kisaamista on ollut pidempi “putki” kuin ties milloin. Ei siis ihme, että koirankin kroppa siihen vähän reagoi. Hassua tosin tuo toispuoleisuus.  Katsellaan Seinäjoen jälkeen, josko malttaisin jäädä joulutauolle vai vieläkö suunnataan Hyvinkäälle 19. päivä. Tammikuussakin kai olisi jo heti jotain kisoja, mutta kahtellaan.. :)

Lisää kuvia

Ilokseni voin myös ilmoittaa, että Kovu the naistenmies on lähes historiaa! Reilu viikko sitten käytiin piiitkästä aikaa tapaamassa labradori-Ennaa, Kovun all-time-favorite tyttöystävää. Tiinan kanssa todettiin, että kyllä on kastrointi vaikuttanut, sillä Kovu ei kertaakaan hypännyt Ennan selkään, nuuhkaisikin vain pari kertaa eikä ollut sen enempää kiinnostunut. Aikamoinen muutos entiseen, jolloin Kovu ahdisteli Ennaa lähes tauotta. JES! Juoksuttaessamme koiria vapaana isolla “pellolla” tuli luoksemme toinen narttukoira (lapinkoira), jonka selkään Kovu kerran (mutta vain kerran) yritti ja uskoi kerrasta, kun narttu hiukan siitä harmistui. Nyt pitäisi Kovun opetella ihan oikeasti leikkimään toisten koirien kanssa, kun ei “ne jutut” enää niin kiinnosta.

Tuttuja poikakoiria ollaan tavattu muutamia kertoja. Soolon kanssa Kovu on aina tullut hyvin toimeen, mutta nyt on jäänyt se pienikin kyräily pois ja pojat tuntuu olevan hieman rennompia toistensa seurassa. Soolo tosin onkin ainoa leikkaamaton poikakoira, jota Kovu on nyt vapaana nähnyt. Aatoksen kanssa ollaan hihnalenkkeilty ja Ade on tainnut alkaa pitää Kovua vähän tyttönä, kun on ollut ihan eri tavalla kiinnostunut kuin ennen :D Vielä pitää hieman miettiä, että milloin tuota uskaltaisi muiden urosten kanssa päästää tutustumaan vai uskaltaako ollenkaan. Koirapuistot on ainakin niin provosoivia paikkoja, etten ole oikein tyttökoirienkaan kanssa uskaltanut siellä päästää tutustumaan.

Voin kyllä sanoa, että leikkauksen vaikutukset on olleet pelkästään positiviisia. Muutos on tapahtunut pikkuhiljaa, mutta kyllä minusta tuntuu, että Kovu on kaikenkaikkiaan hieman rennompi nykyään. Vaikka kyllä sitä “draivia” löytyy edelleen niissäkin tilanteissa, joissa en niin välittäisi turhasta innostumisesta.. Poitsulle pitäisi laittaa kaulaan joku “Oikeasti kiltti ja iloinen koira” -lappu, kun ihmiset tuntuu aina pelästyvän sen innostuneita ääntelyitä ja urinoita tuolla kadulla kävellessä. Huoh, on se vaan niin hassu.

]]> http://www.simbutti.net/2010/11/syksya/feed/ 2 http://www.simbutti.net/2010/11/niin-lahella/ http://www.simbutti.net/2010/11/niin-lahella/#comments Sun, 07 Nov 2010 21:35:46 +0000 Noora http://www.simbutti.net/?p=988 Oli tänään nimittäin se nollatulos! Käytiin Purinalla juoksemassa kahden startin verran. Sain molemmat radat jälleen videolle :) Suurkiitos Anu ja Outi!

Ekana hyppyrata. Startattiin ekana ja aikataulu oli yllättäen edellä jotain 15min. En siis ehtinyt Kovua aivan kunnolla lämmittää ja pienessä paniikissa radalle. Noh, hyvinhän se kuitenkin meni. Todella harmi vaan tuo rima. Meinasin tehdä kepeillä persjätön, mutten kuitenkaan uskaltanut. Ehkä se olisi ollut selkeämpi Kovulle? Muita suorituksia seuratessa tajusin, että takaaleikkaus hypyllä olisi voinut olla myös jees. Radan loppupuolella putken jälkeen jäin hölmösti odottelemaan ja meinasi tulla väärä rata. Hienosti Kovu kuitenkin osaa yleensä lukea nuo viime hetken pelastukset. Jotenkin hitaalta ja jähmeältä Kovu kyllä radalla tuntui. Johtuikohan sitten puutteellisesta alkulämpästä, kun ei oikeastaan ehditty ollenkaan ottaa kunnon “aukivetoja” tms. rankempaa juttua. Harmittaa :( Tuloksissakin Kovu jäi sitten aika häntäpäähän, kun ainakin neljä(?) koiraa oli nopeampia ja nolliakin tuli.

Tokalle radalle otin sitten lämpät ihan varman päälle pitkän kaavan mukaan. Rata meni kuitenkin aikalailla lössöilyksi, kun Kovu törkimys varasti lähdössä ja hyllytti heti. Hyviä pätkiä oli kuitenkin tässäkin radassa. Kontaktit (myös keinu!) onnistui. Puomi oli kyllä treeneihin nähden vähän hidas, A:alla tipahti suht kivasti alas ja keinullakin Kovu otti on-offia, vaikken olekaan sitä keinulla sen erityisemmin vaatinut. Mutta olipa keinu näköjään muuten ihan laittoman hidas, ounou..!

Mutta eipä tässä mitään. Uusi yritys taas viikon päästä :)

Eka rata tuntui rataantutustumisessa kovin kaamealta. Olin aluksi ihan hukassa, mutta kyllä sieltä ne suunnitelmat löytyi ja pääosin jopa toimi! Tuosta alun pyörityksestä olen ehkä hiukan ylpeä. Kamalaa pyllistelyähän tuo oli, mutta Kovu tuli sinne minne tarkoitin :) Keppejäkään en onnistunut sössimään. Keppien jälkeisillä hypyillä meinasin jäädä hiukan jälkeen, mutta saatiinpa sekin korjattua. Muurilla kaarros vähän venähti, muttei ihan kovumaisiin sfääreihin kuitenkaan. Putkelta kääntyi suht napakasti. Mutta sitten tuo kohta, jonka nähtyäni hakkaan joka kerta päätä seinään. Oi miksi, miksi en malttanut!? Kovu olisi kyllä osannut tuon. Säätäminen virheen jälkeen on kyllä niin suurta noloutta ja viihdettä, ettei tosikaan :D

Toisen radan teemana olikin sitten kontaktien ohittelu, huoh. En tiedä jäikö tuosta keinun epämääräisestä suorittamisesta Kovulle joku hetkellinen kammo kiipeilyyn vai mitä.. Mielestäni puomilla ja A:alla ei tuo ohjaus nyt niin epäselvää ollut, etteikö noita olisi voinut suorittaa (okei, uusintakatsaus: näyttö kyllä jäi A:lla vähän vajaaksi). A:alla tuli sitten vaan mieleen, että hitto onko tuo koira nyt jotenkin ihan rikki, kun ei suostu menemään. Nappasin Kovun sitten syliin ja jätin kesken. Eipä loppuradasta olisi mitään saanut enää irti. Mutta ai niin! Puomilla Kovu tuli alas asti suht ripeästi (kisasuoritukseksi) :)

Mie oon kyllä sitä mieltä, että keinu on suht turha este. Minua aina hirvittää se pamaus. Mahtaakohan se tuntua koirasta pahalta? Siksipä en ole myöskään kovin paljoa kärsinyt keinua treenata, tai ainakaan mitään älyttömiä toistomääriä ottaa. Mutta eipä tuo tunnu sujuvan, joten kai sitäkin pitäisi treenata. Äh, mitenköhän sitä saisi sääntömuutoksen vireille? :D

Tästä lähdettiin. Jouluna 05 saapui maailman paras joululahja piristämään abikevättäni.

Simban hermoja koeteltiin, mutta on sitä kavereitakin oltu.

Syksyllä 2006 “pellossa kasvaneesta” maalaistollosta tuli citykoira, kun muutimme omaan kotiin Kouvolaan. Kovun kanssa opettelimme yhdessä aikuistumista ja omillaan pärjäämistä. Lukemattomat on ne muistot tuolta ajalta. Haikeaa.. Vielä suurempi harppaus citykoiruuteen tehtiin kesällä 2009 Helsingin kantakaupungin laitamille muuttaessa.

Junnuna jaksettiin vielä innostua näyttelyistä.

Tottelemistakin ollaan yritetty.

Pikku-Kovujakin on maailmalle lähtenyt.

Mutta agility on meidän juttu!

Kovu on ollut kaikkea mitä toivoa saattaa ja enemmän! Iloa ja riemua on riittänyt, mutta vaikeissa tilanteissa on myös hammasta purtu. Mitään en silti vaihtaisi pois. Huumorimielellä ja yhdessä eteenpäin! Maailman paras Kovuski <3

]]> http://www.simbutti.net/2010/10/20-10-2010/feed/ 5 http://www.simbutti.net/2010/10/tiimityota/ http://www.simbutti.net/2010/10/tiimityota/#comments Sun, 17 Oct 2010 21:34:11 +0000 Noora http://www.simbutti.net/?p=928 Se taisi olla meiltä vähän kadoksissa. Kisapaikalla Kovu räksytti koko ajan kaikelle ja kaikille. Silloin se on erityisen rassaavaa, kun se vastaa räksyttämällä myös kaikkeen, mitä minä yritän sille sanoa tai sen kanssa tehdä. Niin kamalaksi tilanne ei kuitenkaan päässyt, kuten pari kertaa kesällä. Nyt Kovu suostui jopa repimään lelua, vaikka hieman keskittyneemmin olisi sitäkin voinut tehdä.. Noh, oma fiilikseni ei ollut paras mahdollinen. Kovu tuntuu niiiiin herkästi peilaavan oman käytöksensä mun mielialaan, että huhhuh! Ei sitä aina jaksa olla niin jämäkkä kuin pitäisi.

Tämä näkyi kovin hyvin myös radoilla. Tässä videot, joista suuuren suuri kiitos Rajaheimon Anulle! Muistikuvat radoista olivat vähemmän ruusuiset, mutta videoita katsoessa löytyi radoista hymynkin aihetta :)

Kiva rata kosahti heti kepeille. Sain vietyä Kovun oikein, mutta se ei kestänytkään kehuja ja tuli kesken pois. Okei, kehu oli ehkä turhan riemuisa.. Hmph. Kepeille uudestaan vienti nyt oli taas sitä taattua Noora-sähläystä. Persjättö putken jälkeen ei ollut yhtään tarpeeksi jämäkkä ja sujuva (mutta uskalsin tehdä sen!) sekä valssi ennen A:ta auttamattomasti myöhässä. Kontakteilla yritin muka saada Kovua on-offiin, mutta aivan turhaahan tuo vaatiminen oli, kun se vaan hämmentää Kovua. Vauhdilla vaan (kuten seuraavalla radalla onneksi tajusin)! Lopun pyöritys nyt meni miten meni, kun jäin vähän jälkeen puomin jälkeen.

Putkella Kovu teki näemmä juuri niinkuin käskinkin. Olin juuri ennen starttia katsovinani, että hitsi, puomi onkin tosi tyrkyllä hypyn jälkeen. Niinpä sitten ohjasin tuon vähän turhankin jyrkästi.. Mutta kiva nähdä, kuinka vaivattomasti Kovu tuohon reagoi. Näyttääköhän tuo vain minun silmään, mutta putken jälkeen mun lyllertäminen muistutti jopa hieman juoksemista, hihii :) Puomin jälkeen kääntyi hypyille hyvin, mutta sitten jäi ohjaajan vasen käsi matkasta ja koira meinasi, että A:ata ei kuulu mennäkään. Ennen keppejä mulla oli ilmeisesti tarkoituksena linjata paremmin aloitukseen kääntämällä koiraa molemmilla käsillä. Näköjäänpä hätäilin taas ja huitaisin Kovun ties kuinka monenteen väliin. Raivokasta keppikulmatreeniä meille kiitos! Loppurata olikin sitten se mikä pisti hymyilyttämään. Se meni aivan juuri niinkuin olin suunnitellut, jes! :D Toki vikaa kaarrosta olisi voinut vetää vielä vähän pienemmäksi. Meikä ei kyllä ollut ihan täysillä mukana, kun päätä ja hartioita särki taas siihen malliin, että tän radan jälkeen meinasi silmissä sumentua..

Kyllä kisareissuun voi loppupeleissä kuitenkin olla ihan tyytyväinen. Rataantutustumisissa olin suht innoissani radoista ja päätin kokeilla muutamia riskimpiä ohjauksia. Osa onnistui, osa ei. Mitäpä sen väliä, hylyt kun tuli kuitenkin! :D Ja luojan kiitos sain nämä videolle. Fiilis kisojen jälkeen oli suht kateissa, mutta videoita katsoessa innostuin taas. Näistä kun näki niiiin selvästi mistä virheet johtuivat. Nyt olis taas suht kova hinku päästä treenaamaan nuo (kaikki tuhannet) asiat kuntoon! :)

Kouvolassa oltiin tosiaan epiksissä parisen viikkoa sitten. Radat meni vähän sinne päin ja rimojakin tuli alas, kun Kovu taisi hypätä silloin 45-senttisiä ekaa kertaa tauon jälkeen, hups! Fiilis kuitenkin säilyi mainiona, vaikka radat säätämistä olikin. Ainoastaan kontaktit hieman harmitti, kun ei sitä loppujen lopuksi haluaisi kisasuorituksessa katsella sellaisia läpijuoksuja, loikkia ja tuuriosumia.. Iidan kanssa vähän jutskailtiin ja sain ideasta kiinni: kosketusalusta. Tätä ollaan varovaisesti tunnustellen otettu naksun, runsaan namitarjoilun sekä nopeasti pienenevän alustan kanssa. Kovu ainakin tykkää ja oikea 2on-2off paikka on tullut heti selkeämmäksi. Jei! :) Niin nipo en nyt kuitenkaan jaksa olla, ettäkö jatkaisin kisataukoa kontaktien opettamisen takia.. Hehe, ei aina jaksa niin justiinsa :D

Ensi sunnuntaina suunnataan ikinä ekaa kertaa Kirkkonummelle ja sitä seuraavana Hyvinkäälle (myöskin muuten ekaa kertaa). Kummasti jo kisakirjeen näkeminen pisti jänskättämään.. Vaikka ihan salaa niitä nollia toivonkin, niin ensisijaisesti lähdetään hakemaan hyvää fiilistä ja yhdessätekemisen riemua. Tuntuu, että meillä on yhteistyö  alkanut pelata ihan tosi hyvin (niin arjessa kuin kentälläkin), joten agility on senkin vuoksi ollut tosi mukavaa. Pois lukien tämän päivän treenit, joissa en tajunnut palkata koiraa oikein yhtään, kun ohjauskuviot oli _mulle_ vain liian haastavia ja uusia. Tyhmä, tyhmä minä! Ja kun minä sählään ja säädän, niin koiralla nousee kierrokset ja volyymi ja kappas niin on ärsytyskierre valmis.. Muutama tosi hyväkin juttu pitää kuitenkin ko. treeneistä muistaa: Kovu teki älyttömän makeen poispäinkäännöksen kepeiltä putkelle sekä mie taisin oppia niisto-persjätön :) Jejei!