Innostuin sitten katsomaan kisaa hieman pidemmänkin aikaa. Olipa aika jänskää seurata kisaa näin agilityharrastajana ilman mitään tietoa lajista tai hevosista noin ylipäänsä. Esteitä oli vain yhdeksän kappaletta, mutta toki estevälitkin olivat jotain ihan muuta kuin agilityssä ;D Alussa hieman hämmennystä aiheutti se, että  kentällä oli koko ajan kaksi hevosta samaan aikaan:  suoritusvuorossa oleva ja valmistautuva. Toki toimii tässä lajissa, mutta hieman ihmettelyä se paatuneessa agilitykisaajassa herätti :D Myös lentävä lähtö oli  hämmentävä: mikä olikaan ensimmäinen este? Kyllä sekin sitten tuli selväksi muutaman suorituksen seurattuani. Yksi kysymys kuitenkin jäi vaivaamaan mieltä. Onko lähtö suoritettava jonkun tietyn ajan sisällä, vai saako siinä kierrellä ja kaarrella juuri niin kauan kuin tarvitsee ja haluaa?

Harmi, ettei sattunut kameraa mukaan! Tosin en tiedä olisiko tuolla mun pimeällä telellä enää mitään tehnytkään, kun kenttä oli jo ilta-auringon varjossa. Mutta eiköhän tuonne tule vielä toistekin mentyä hevosia ja lajia ihmettelemään sekä kenties huvikseen kuvaamaankin. Kyllä hevosissa vaan on sitä jotain! Vain muutaman kerrran olen elämäni aikana hevosen selässä istunut, mutta kovasti kiinnostaisi osallistua jollekin seniori-super-alkeiskurssille :D Pelkään vain sitä, että kun hevosille antaa pikkusormen, ne vie koko käden (ja rahat..).

Talven ajan Kovu söi Jahti&Vahtia, joka vaikuttikin todella hyvältä (ja edulliselta!) ruualta. Myös Simba vaihdettiin syksyllä J&V:lle ja muutokset esim. ihon kunnossa olivat ihan näkyviä :)  Viime viikkoina olen kuitenkin saanut heittää turhan monta nappula-ateriaa roskikseen, milloin kananmunalla, milloin riisillä höystettynä. Lenkillä Kovu on saanut nameina  pääsiäiskisoista voittamaamme Purina Onea, mutta se on vetänyt Kovun mahan ihan löysälle, joten tilanteelle oli vihdoin tehtävä jotain.

Paluu raakaruokaan houkutteli myös kovasti, mutta nappulaa tarvitsen vielä toistaiseksi, kun sitä on niin kätevä käyttää palkkiona ohitusharjoituksissa. Siinä sitä menee paljon ja monesti Kovu onkin saanut melkein koko päivän annoksen lenkeillä. Haussa oli siis laadukas, maittava ja nappulakooltaan pieni ruoka (J&V:a kun ei voinut käyttää nameina ilman massiivisia turvota-kuivata-ja-pilko -operaatioita). Murressa myytävät kuivaruuat ovat heidän nettisivujensa mukaan “valmistettu mahdollisimman hyvistä ja laadukkaista raaka-aineista ilman keinotekoisia väri, maku ja säilöntäaineita. Suosimme pienempiä valmistajia, jotka käyttävät mahdollisimman paljon valmistusmaan paikallisilla alueilla tuotettuja raaka-aineita ja jotka eivät testaa ruokia eläimillä, jotka elävät suljetuissa tiloissa.” Totesin sitten, että on varmaankin ihan eettistä ja turvallista ostaa jotakin kuivaruokamerkkiä Murren valikoimista.

Murresta tarttui mukaan Acanan perus-adultia sekä sekalainen määrä lihoja sekä ekstra-nameiksi ylihintaista Ziwi Peakkia. Ah, miten ihanaa olikaan taas ostella koiralle oikeaa ruokaa. Ajatuksena on nyt, että päivän nappula-annos käytetään lenkeillä ja kuppiin tulee sitten jotakin raakaa. Ainakaan tähän mennessä ei vielä ole tarvinnut heittää jämiä roskiin ;) Myös uusi nappula maistui alkuihmettelyjen jälkeen tosi hyvin, kupistakin :)

Hieman harmaita hiuksia tosin ehti jo aiheuttaa nuo lihojen pakkauskoot. Nuo levyt meni mukavasti paloiksi veitsellä hieman pehmettyään huoneenlämmössä. Kahden kilon broilerinkaula-pussin upotin tottuneesti kuumaan veteen ja revin kaulat irti toisistaan ja uudestaan pakkaseen (tosin tällä kertaa multa olikin pakastepussit loppu, joten nyt ne on melkein samanlaisessa köntissa kuin ostaessakin, nice). Mutta mitä noille 600 gramman könteille pitäisi tehdä? Kouvolassa asuessa vein ne aina iskän käsittelyyn, joka ystävällisesti pilkkoi ne kirveellä paloiksi. Nyt en kuitenkaan aio ostaa omaa kirvestä enkä varsinkaan rupea mäiskimään sillä täällä kämpässäni. Any ideas? Tuota lihakönttiä ei viittis ihan kokonaan sulattaakaan. Selkeesti tarvitsen kaksi koiraa, koska näitä pakkauskokoja ei ole suunniteltu yhdelle pikkukoiralle ;D

Lienee siis selvää, että virallinen tokodebyyttimme ei onnistunut kovin hyvin. Tarkempia pisteitä en nyt edes viitsi kanssanne jakaa, sanottakoon vain, että onnistuimme jopa jäämään ilman hyväksyttyä tulosta. Hävettää. Saisikohan tuloksen jotenkin mitätöityä, ettei se aikanaan ilmestyisi ollenkaan KoiraNettiin.. Suunniteltu aikaisin-koepaikalle-rauhottumaan-menetelmä jäi vähän puolitiehen, kun jaksoin vääntäytyä kentälle vasta tuntia ennen suoritusta. Kovun rauhoittuminen alkoi ihan suht lupaavasti, mutta kehän vierelle kokoontuessa muut koirat kävivät liian mielenkiintoisiksi ja bongasipa Kovu heti myös pari potentiaalista tyttökaveria. Toinen näistä tuli sitten tietysti viereemme yhteisliikkeissä. Jo ennen luoksepäästävyyttä kävi mielessä keskeyttää koe, kun Kovu vain uikutti ja haukahteli vieruskaverin perään.

Paikallamakuussa Kovu nousi seisomaan noin puolessa välissä, mutta pysyi ihme kyllä paikallaan (minä olin jo valmiina syöksymään kiinni, jos se olisi keksinyt mennä moikkaamaan ihanaa vieruskaveria..). Yleensä kyllä luotan hyvin tuon paikallaoloon, mutta nyt en jostain kumman syystä luottanut. Hauska yksityiskohta, by the way, ennen lopullista liikkeen nollaamista Kovu meinasi nousta seisomaan, mutta laskikin sitten kyynärpäät takaisin maahan tyyliin “Ai niin, maassahan tässä piti olla” :D

Yksityisliikkeissä oltiin sitten ihan häntäpäässä ja odotellessa Kovu oli jo ihmeen rauhallinen. Niin kauan, kun mitään ei tapahtunut. Vaan heti kun suoritusvuoromme lähestyi ja piti mennä kehän läheisyyteen, alkoi Kovun konsertti. Voitte vaan kuvitella, kuinka hävetti mennä kehään räksyttävän ja kielloille kuuron koiran kanssa. Olisin tietysti voinut jättää menemättä. Seuraamiset meni miten meni, vapaana seuratessa Kovu mm. ampaisi kehän ulkopuolelle bongatessaan mukamas tutun ihmisen (tämän mukamas-tutun vieruskaveri tosin oli oikeasti Kovulle tuttu, joten liekö Kovulla sitten vain meni henkilöt sekaisin). Luojan kiitos, ettei kuitenkaan ampaissut minkään koiran luo.. Onnistuinpa sitten minäkin: lähdin suorittamaan liikkeestä seisomista, vaikka kyseessä oli maahanmeno. No suoritettiin sitten kaksi seisomista oikein mallikkaasti. Harmi, että vain toisesta saatiin pisteet. Luoksetulo taisi olla ihan jees, tosin pienehköllä päin juoksulla. Hyppykin onnistui vasta tokalla käskyllä.

Huoh. Fiilikset kokeen jälkeen olivat aivan sanoinkuvaamattoman huonot. Hävetti, nolotti ja suretti niin paljon oma tyhmyys. Eilen olin täysin sitä mieltä, että meidän tokoura oli nyt tässä. Totuushan kuitenkin on, ettei näin vähällä saa luovuttaa. Eihän se koiran vika ole, etten ole sitä kunnolla treenannut, etenkään tuollaisen koiramäärän keskellä. No, vaikken nyt tokouraamme täysin kuoppaakaan, ei motivaatio kuitenkaan ole kovin huipussaan juuri nyt. Katsellaan tässä kesän mittaan, josko innostuisin käymään häiriötreeneissä HAU:n tokovuorolla. Seuraavaan kokeeseen ilmottautuminen onkin sitten varmasti kovin suuri kynnys. Tämä nöyryytys ei helpolla unohdu. Kyllä ihminen osaa sitten olla tyhmä.

Edit 9.5.
Kiitos kaikille kannustavista sanoista! Kyllä tästä vielä eteenpäin päästään ;) Tuon herkän paimenkoiran kanssa vaan on kaikki niin kiinni siitä ohjaajan mielentilasta, joka tosiaan sunnuntaina ei ollut paras mahdollinen. Nyt vasta muistin/uskalsin katsoa tarkempia pisteitämme, eikä ne nyt niiin kamalilta näytäkään. Muutama nolla, mutta mitäs noista!

Luoksepäästävyys 9
Paikalla makuu 0
Seuraaminen kytkettynä 7
Seuraaminen taluttimetta 0
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Estehyppy 7
Kokonaisvaikutus 6