Jälleen tänä vuonna vietimme mitä parhaimman juhannuksen Tuorlassa agilitykisoissa. Tälläkin kertaa lähdettiin matkaan Iidan ja shelttien kanssa ja mainioina kämppäkavereina olivat Marjo & bortsu Viia ja collie Tiltu, Sanna & parson Maisa sekä Katja & bortsu Astra. Suojelusäiti maleineen jäi puuttumaan porukasta tänä vuonna! ;D Saimme Iidan kanssa taas olla ylpeitä hienoista shelttipojistamme, jotka ymmärsivät olla sopuisasti keskenään, vaikka elelivätkin viikonlopun akkalauman keskellä. Kovu sen sijaan yritti ottaa pataan muutamaankin kertaan itse tytöiltä, kun ei vaan millääään malttanut olla tunkematta iholle. Varsinkin Astra aivan uutena tulokkaana oli aivan liian mielenkiintoinen tyttö..

kuvat: Sirpa Saari

Kisaaminen maistui suht hyvältä :) Perjantaina eka rata tosin oli sellaista säätöä, että sen jälkeen fiilis oli melkoisen huono. Tuntui, että koira vedätti mua ihan 6-0 eikä kuunnellut ja totellut yhtään. Ihan murtuneena ja toivottamana lähdin toisen radan tutustumiseen ja radalle vailla mitään toivoa menestyksestä. Niin siinä kuitenkin kävi, että nolla sieltä tupsahti. Ihmeen kaupalla pystyin sitten kuitenkin pitämään koiran hallinnassa. Osuutta saattoi toki olla myös sillä, että radat olivat käytännössä aivan peräkkäin, joten pahimmat höyryt Kovu ehti päästellä sillä ekalla radalla ;D Nollalla sijoituttiin toiseksi ja onneksi kaksi ekaa nollaa olivat myös luva-tuloksia. Alla video tästä nollaradasta. Ekasta radasta ei ole videota, kun ”joku” oli unohtanut tyhjentää muistikortin eikä Iida-kuvaaja sitä uskaltanut käydä tyhjentämään.

Perjantain illanvieton osasin onneksi ottaa iisisti ;), joten lauantaina freshinä radoille. Fiilis ennen ekaa rataa oli parempi kuin aikoihin, tuntui että koira oli kuulolla ja mulla vahva ja iloinen tunne radalle menemisestä. Vaan eipä auttanut hyvä fiilis lopputulosta :D Kovu varasti lähdössä törkeästi eikä tullut yhtään haltuun ennen keppejä. Jatkossa ohiteltiin sitten lahjakkaasti kaikki kontaktit ja lopulta Kovu pääsi hyppäämään syliin ja kantaen pois radalta. Fiilis ei kuitenkaan laskenut mitenkään älyttömästi, totesin vain, että ”ohoh, eipä oikein ollut hallussa”.

Viimeinen rata meni jotakuinkin täysin nappiin lukuunottamatta minun jäykistelevää kävelyä lähdössä, tästä johtuvaa (?) varastamista ja ekan esteen ohittamista. Näin hölmön virheen jälkeen sisuunnuin ja sieltähän napsahti taas nolla. Harmi, ettei se sääntöjen mukaan sitä ollut. Mutta kuvittelenko vaan vai näyttääkö tuo koira oikeasti hitaammalta? Kontaktit nyt on ihan älyttömiä, mutta se onkin tiedossa..

Kuten tuli jo todettua, pääsi Kovu tottumaan pienimuotoiseen laumaelämään pitkästä aikaa. Lenkeillä porukka meni kivan sopuisasti, mitä nyt Kovu välillä yritti tyttöjä vikitellä ja varmuuden vuoksi hiukan murahteli Soololle, jos liian lähekkäin ajautuivat. Kuitenkin jopa sisätiloissa yhdessä hengailu onnistui edelleen :) Tosin Kovu joutui jäähylle siinä vaiheessa, kun ei oikein tuntunut sulattavan sitä, että tänä vuonna se olikin Soolo, joka löysi juhannusheilan kämppisten joukosta.

Kamerankin kanssa tuli taas notkuttua radan reunalla. Kuvat ilmestyvät galleriaan, kunhan armas, äärimmäisen hidas Amiloni siihen suo mahdollisuuden. On se tuo kuvaaminen vaan niin kivaa, kunhan vaan jaksaa kunnolla keskittyä nopeisiin tilanteisiin. Eikä tässä touhussa ole kyllä koskaan valmis. Aina löytyy asioita, joissa oppia uutta ja kehittyä. Tai viimeistään voi haaveilla esim. valovoimaisemmasta putkesta ja nopeammasta rungosta ;D