Aluksi harjoiteltiin poispäinkäännöstä muutamalla esteellä. Tajusin, että me ei olla taidettu treenata tätä yksittäisenä koskaan, tai ainakaan aikoihin. Hienosti Kovu kuitenkin haki hypyn. Hypyn jälkeisen linjan kanssa tosin oli vähän korjattavaa. Aluksi otettiin minikorkeuksilla, mutta nostin lopuksi mediksi eikä tippunut rima, vaikka Kovu lähtikin tosi tiukasti hypylle :)

Tekniikkatreenin lisäksi otettiin tällaista pätkää. Ennen meidän vuoroa ehdin onneksi lähteä hiukan pidemmälle lämmittelylenkille, mielenrauha taattu! Radanpätkä oli aika mukava tehdä. Vitosella tein jaakotuksen, jossa ensin hosuin ja Kovu ei lähtenyt takaakiertoon. Vauhdista uusiksi ja rauhallisempi saattaminen hypylle. Seuraavaan kuvioon olin suunnitellut kaksi vaihtoehtoa. Toteutin huonommin toimivan.. Koira  takaakiertoon kutoselle ja sylkkäri seiskalle. No, tietystihän se meni putken väärän päähän, kun olin  itse jotain sata metriä jäljessä. Jatkettiin kuitenkin tästä suoraan. Puomilla oli odottamassa namialusta, joka tosin taisi olla hieman liian lähellä puomia. Kovu oli jotenkin hämmentyneen oloinen (luultavasti) väärästä alustan paikasta ja jäi himmailemaan. Namien syönnin ollessa vielä kesken ohjasin Kovun putkeen ja se ilmeisesti jäi sinne tukehtumaan ja kakomaan, kun kesti niin kauan, hups :D Kepeille ei siis tullut kiire yhtään ja taisin oikaista Kovun linjan aloitukseen ihan reilusti. Loppupäässä kiritin aika lailla ja tein vielä persjätön. Oli makee!

Kokeiltiin alun hyppy-putki-hässäkkää vielä pikaisesti uudestaan. Jounin ehdotuksesta lähetin kauempaa takaakiertoon ja liikuin itse koiran edelle, niin että pääsin juoksemaan seiskan vasemmalta puolelta ja vetämään koiran putken oikeaan päähän. Sehän onnistui, jopa ekalla kerralla, kun ei jäänyt paikalleen jumittamaan vaan liikkui ajoissa! Tuntui niiiin kivalta! :)  Sitä mun toista vaihtoehtoa (valssi hyppyjen toiselle puolelle) en ehtinyt kokeilla, mutta ehkäpä rakentelen tuon kuvion joskus uudestaan.

Agility-koulutuksellisesti treeni jäi melko köyhäksi, mutta sitäkin hyödyllisempää oli se, että jouduimme suurimman osan ajasta odottamaan ja siinä samalla tekemään kaikkea pientä ja olemaan HILJAA! Ääärimmäisen vaikeaa Kovulle.. Nämä treenit saattavatkin siis toimia ikäänkuin “kisatreeninä”, jos jatkossakin on näin vähän aikaa itse suoritukseen. Tavoitteena siis rentoa ja hiljaista odottelua ja lämmittelyä sekä suoritus, josta ekalla yrityksellä nolla ;)

Tänään käytiin vielä hallilla ottamassa pääasissa kontakteja ja siinä sivussa vähän keppejä ja muuta pientä. Osa kontakteista oli ehkä hieman hitaammanpuoleisia.. Välillä namialusta oli vähemmän ja välillä enemmän näkyvissä. Erot nopeudessa ei tuntuneet johtuvan tuosta. Hyvä fiilis jälleen kuitenkin ;) Huomenna taas uudestaan Purinalle tekniikkakoulutukseen á la Ville ja toinen Jouni. Tää treenaaminen vaan on niiiiin kivaa! :)

Tänään käväistiin myös Homeetan hallilla kontakteja treenaamassa. Aikaisemminkin kirjoitin siitä, kuinka treenifiilis on Purinalla ollut ihan toista kuin täällä vanhoissa ympyröissä Kouvolassa. Tänäänkin oli vähän lössö fiilis itselläni, ei ollut sellaista yletöntä innostusta treenata ja viilata.

Ihan hyviä toistoja kuitenkin saatiin, tehtiin enimmäkseen puomia. Otin käyttöön hieman pienemmän namialustan ja peitin sitä vähän hiekalla. Vauhti oli hyvää, ekoilla kerroilla Kovu lähti jopa ilman vapautusta alustalle, mutta uskon, että tuollainen rohkeus on ihan hyväksi. Ei kuitenkaan tullut ihan täysillä läpi. Vapautuskäskyssä sen sijaan oli edelleen pientä hämmennystä, ihan jokaisella JEE:llä Kovu ei lähtenyt kontaktilta. Paljon pitää siis tuota vahvistaa. Hmm.. oli kyllä hieman epäjärjestelmällistä treenamista, mutta päällimäiseksi jäi suht hyvä fiilis. Kovu oli nopea (A:lla tosin vähän hidasteli aluksi), teki pari hienoa alasmenoa, vaikka mie jäin taaemmas ja pienempi namialusta tuntui toimivan hienosti. Pitää tosin muistaa, etten liian nopeasti lähde sitä häivyttämään, jotta ei tule turhaa himmailua. Pari kertaa otettiin myös kokonaan ilman alustaa ja hienosti tuli Kovu alas asti :)

Maanantain radoista en meinaa nyt muistaa oikein muuta kuin älyttömän hyvän fiiliksen :D Tosi rentoa menoa oli! Hmm, hyppyradasta jäi jotain mieleen. Renkaalle mennessä olin hieman jäljessä ja ehdin jo kauhistua tilannetta. Kovu kuitenkin lähettyi hienosti ja haki sen jälkeisen hypynkin hyvin. Vähän tämän jälkeen tippui rima, josta ei kuitenkaan mennyt pakka sekaisin. Sisuunnuin lisää ja päätin, että nyt ainakin tehdään ne persjätöt kepeillä ja putkella, joita rataantutustumisessa suunnittelin. Ne onnistui! Kepeillä persjättö on toiminut jo pitkään treeneissä, mutta en muista olenko kisoissa käyttänyt. Luotin todella koiraan, sillä en edes katsonut, että tuliko loppuun asti. Tuloslapussa luki, että tuli :D Putken persjätön kuvittelin olevan sellainen hasardi-tilanne, että on pingottava ihan täysiä, jos meinaa ehtiä. En sitten tiedä pingoinko, mutta jouduin hetken jopa odottelemaan koiraa :D Loppusuoralla ollut pussikin onnistui napakalla käskytyksellä, treeneissä kun Kovu on sitä ohitellut viimeaikoina. Luokan nopeimmalla ajalla sijoitus viides ja palkinnoillekin päästiin!

No se agirata sitten. En oikein tiennyt, mitä ajatella kontakteista, joten jätin ajattelematta. Iidan kehotus, että pidät vaan hauskaa sen elukan kanssa, jäi soimaan päähän ja rennon lämppälenkin jälkeen lähdin radalle ihmeen tyynenä vailla huolen häivää. Jo rataantutustumisessa oli sama fiilis päällä. Se negatiivinen, stressaava tekemisen meininki puuttui ihan kokonaan. Melkein vihellellen tallustin rataa ja mietin ohjauslinjoja :D Valmistautuessa Kovun rasittava käytös ja räksyttäminen meinasi vähän pistää kiehumaan, mutta vain vähän ;) Radasta en osaa nyt sanoa yhtään mitään, en edes muista esteiden järjestystä kokonaan. Onkohan tämä nyt se flow-fiilis? :) Nollahan sieltä tuli ja nyt ollaan VIHDOIN kakkosluokkalaisia!! Se tunne oli jotain aivan mahtavaa. Viimeksi samalta on tuntunut MM-kisojen aikaan, kun ne yhdet rakkaat tekivät hienoa työtä Itävallassa (okei, se tuntui kyllä vielä hienommalta ;). Toisilla on isommat panokset ja toisilla pienemmät, mutta tämä oli meille jotain niin suurta ja odotettua, että pisti melkein itkettämään ja tärisyttämään radan jälkeen. Ajassa jäätiin tälläkin radalla toiseksi, mutta voin kertoa, ei haitannut :D Tuo rakas pikkupiski on kyllä vaan jotain niin mahtavaa, ettei parempaa voisi toivoa. Toivoa tosin sopii, että kykenisin sitä useamminkin ohjaamaan näin hyvin :) Ihana Kovu <3

Upeat ja mahtavat kuvat otti Jukka Pätynen » koirakuvat.kuvat.fi (Kuvat isommiksi klikkaamalla.)

Olin hiljaa mielessäni luvannut itselleni, että jos nyt noustaan kakkosiin, niin ei varmana kisata agiradoilla ennenkuin kontaktit on oikeasti kunnossa. Nyt opettaminen on vielä kesken (mutta hyvällä mallilla!). Aiemminkin taisin tämän lupauksen tehdä, mutta nyt on yksi suuri tavoite saavutettu, joten niiiin (liian) suurta hinkua agiradoille ei enää ole. Tällä vikalla radalla en tosiaan edes yrittänyt pysäyttää Kovua, sillä se olisi alkanut himmailemaan, mikä olisi sotkenut pakkani täysin. Suunnitelmissa oli osallistua muutaman viikon päästä PetExpossa Messarissa järjestettäviin kisoihin, mutta siellä onkin kaksi agirataa, joten jätämme suosiolla väliin. Seuraavat kisat onkin sitten vasta 16.5. Kouvolassa. Saapa nähdä, osallistutaanko siellä jo agiradallekin. Nyt vaan kova treeni päälle, intoa ainakin löytyy!! :)

Suuri kiitos Tiinalle kuvaamisesta!