Huhhuh, on taas ollut ihan liian hektistä elämää, kun en ole blogiakaan ehtinyt kirjoitella saati touhuta mitään kummempaa koirien kanssa. Koulu ja työ vievät vaan ihan liian suuren palan vapaa-ajastani :( Koirat on elelleet rauhallista kotikoiran elämää, enimmäkseen muiden perheenjäsenten hellässä hoivassa (itsehän tämän kaiken kiireen keskellä onnistuin olemaan vielä ihan kunnolla kipeänäkin, muutamaankin kertaan).

Agilityähän ei olla siis varsinkaan keretty treenaamaan _yhtään_. Jonkinlaisena tavoitteena oli jatkaa kisaamista 14.2. Helsingissä, mutta taitaa tuokin nyt siirtyä, kun ei tällä treenimäärällä kerta kaikkiaan uskalla lähteä starttaamaan (puhumattakaan siitä, että molemmat ollaan varmasti aivan rapakunnossa..). Seuraava tavoite asetetaan Lappeenrannan kisoihin 6.3. Tällä aikataululla ei kuitenkaan kovin isoja treenimääriä enää ehditä, mutta olen päättänyt, että lähdetään kisaamaan ihan vain koska haluan ja kaipaan sitä ja se on kivaa. Meni sitten miten meni :D Fyssarille Kovu pääsee ensi tiistaina, joten katsotaan minkälaista tuomiota sieltä tulee tuon kisakunnon suhteen…

Näyttelykäyttäytymistäkin olisi  taas vähän muistuteltava mieliin vaikkapa ihan KSSK:n näyttelytreeneissä isosssa uudessa hallissa. Ilmoitin nimittäin Kovun Tampereen KV-näyttelyyn 20.3. Hui, saas nähdä mitä saadaan aikaiseksi kun lähdetään reissuun ystäväni Ainon ja Aatos-pumin kanssa :)

Nyt tässä onkin enää reilu kuukausi aikaa Kouvolassa/Kausalassa, kun maaliskuun alusta alkaen oleskellaan sitten taas Kovun kanssa pysyvästi Helsingissä. Yllättävän nopeasti ja  melkein kivuttomasti on menneet nämä neljä kuukautta vanhempieni katon alla.. ;) Lopullisen Helsinkiin muuton myötä oli myös aika etsiskellä uutta agilityseuraa ja ilokseni voin ilmoittaa, että edustamme jatkossa Helsingin agilityurheiljoita! En malttaisi millään odottaa, että pääsen tutustumaan uuden seuran toimintaan ja näkemään, että millaisia koulutuksia siellä onkaan. Ja mikä parasta, yksi parhaista ystävistä samassa seurassa <3

Meitä perheen parissa on puhuttanut hieman Simban ”kohtalo” helmikuun jälkeen. Vanha pappa on nimittäin piristynyt ja rohkaistunut ihan silmin nähden näiden kuukausien aikana, joita se on viettänyt tiiviissä yhteiselossa Kovun kanssa. Olenkin äitille tokaissut, että teidän pitää ottaa Simballe pentu kaveriksi. Ei kuulemma sopinut suunnitelmiin ;)

Simba on melkein kuin nuori poika jälleen. Tuo lelua joka hetki, pyytää leikkimään, hyppää itse sohvalle, kiipeää yläkertaan. Ällistyttävimpiä hetkiä on ollut tosiaan se, että Simba todellakin kiipesi itse yläkertaan noin neljän-kolmen vuoden jälkeen. Simba on ilmeisesti liukastunut joskus rapuissa ja päättänyt sen jälkeen, että noita en kiipeä. Tässä talven aikana se on kuitenkin silloin tällöin kannettu yläkertaan, jossa se on sitten päässyt möyrimään äitin ja isin sänkyyn (aikaisemmin nukkui siellä aika usein). Voiko koira sen onnellisempi ollakaan, kun pääsee pitkästä aikaa äipän viekkuun sängylle! No ei voi, ei ainakaan Simban mielestä. Viime viikolla Simba sitten pienellä kannustuksella kiipesi rappuja aivan itse ylös ja alas. Ei tullut kehuista loppua, kun jokainen perheenjäsen vuorollaan lässytti Simballe, kuinka rohkea poika siitä onkaan tullut! Niin se vaan vanha höpsö pääsee aina meidät yllättämään

Ulkoilukuvat Iitin Urajärven jäältä 25.1. Täällä lisää.

ps. Seuraako tätä blogia muuten kukaan? :D Vai menetettiinköhän me kaikki vierailijat kesän tauon aikana.. Saa kommentoida, vaikka mitä tahansa, niitä on aina kiva lukea ;D