Höpshöps teidän tokoura nyt tähän loppunut! Sen verran mitä teidän suoritustanne kaiken vieruskaverin höpötyksien välistä näin (unohdettiin aina katsoa muiden suorituksia/pisteitä kun keskityttiin ihan omiin pölpötyksiimme. :D), niin Kovuhan suoritti seuraamistakin ihan hienolla vireellä ja innokkaasti! Ei teidän koe siis kokonaan huonostikaan mennyt, oli siellä paljon hyvääkin! :) Harmi toi sun oma moka liikkeestä maahanmenon kanssa! Kovu ainakin suoritti sen mitä käskettiin. :) Jännä muuten, että Kovu kävi siinä mun kaverin luona eikä mun! Seisottiin ehkä kyllä vähän huonossa paikassa just siinä missä koirat tulee lähimmäks kehän reunaa… Onneksi olin älynnyt viedä Ennan kokonaan autoon Kovun suoritusta häiritsemästä, etten leikittänyt sitä silloin edes kauempana.

Nyt vaan nokka pystyyn ja paljon vaan häiriötreeniä, kyllä se siitä! :) Ilman häiriötreeniä voi just olla vaikea sitten lähteä oikeaan kokeeseen kaikkien koirien keskelle. Me voidaan lähteä teijän kanssa kyllä treenailemaan häiriötä! Jos Kovu pystyy ihanan naisen läsnäollessa suorittamaan, niin ei pitäisi olla tokokokeessakaan sitten ongelmaa. ;) Luna-tiukkis vois myös olla hyvää häiriötä.

Eikä kukaan varmasti teidän suoritusta katsonut mitenkään silmiään pyöritellen, ei sitä nyt hävetä kyllä tartte! Höpshöps! :) Te mitään itseänne nolannut. Kovu vaan vaatii nyt hyvää häiriötreeniä! Lähdetään ihmeessä yhdessä treenailemaan joku kerta!

Kiitos lohduttavista sanoista! :) Taisi mulla itselläkin olla jo sen verran huono fiilis valmiiksi, että otin stressiä kaikista pienimmistäkin riehumisista. Ja siitä se mylly vaan lähtee pyörimään lisää, kun Kovu aistii mun fiilikset.. Treeniähän tässä vaan tarvisi lisää, niin yksinkertaista. Luotin kai liikaa siihen, että Kovu toimisi yhtä hyvin kuin syksyn möllitokossa. Ei silloinkaan tosin hurjia treenimääriä ollut alla, mutta oma mieliala oli varmaan positiivisempi.

Musta tuntui, että Kovu luuli kaveriasi joksikin tutuksi, ehkä meidän äidiksi :D Sen verran innokkaasti nimittäin ampaisi mun sivulta. Aikaisemmin kyllä Kovu selvästi tunnisti sut äänestä, kun käskytit Ennaa teidän suorituksen aikana. Sillä oikein pää kääntyi: “Tuo on sen ihanan tyttökoiran omistaja!!” :D

Toki treeniseura kelpaa aina! Siinäpä sitä tosiaan olisi häiriötä kerrakseen :D

Pöh, turhaan häpeät! En huomannut minäkään mitään silmien pyörittelyä kehän laidalla. Pikemminkin kuulin kyllä muutaman ihastelun, kun on niin komea sheltti. :D
Niin ja ne onnistuneet pätkät siinä seuruussa oli oikein hyviä! Treeniä vaan lisää, niin kyllä se siitä.
Aksulla jäi sen kehäpaineistumiset päälle meidän yksilöliikkeiden jälkeen ja se oli ihan idiootti siinä kentän laidalla loppuajan. Onneksi, siis ONNEKSI, meidän vuoro ehti olla ennenkuin se skeittari ilmaantui! Aksu paineistui vissiin lisää siitä, kun se yksi koira huusi kauhusta sille skeittarille ja tää sitten aiheutti lopulta sen, että Aksu alkoi vuotamaan ahdistustaan pihalle ja suuntasi sen yhteen uroskoiraan. Ei se mitään tosi typerää ja hävettävää päässyt tekemään, mutta siis otti yhden koiran silmätikukseen ja murisi sille aina, kun bongasi sen jostain..

Meistäkin muuten saa häiriötreeniseuraa! Pitäis joskus kerätä isompi porukka ja mennä joukolla treenaamaan, niin saatais ehkä? tehtyä kokeenomainen paikallamakuu ja saataisiin liikkurit sun muut lavastettua.

Joo, mäkin katsoin sitä skeittaria vai mikä pyöräilijä siinä aikaisemminkin hyöri ja tuli heti mieleen, että mitäköhän Aksu meinaa. Kovukin yllättäen vähän hämmentyi, kun poika hyppi ja ajeli ihan meidän vierestä.

Jees, isommalla porukalla treenaaminenkin tekisi kyllä varmasti hyvää! Me ei oikeastaan olla kai “koskaan” otettu varsinaisia kisanomaisia treenejä, ainakaan liikkurin kanssa. Häiriötreenitkin on enimmäkseen olleet vaan muuta häiriötä melko keskelläkin kaupungin hälinää. Mutta ne toiset koirat tässä kuitenkin tuntuisi olevan ongelmana (ylläri..)

Olis tosi hyvä tehdä kokeenomasia treenejä, jossa olis liikkuri + muut häiriöt, suosittelen! Ennan kanssa kun ekan kerran tehtiin, niin meinas lähteä liikkurin “käsky” sanasta jo tekemään. Olin syksyllä eräässä tokotreenipäivässä ja siellä oli kouluttamassa Katariina Kainulainen, joka painotti, että ennen ekaa koetta pitäisi tehdä jopa kymmenisen kokeenomasta treeniä! Mennään ihmeessä joskus porukalla tekemään häiriötreeniä. :)

Voi Noora, tiedän tuon tunteen niiiin hyvin. Anteeksi vaan, mutta lähinnä hymyilytti tuo tarina, niin tutulta se kuulostaa. Mutta nuo huonot kisapäivät on sitä varten, että onnistuminen tuntuu paljon paremmalta, kun on joutunut kokeen ne epäonnistumisetkin matkan varrella…
Mikä tässä on hauskinta, niin Pesonen kyllä edelleenkin taitaa olla täysi kopio Kovusta. Ihan samanlaisia metkuja… Kaikesta huolimatta maailman paras koira! (Ja muuten just ilmottauduttiin ekoihin agikisoihin, epäilenpä että siitä tulee täysi fiasko, mutta ei voi tietää ellei yritä…)

No kyllä itseäkin jo vähän naurattaa, kun noita sunnuntain tempauksia miettii! Ihan älytöntä, että karkasi jopa kehästä :D Jos olisin ollut paremmalla tuulella silloin, niin varmasti olisin revennyt nauramaan heti sillä hetkellä :D

Ou jee, Pesonen pääsee tositoimiin! Mihin kisoihin olette menossa? :)

Pesonen starttaa 16.5. Hämeenlinnassa (Hattulassa). Pitää katos mennä tarpeeksi kauaksi Lappeenrannasta, ettei hävetä jos Pesonen näyttää kisoissa “parhaat puolensa…” ;) No ei, mennään porukoille kyläilemään Hämeenlinnaan ja ajattelin yhdistää siihen agilitykisat…
Jännittää jo nyt ihan vietävästi! Kyllähän sitä tietää, että hyvänä päivänä Pesonen pystyy mihin vaan, mutta huonona taas sitten… *huoh*

Ei muuta kuin pää pystyyn vain! On ihanaa, että kirjoitit silti kokemuksestasi. Itselle kun kokeissa koskaan käymättömänä erilaisten kisaraporttien lukeminen on aivan käsittämättömän tärkeää ja hyödyllistä.

Sitä paitsi – loppupeleissä (onneksi, toisaalta valitettavasti) itsellä on aina se kurjin olo, muista se! Eivät ne muut noin synkin mielin suoritustanne varmasti muistele! :)

Tsemppiä!