Herra tötteröpää
Muuten vaan Perjantai, Heinäkuu 23, 2010Maanantainen leikkaus meni hienosti, vaikka minä ehdinkin jo kehittää päässäni kaiken maailman kauhuskenaariot, kun odottelin kotona soittoa, että pojan voisi mennä hakemaan. Kovu vietti ell-asemalla lähes 10 tuntia, kun jo aamulla sen sinne vein ja iltapäivällä vasta oli leikkaus. Se olisi ollut mukava koiraton vapaapäivä, jos vain olisin tajunnut etukäteen kysyä, että kuinka kauan aikovat koiraa sisällä pitää. Noh, tulipahan siivottua ja tehtyä muuta hyödyllistä kotona jännittäessä :D Kovun selkä ja kaularanka tosiaan kuvattiin myös samalla. Ihanan Tanja-lääkärin mukaan kaikki oli kunnossa sielläkin :)
Toipuminen on lähtenyt käyntiin mukavasti, vaikka minä olenkin ollut välillä hermoromahduksen partaalla. Kovu kun ei tunne termiä ”rauhallista liikuntaa”. Sisälläkin on jo onnistunut pari kertaa hyppäämään sängylle, kun en ole ehtinyt estämään. Toki kauluri päässä edes Kovu ei uskalla moisia urotekoja tehdä. Ensimmäisinä päivinä tyytyi vain makoilemaan maansa myyneenä, kun kauluri oli päällä tai sitten se jähmettyi niille sijoilleen, jos jäi jumiin kaulurinsa kanssa. Nyt on jo tottunut eikä pienet törmäilyt enää haittaa. Onpa tuo saanut pari kertaa askarreltua kaulurin irtikin ja sitten tietysti heti ollut haavan kimpussa (josta seurauksena lisää hermoromahdusta omistajalle ja hölmön hätääntynyt soitto lääkärille :D). Turvotusta ei ole ollut oikeastaan ollenkaan paitsi heti leikkauksen jälkeen, vain pientä mustelmaa haavan vieressä eikä Kovun omatoimihoidotkaan ole nähtävästi tilannetta pahentaneet :)
Eiköhän tämä tästä! Pian ei ehkä tarvitse enää olla ihan koko ajan varomassa :) Vähän nyt vaan olen kysymysmerkkinä, että missä vaiheessa tässä voisi olla taas normaalisti.. Lääkärin ohjeen mukaan viikko ilman riehumista. Selvää kuitenkin on, että esim. agilityä ajatellaan vasta joskus piiitkän ajan kuluttua. Mutta Kovulla kun ei ole tapana tehdä mitään rauhallisesti, niin jo vapaaksi päästäminen tuntuu kovin pelottavalta ajatukselta :D
Voi pientä Koikkaa! Mie muistelisin, että me mentiin tikkien poisoton jälkeen viikko hihnassa ja oltaisiinko palattu agilityyn puolentoista kuukauden päästä? Tosin Hämylääne on vähän rauhallisempaa sorttia :D!
Kovulle paranemisia, sympatiakatseita Hukalta ja ilkikurista naurua Soololta!
Voi sentään, kun toinen on niiin söötti tötterönsä kanssa! Lenkkeilette nyt sitten remmissä vaan. :) Aksua odottaa todennäköisesti sama kohtalo tulevaisuudessa :D
Kovuhan näyttää oikein rauhalliselta kuvassa :) Vaikea uskoa kuvan perusteella, että se edes osaisi riehua. Meidän Adolf ei suostunut edes liikkumaan tötterö päässä. Istui vain paikallaan tai yritti saada sitä irti. Kovu sentään suostuu liikkumaan :) Toipumisia Kovulle!
Iida: Meil ei oo ollenkaan tikkienpoistoa, kun on sulavat tikit :D
Sarianne: Joo, mun oma tötteröpää <3 Poikakaveri sanoi myös ufokoiraksi..
Iina: Jep, kauluri päässä on hyvinkin rauhallinen, mutta ulkona ilman kauluria onkin vähän toinen juttu :P
Kahtellaan miten tilanne kehittyy! Tänään osasi ottaa ulkonakin jo yllättävän rauhallisesti, niin päästiin hieman pidemmälle ”sunnuntaikävelylle”.
Voi Kovua, toipumisia! Kun Myy leikattiin viime syksynä niin agin pariin palattiin reilun kuukauden päästä, matalemmilla hypyillä tietysti aloitettiin ja A:ta ei menty heti ollenkaan.
Ps. Myy lähettää terkkuja, että tietää tasan tarkkaan kuinka arsesta toi kauluri on! Vuoden iässä kun siltä poistettiin silmistä ylimääräisiä ripsiä, niin Myy juosta pamautti kaulurin kanssa niin kovaa mäntyä päin, että kauluri katkes ja se pääsi siitä eroon. Viime syksynä päätti törmäillä sillä niin usein ja kovaa sisällä huonekaluihin (etenkin yö aikaan, että varmasti koko rappukäytävä kaikui), että matelta meni hermot ja kauluri läks :D Myype suosittelee näitä testattuja keinoja! ;)
Hehe, Myyllä on ollu oikein kunnolliset keinot käytössä :D
Voi Kovua, pikaista paranemista!
Luna inhosi myös kauluria, törmäili sillä vaan joka paikkaan ja sitä inhotti edes liikkua eteenpäin. Kauluri olikin ihan hervottoman iso ja meillä porukoiden kämpässä kaikenlaista huonekalua ja tavaraa jokapaikassa, joten törmäili väkisinkin paikkoihin. Porukat eivät sitten raaskineet pitää sillä sitten ollenkaan kauluria, joten Luna sai jalkaansa vanhat lasten sortsit. Hyvin Luna antoikin sitten haavan olla rauhassa. :)
Toivottavasti Kovu nyt paranee ilman mutkia matkassa ja pääsette pian taas kirmailemaan, meistä saa sitten taas lenkkiseuraa, kuhan Kovu tervehtyy kunnolla! :)
Jep, lähdetään taas lenkkeilemään, kunhan tuota uskaltaa taas pitää vapaana hieman enemmän :)