No se nyt vaan on! Vanha, rakas höpsöpappa. Piipahdettiin siis loppuviikosta pikaisesti Kausalassa. Papparainen on edelleen kovin virkeä, vaikkei olekaan enää saanut “nauttia” Kovun vauhdikkaasta seurasta. Yläkertaankin taas kiivettiin ja tennispalloleikkejä vaadittiin hyvin pontevasti. Simba <3 Nappaisin sen välittömästi mukaan Helsinkiin, mikäli se täällä viihtyisi eikä metelöisi kämpässä aiheuttaen valituksia. Kovu oli pitkän tauon jälkeen taas ensimmäisen illan sitä mieltä, että Simba on tyttö, jota pitää käydä vähän väliä liehittelemässä ja yrittämässä. Selkään Kovu ei sentään hypi, sillä siitä Simba saa melkoisen (lähes vakuuttavan) raivarin.

Sunnuntai piti alunperin viettää tokokokeessa kilpaillen sekä työskennellen, mutta aikoja sitten parantuneen silmätulehduksen ja antibiootin varoaikojen takia Kovu joutui jäämään kotiin. Startti uuden seuran talkoohommiin oli kovin miellyttävä ja alo-luokan suorituksia seuraillessa iski kyllä todellinen tokokisakuume! Ei ne olleetkaan kaikki niin täsmällisiä ja täydellisiä suorituksia. Me oltaisiin päihitetty monet mennen tullen ;D (Ainakin, jos olisi ollut hyvä päivä, koira väsytetty totaalisesti ennen koetta, ei houkuttelevia tyttökoiria tai muuta innostumisen aihetta, ohjaaja sopivassa mielentilassa, yms yms yms). Peukut pystyyn, että mahdutaan mukaan johonkin kokeeseen kevään/kesän aikana! :)

Eläinlääkärillä tosiaan käytiin reilun viikon sisällä kahdesti. Ensin epäilyksenä anaalirauhasten tulehtuminen. Tilanne ei ollut ihan niin vakava kuin pelkäsin, mutta antibiootti-voidetta kuitenkin määrättiin. Antibiootin varoaikojakin ehdin jo Tampereen näyttelyn takia miettiä. Kuuri oli kuitenkin lyhyt, joten näyttelyyn oltaisiin päästy. No, viikko tästä, ja Kovu kehitti itselleen silmätulehduksen. Eikun varaamaan uutta aikaa uudelle kivalle vakkarilääkärille ja määräyksenä 7 päivän antibioottikuuri. Heihei, Tampereen näyttely ja varoajan takia myös seuraavan viikonlopun agikisa ja tokokoe. Lähdin kuitenkin turistiksi Tampereelle Ainoa ja Aatosta kannustamaan. Ja kyllä, kirjoittelen tätä autosta läppäri sylissä. Kiireinen elämä.

Treenaamassa ollaan käyty muutamia kertoja. Näistäkin piti tarkemmin kirjoittaa, mutta enhän mie nyt enää niitä muista niin tarkasti. Kontaktit on kuitenkin sujuneet erinomaisesti ja kaikenmoiset pyörityksetkään ei ole tuottaneet kovin suurta päänvaivaa. Niisto-persjättöä ollaan hieman treenattu, mutta vielä enemmän sitä pitäisi ihan yhdellä esteellä ottaa. Keppien aloitusten kanssa ei ole mennyt kovin hyvin, niihin pitäisi varmaan kiinnittää taas vähän huomiota.  Päällimmäisenä mielessä kuitenkin erittäin hyvä fiilis :) Varmaan sitä itsekin ottaa treenit jotenkin eri fiiliksellä uudessa paikassa. Kouvolassa treenit meni aina ihan lössöilyksi. Ihmeellinen on ihmisen mieli.

Enna-labradoria Kovu on myös päässyt tapaamaan uudestaan ja mainittakoon täälläkin, että Kovu on nyt syvästi rakastunut. Enna vain ei pidä Kovun rakkaudenosoituksia oikein minään. Juoksee lällätellen karkuun ja Kovun on vain pakko yrittää pysyä vikkelän neidin perässä. Rankka elämä Kovulla. Viikko sitten katsastettiin Tiinan ja Ennan kanssa Pitkäkosken maisemat, jossa  päästiin sentään ihan polkuja pitkin kävelemään koirien kanssa. Lyhyt reitti tosin, joka kierrettiin pariin kertaan. Muut polut olivat tietenkin taas latuja. Kesää odotellen, silloin Pitkäkoski on varmasti aivan ihastuttava lenkkeilypaikka. Meiltäkin kun menee bussilla siihen vain kymmenisen minuuttia :) Eilen lenkkeiltiin sitten meidän lähimaastoissa Seurasaaren edustalla metsässä ja jäällekin uskallettiin vielä. Hieman rämpimiseksi taas meni siellä metsässä lumisateen jälkeen ja suojakelin yllätettyä. Kivaa kuitenkin oli taas!

kuvat. Tiina Jurvakainen (lisää kuvia Tiinan blogissa)

On se niin kivaa katseltavaa, kun koira on väsynyt tuollaisen lenkin jälkeen. Kotiin kävellessä Kovu jopa käyttäytyi ihan kuin tavallinen koira, ilman piiippamista ja sinkoilua. Enemmänkin voisi Kovu kavereiden kanssa leikkiä. Koirapuistoissa sopivien koirien treffaaminen on aika arpapeliä, joten pitäisi melkein olla tällaista ennaltasovittuja miittinkejä.

** Etsintäkuulutus: Etsitään lisää leikkikavereita, narttuja tai leikattuja uroksia, jotka eivät niin hätkähdä “vietikkään” uroskoiran ahdisteluyrityksiä! **

Hehe, houkutteleva ilmoitus.. Kovu tosiaan on välillä ihan mahdoton noiden sukupuoliviettiensä kanssa. Ennan selässäkin roikkuu heti tilaisuuden tullen ja koko ajan joudun sitä komentamaan käyttäytymään. Pienistä toisen koiran sanomisista Kovu ei kovin pelästy, joten kaveri joka sanoisi napakasti vastaan, olisi myös varmasti ihan paikallaan ;)

Sunnuntaina iltayhdeksän jälkeen mentiin Purinalle tarkoituksena ottaa vain kontakteja ja jotain pientä. Ensin otettiin puomia namipalkalla. Palkkana Kovun aamunappulat pehmeinä ja pieniksi paloiteltuina (syödään sitten hallilla kun ei kotona kelpaa). Ensin otettiin lyhyttä matkaa alastulolla kannustaen koiraa namikupille. Kovu meni suht innokkaasti ja vapautui ihan hyvin naksulla ja “Jee”:llä. Mutta voi jestas, mikä vauhti kun otettiin koko puomi! Se juoksi melkein alas asti! Hieman raivoa vielä lisää ihan alastulolle, mutta tää oli jo tosi hyvä verrattuna Kuvolan treeneihin. Otin lisäksi lelulla, jolloin ei vapautunut niin hyvin pelkällä “Jee”:llä. Jossain vaiheessa jäi myös vähän hiipimään, mutta sitä paikkasin vetämällä Kovun lelun kanssa vauhdikkaasti läpi kontaktin. Silti pysähtyi pikku hetkeksi hienosti :)

A oli jotain vielä upeampaa! Tässä tajusin ottaa käyttöön superpalkan: kourallinen pehmeitä nappuloita kuppiin. Johan tepsi, ja Kovukin vaikutti ihan ahneelta koiralta. Jesjesjes, tätä lisää! Keinua kokeiltiin myös. Siinä jäi hieman himmailemaan, mutta ehkä parempi niin kuin lentokeinu.

Keppejä ja hyppysuoraa otettiin myös hieman. Suoralta kepeille käännyttäessä ei alotus oikein meinannut onnistua. Kovu oli ihan muissa maailmoissa ja ensimmäistä kertaa koskaan lähti _kesken suorituksen_ hajun perään! Voin kertoa, siinä vaiheessa ohjaajan verenpaineet hieman nousi! No, vähän tiukemmalla käskytyksellä lähti mukaan ja teki reippaasti. Keppien lopussa otin valssia, joka kerran meni hieman överiksi ja Kovu tuli vikasta välistä pois.

Oli ihan älyttömän mukavat omatoimitreenit ja ihanaa kun Purinalle pääsee kotoa suht helposti ja nopeasti bussilla :) Nyt on kyllä sitä treeni-intoa!

PS. Sunnuntainen lenkkikin meni suht rennosti ja hiljaisesti. Käytin naksutinta ohituksissa (ts. kun toinen koira oli jossain kaukana näköpiirissä) ja pakotin itseni pysymään rauhallisena. Kovu alkoi jo selkeästi hakea kontaktia. Naksu toimii siis paremmin kuin kulunut “Kiva”, ylläri. Itselläkin on korkeampi kynnys naksauttaa kuin sanoa se kiva. Muutenkin oli helpompaa olla puhumatta mitään ja antaa palautteet Kovulle naksulla ja vartalonliikkeellä. Namia menee hurjasti, mutta tähänkin otetaan käyttöön menetelmä “Syö aamuruoka lenkillä”.

No koirilla oli kuitenkin kivaa ja kaikenkaikkiaan reissu oli kai meille ihmisillekin ihan mukava ;) Kuten arvata saattaa, Kovu rakastui taas. Tosin alussa oli vähän hämmentynyt, kun Enna olikin hieman raju ja nopealiikkeinen tyttö. No, perässä oli pysyttävä ja Kovukin joutui juoksemaan ihan kunnolla. Kun yleensähän tällaiset tapaamiset on Kovulle vain sitä tyttöjen liehittelyä, jolloin esim. leikkiminen ja juokseminen on ihan toisarvoisia juttuja. Ihastuttava Enna kuitenkin otti Kovun lähetely-yritykset kai enimmäkseen leikkinä. Jospa se Kovukin joskus oppisi leikkimään toisten koirien kanssa ihan vilpittömin mielin.. ;D

Lisää kuvia

Hiihtäjiä oli siellä aivan tuhottoman paljon ja välillä mentiin tosi läheltäkin latuja koirat vapaana. Kovu tietysti seurasi Ennaa jatkuvasti eikä kiinnittänyt hiihtäjiin ollenkaan huomiota. Niinpä über-tottelevainen Enna piti Kovunkin poissa hiihtäjiä häiriköimästä.. Kotimatkalla bussissa minulla olikin sitten äärimmäisen hyväkäytöksinen ja hiljainen (eli totaalisen väsynyt) koira. Olipa rentouttava bussimatka ilman ainaista piippaamista ja säheltämistä! :)

Kovun asettuminen takaisin Helsinkiin on ollut.. hmm, hieman haasteellista, sanoisinko. Koirapoika on kai päässyt metsittymään Kausalassa sen verran, että rento lenkkeily autojen ja koirien seassa on vielä toive vain. Melkoista sähläystä, piippausta ja hampaiden kiristelyä on meidän ulkoilu ollut. Kovu myös tuntuu bongaavan tyttökoiria ihan joka puolella. Sen kuuloista on se elämöinti, kun yksikin koira on näköpiirissä.. Mutta suunta ylöspäin! Ainakin haluan uskoa, että tämä on vain pientä alkukankeutta. Tosin tuota tyttöjen perään vinkumista en jaksa enää kauan katsella, joten näillä näkymin Kovu pääsee sukukalleuksistaan, kunhan ollaan kesäkuun agilityt kisailtu.

Kisakausi piti tosiaan aloittaa huomenna Lappeenrannassa, mutta päätin sittenkin jättää kisan välistä. En vain kerta kaikkiaan jaksanut lähteä matkustamaan ensin Kausalaan ja sieltä huomenna kisoihin. Tuleehan noita eikä maksanutkaan paljon, kun oli lahjakortti :) Ja sitä paitsi, ei me sillä hyppynollalla oltaisi mitään tehtykään ;D Matkustamisen sijasta käytiin tänään (ainakin osittain) rentouttavalla lenkillä Seurasaaressa tuossa lähellä. Kauniimpaa keliä ei olisi voinut toivoa! Todisteena muutamia kivoja kuvia.

Lisää kuvia

Eilenkin pääsi Kovu pitämään hauskaa, kun satuimme kerrankin koirapuistoon hyvään saumaan. Kavereina viisi tyttökoiraa ja yksi leikattu uros. Nätisti Kovu meni vieraassa laumassa eikä edes ahdistellut tyttöjä kovin paljoa! Meillä on tuo koirapuistoilun onnistuminen aina vähän sattuman varassa, sillä leikkaamattomien urosten seuraan en Kovua uskalla päästää. Pienesti toivon, josko leikkaus toisi helpotusta tuohonkin. Kiireisinä päivinä kun koirapuisto on ainoa mahdollisuus vapaanapitoon… Huomenna Kovu pääseekin sitten tapaamaan ihastuttavaa labradori-Ennaa! Jännä nähdä, miten Kovu suhtautuu tähän tyttöön. Toivottavasti ei aivan liikaa rakastu ;)