Jejee, nyt on Kovu jopa päässyt tekemään kaikenlaista. Viime viikolla aloitettiin naksuttelemaan uutta temppua. Kovu on yllättänyt mut ihan täysin! Se on rauhallinen ja tekee duunia suht harkitusti. Mihin on se kaikki sählääminen ja säätäminen kadonnut? Jeeee! Tavoitteena saada siis Kovu itse venyttämään kylkiä. Kosketuskeppi lonkalle ja nenä kiinni siihen. Ihmeen hyvin poitsu on alkanut tajuamaan, että tää pitäisi tehdä suht rauhallisesti ja kaikki neljä jalkaa olisi toivottavaa pitää paikallaan. Sillä on vihdoin aivot! :D

Näyttelytreeneissä käytiin myös viime viikolla. Se onkin sitten toisenlainen tarina.. Kovu on tainnut taantua ihan hurjasti näiden kuukausien aikana, joita se on elänyt täällä kotikotona ihan metsäläisena (vaikkei nyt ihan maalla asutakaan..). Toisten koirien näkeminen aiheutti rrrrasittavia vinkumis-ulisemis-haukkumiskohtauksia, koska Kovu ilmeisti oletti, että ne kaikki muut koirat on tyttöjä, joiden luokse on päästävä just nyt heti. Keskittyminen oli alkuun tipotiessään eikä yksinkertaista edestakaisin-liikettä kyetty menemään ilman laukka-askelia tai räkyttämistä.. huoh. Jottei ihan kamalalta kuulostaisi, niin loppua kohden Kovu alkoi kyllä jo muistaa näyttelykuvioita. Pari kertaa päästiin edestakaisin jopa niin, että häntä oli selän jatkona eikä liputusasennossa! Kyllä se tästä, vielä ehditään käydä kolmesti näyttelytreeneissä ennen Helsinkiin muuttoa.

Tänään ehdittiin sitten vihdoin agia kokeilemaan. Puoli yhdeksän aamulla reippaana hallille ;D Otettiin Iidan kanssa tällaista rataa (lähteenä aivan mainio Clean Run – Exercise Sourcebook!).

Rata vaikutti tosi kivalta ja kuvittelin sen myös olevan ihan iisi. Ensimmäinen vaikeus tuli 2-putkella. Kovu ei tietenkään osannut hakea lähes piilossa olevaa putken suuta, joten jouduin sen sinne saattamaan enkä millään ehtinyt ohjaamaan 3-hypylle. Tätä otettiin sitten muutamaan kertaan yksittäisenä ja sain sen kai lähettymään jo kauempaakin. Vielä vaan tarvitsisi itseltä lisää uskoa siihen että ehdin vaikka juosta saakin. Putkelta hypylle olin siis aina myöhässä, mutta olisin saattanut keretäkin, jos en aina luovuttaisi kesken kaiken.. Kepeille yritin poispäinkäännöstä(?), mutta eihän Kovu osannut tuollaista kulmaa hakea vaikka niin kuvittelin. Enimmäkseen säätöä tämäkin. Persjättö 4-hypyllä oli sitten vaihtoehto, jolla pääsin saattamaan Kovun kepeille paremmin. Tämäkään ei kyllä hienoa katseltavaa ollut. Keppien loppuosa meni sen sijaan hienosti ja upeasti! Kovu pysyi kepeillä joka kerta kun lähdin tekemään persjättöä 6-hypylle, josta valssilla seiskalle. Monesti kuitenkin seurasin Kovua liikaa keppien loppuun asti, jolloin olin myöhässä viimeistään valssissa. Pitäisi vain tajuta lähteä ajoissa eteenpäin tuollasista tilanteista. Pujottelu Kovulla on kuitenkin siinä vaiheessa, että pystyn lopussa irtoamaan aika hyvin.

Loppurata olikin sitten vähän säätöä joka kerralla, kun välillä Kovu meni putkeen ja välillä A:alle, käskettynä tai ilman. A oli kyllä aivan karmiva!! Ei mitään tietoa nopeasta alastulosta. Kovu jäi jumittamaan ja sitten kun sitä hoputti ja hoputti tulemaan, niin ampaisi aivan alhaalta ilman lupaa liikkeelle :’(  Ainoa siedettävä suoritus taisi olla, kun vedin sen lelun kanssa alas asti. Muita kontakteja en kokeillut, mutta tämän esityksen perusteella puomi olisi aivan yhtä kamala. Ei kiitos kontakteja radalle vielä hetkeen.. Kisaamaan todella haluaisin, mutta katsellaan onko sitten järkeä lähtä hakkaamaan päätään seinään noiden kanssa. Perjantaina ajattelin kuitenkin ihan testimielessä lähtä KSSK:n möllikisoihin. Jos pystyisi edes radan tekemään sellaisella ”Nyt mennään eikä meinata”-asenteella.

Kiitos taas Iidalle kärsivällisestä neuvomisesta <3 Sain taas ideoita treenaamiseen ja potkuja persauksille. Hyvä fiilis jäi tuosta Kovun keppivarmuudesta (siis loppupäässä ;) ja siitä, että koira on kuitenkin ihan hiton hyvä (kunhan siltä joku jaksaisi vaatia asioita ja kouluttaa).