Vihdoin! Koulu loppui (tosin valmistuminen tulee eteen sitten joskus..) ja pääsimme muuttamaan takaisin Helsinkiin. Viimeiset viikot ovat olleet ihan tappokiireisiä ja oikeastaan vasta nyt loppuviikosta olen edes ehtinyt istahtaa hetkeksi omalle koneelle omassa kodissa. Muuttaessa tuli kaikkea pienempää ja suurempaa sählinkiä, mutta nyt viimein pääsin viettämään “normaalia koti-iltaa”, jollaisesta edellisestä olikin jo melko pitkä aika! Tässä oli jo melkein päässyt unohtumaan, millaista on asua yksin ja omillaan :D
Kovun asettuminen takaisin Helsinkiin on ollut.. hmm, hieman haasteellista, sanoisinko. Koirapoika on kai päässyt metsittymään Kausalassa sen verran, että rento lenkkeily autojen ja koirien seassa on vielä toive vain. Melkoista sähläystä, piippausta ja hampaiden kiristelyä on meidän ulkoilu ollut. Kovu myös tuntuu bongaavan tyttökoiria ihan joka puolella. Sen kuuloista on se elämöinti, kun yksikin koira on näköpiirissä.. Mutta suunta ylöspäin! Ainakin haluan uskoa, että tämä on vain pientä alkukankeutta. Tosin tuota tyttöjen perään vinkumista en jaksa enää kauan katsella, joten näillä näkymin Kovu pääsee sukukalleuksistaan, kunhan ollaan kesäkuun agilityt kisailtu.
Kisakausi piti tosiaan aloittaa huomenna Lappeenrannassa, mutta päätin sittenkin jättää kisan välistä. En vain kerta kaikkiaan jaksanut lähteä matkustamaan ensin Kausalaan ja sieltä huomenna kisoihin. Tuleehan noita eikä maksanutkaan paljon, kun oli lahjakortti :) Ja sitä paitsi, ei me sillä hyppynollalla oltaisi mitään tehtykään ;D Matkustamisen sijasta käytiin tänään (ainakin osittain) rentouttavalla lenkillä Seurasaaressa tuossa lähellä. Kauniimpaa keliä ei olisi voinut toivoa! Todisteena muutamia kivoja kuvia.
Eilenkin pääsi Kovu pitämään hauskaa, kun satuimme kerrankin koirapuistoon hyvään saumaan. Kavereina viisi tyttökoiraa ja yksi leikattu uros. Nätisti Kovu meni vieraassa laumassa eikä edes ahdistellut tyttöjä kovin paljoa! Meillä on tuo koirapuistoilun onnistuminen aina vähän sattuman varassa, sillä leikkaamattomien urosten seuraan en Kovua uskalla päästää. Pienesti toivon, josko leikkaus toisi helpotusta tuohonkin. Kiireisinä päivinä kun koirapuisto on ainoa mahdollisuus vapaanapitoon… Huomenna Kovu pääseekin sitten tapaamaan ihastuttavaa labradori-Ennaa! Jännä nähdä, miten Kovu suhtautuu tähän tyttöön. Toivottavasti ei aivan liikaa rakastu ;)
