Viikko sitten reissattiin siis Tukholmaan Hund2009-näyttelyyn agilityn PM-kisoja katsomaan. Perjantaina pakattiin tila-auto täyteen naisia ja otettiin suunta kohti Helsinkiä ja Tukholmaa. Laivalla asiaankuuluvasti buffetruokailut ja biletykset Mamban(!) tahtiin tätien kanssa ;) Lauantain ohjelmassa oli kolmosten KV-kisan seuraamista, shoppaamista ja “Ruotsin messariin” tutustumista. Sunnuntaina sitten jännitettiin, kiljuttiin, huudettiin ja laulettiin meidän Iidalle ja muulle Suomen joukkueelle. Maailmanmestari-medit  veivät myös Pohjoismaiden mestaruuden! Oli se upeaa, kertakaikkiaan! Suomelle päästiin hurraamaan useaan otteeseen, kun myös minien ja medien yksilöhopeat, maxien yksilökulta sekä minien joukkuepronssi ja maxien joukkuehopea tulivat Suomeen :)

Lisää kuvia kisoista

Alkuviikko menikin sitten enemmän tai vähemmän reissusta toipuessa  ja koulussa istuessa. Keskiviikkona suuntasin sitten taas Helsinkiin, jossa oli ohjelmassa työpaikan pikkujoulut ja pari työpäivää ennen joululoman alkua. Joululahjaostoksiakin tuli tehtyä ehkä enemmän kuin koskaan ennen!

Koirat ovat tosiaan elelleet melko joutilasta elämää minun reissatessa.. Agilityä ei olla ehditty treenaamaan ollenkaan kahteen(?) viikkoon. Nyt kun minulla olisi vihdoin ollut hieman aikaa, niin tietysti iski päälle vuosisadan pahin räkätauti. Sisällä ollaan sitten leikitty ja hieman naksuteltu (ja koirat tietysti ovat rallanneet ulkona pihalla mielensä mukaan). Kovu osaa hienosti odottaa vuoroaan Simban tehdessä “töitä”, mutta Simba ei meinaa ymmärtää ollenkaan, miksi HÄN ei saisi jokaisesta naksusta namia.

Simba oli myös tuossa loppuviikosta ollut ovela ja järjestänyt itselleen tekemistä. Iskä oli jättänyt takan eteen mainospaperia tarkoituksena iskeä ne takkaan hieman myöhemmin. Simba oli sitten kuitenkin päättänyt raahata paperit sivummalle ja silputa ne. Paras osa oli tosin vielä edessä. Simba nimittäin halusi myös siivota silpun, koska siivoamisella ansaitsee namia. Niin ne sitten olivat äitin kanssa siivonneet paperit pala palalta. Opetettu juttuhan tuo Simballe on, mutta yleensä minä olen ainoastaan Simban kanssa “siivoillut”. Nyt oli ilmeisesti itse melkein tarjonnut, että “Kröhöm, joku voisi tulla maksamaan palkkaa, jos minä tämän sotkun tästä siivoaisin” :D On se vaan hassu vanha pappa!

Loppuun kuvanlaatua à la äiti. Mutta tilanteet aivan parhaita! Ekassa se Simban silppu ja tokassa pojat asettuneet nukkumaan epätavallisen lähekkäin. Kovu oli vienyt ensin isomman pedin, joten Simba joutui ahtautumaan pienempään petiin ihan viereen. Ja Tukholmasta ostettu uusi hieno peti ammotti tyhjyyttään keittiössä. Mutta kyllä sekin on todistettavasti ollut jo käytössä! ;D

Lisää kuvia

Agilityä ei olla treenattu tällä viikolla lainkaan! Ou nou. Hyvin taas pysyin suunnitelmissa. Nyt kuitenkin olisi kovasti treeni-ideoita, kunhan vain ehtisi sinne hallille. Jospa taas ensi viikolla ryhdistäytyisi ;) Viime viikon treeneissä huomasin, että tällä hetkellä mulle olisi kai parasta treenata ihan yksin. Ryhmässä treenatessa sitä rupeaa aina sähläämään, kun pitäisi muka äkkiä päästää muutkin treenaamaan. Kyllähän se nöyrä asenne ihan hyvä on, mutta tajusin, että mulla on vähän liiankin nöyrä. Pitäisi vaan röyhkeästi treenata sitä mitä tarvii ja ottaa se oma aikansa ryhmässäkin treenatessa. On se ihan hassua, kun meidän paikallaan junnaaminen tuntuu johtuvan ihan tällaisista hölmöistä jutuista :D

Mutta muutaman tunnin päästä otetaan suunta kohti Tukholmaa ja agin PM-kisoja. Huippuporukalla reissuun, jihuuuuu!

En tätä(kään) treeniä suunnittellut sen kummemmin. Kunhan meinasin, että otan vielä sylkkäriä + poikkaria ja varmistan Iidalta, et ne menee oikein. Vähän oli korjaamista, varsinkin sylkkärissä sen liikkeen suunnassa. Miun pitäisi myös ohjata rohkeammin ja olla (tietysti..) paremmin ajoissa. Rohkean ohjaamisen treenaamiseen Iida esitteli mulle sitten hasardin. Ja joutui siis JUOKSEMAAN. Tarkoituksena ehtiä lähes mahdottomaan paikkaan tekemään persjättö. Ja yrittää loppuun asti, vaikka koira tulisikin jaloille. Olin melkoisen löysä p**ka, anteeksi vain kaiken yrittäneelle huippukouluttajalle ;) No saatiin me pari onnistunutta ja nyt (kaksi päivää treenin jälkeen) tekee ihan kipeää kävellä, kun joutui kerrankin vähän juoksemaan täysillä :rolleyes: Loppuun vielä kontaktipohdiskelua ja parit selvennykset muista tekniikoista. Ihan mahottoman suuret kiitokset sille yhelle mestarille <3

Keskiviikkona sitten Kahjojen Ninjojen kanssa. Meinasin jo jättää Kovun kotiin ja mennä vaan treeneihin hengaamaan. Jaksoin sitten kuitenkin hakea sen Kausalasta koulun jälkeen. Otettiin sitten vaan kontakteja pentu-A:lla sekä aikuisten A:lla (kumirouhepinnalla, ah!). Pikku-A:lla Kovu meni nopsasti ja palkkautui hyvin namialustalla. Minun jäädessä taakse ei kuitenkaan kyennyt menemään alas asti eikä  vapautumaan namialustalle. Oikealla A:lla ei oikein välittänyt nameista ollenkaan eikä myöskään valmiiksi maassa olevasta lelusta. Parhaimman vauhdin sain, kun juoksin vierellä lelun kanssa hoputtaen. Tuohon pitäisi kuitenkin saada sitä itsenäisyyttä, hmph. Ehkä pitää vaan pikkuhiljaa jalostaa tuota lelun kanssa menoa, ja pyytää vaikka joku heiluttelemaan lelua alastulolle. Kun se maassa yksinään lojuva lelu ei oikein meinaa kiinnostaa.. :/

Loppujäähkillä Kovu löysi kaltaistaan seuraa: Piuha 4kk ja Trulli 5kk :D Nää kimppatreenit on kyllä siitäkin niin kivoja, kun tulee lähdettyä porukalla metsään. Melko harvoin kun tulee muulloin lenkkeiltyä isommassa porukassa. Tekee hyvää Kovulle :)

Niin, aina piti analysoida onnistumisia. Keskiviikkona en oikein kyennyt aluksi keskittymään, mutta kun otti aivot mukaan niin toimi hieeenosti. Yllättävää eikö totta! Huomasin, että mie alan heti hosumaan, kun pitäisi kuunnella neuvoja ja yrittää tehdä niiden mukaan. Yksinkertaiselle parin metrin matkallekin saa mahdutettua hienoja ylimääräisiä pyörähdyksiä ;) Kai mie sitten alan jännittämään aina jonkun verran tällasissa tilanteissa, riippumatta siitä kuka on katsomassa ja neuvomassa. On se hassua. Toisaalta tällasesta tilanteesta voisi sitten saada sitä potkua tekemiseen (ja lopulta kyllä ehkä vähän sainkin, v***tuksen kautta). Ongelmat haasteiksi, nih!

ps. Löysin tästä blogista ihan huippu ominaisuuden. Kirjoituksen saa laitettua yksityiseksi. Nyt tulee ainakin kaikki treenit raportoitua itselle, vaikkei aina jaksaisikaan kirjoittaa niin, että sen voi julkaista. Hienoa! :)

Ekaks mentiin tuota vihreää reittiä. Sylkkäri siis kolmosen ja nelosen välissä. Ensin levisi kaarros, mutta kun kiinnitin Kovun huomion ennen kolmosta, alkoi kaarros pienentyä. Tähän kyllä tarvisi vielä lisää napakkuutta. Aika hyvin Kovu kuitenkin tuli sitten “syliin”, kun sai vihdoin käännyttyä. Poikkarilla kepeille oli ihan hetken päähänpisto, joka toimi yllättävän hyvin! Ihan mistä tahansa kulmasta Kovu ei tietenkään mennyt oikein, joten oman linjan ja liikkeellelähtemisen kanssa sai olla tarkkana. Tää oli kuitenkin onnistuessaan ihan mainion yllättävä juttu! :)

Sitten aloitus putkelta. Putkeen lähettyi kaukaa hyvin. Menin vastaanottamaan lähemmäs hyppyä. Ekaks otin varman päälle valssilla, mutta persjättö tuntui sujuvammalta ja toimi myös erinomaisesti. Sylkkäri meni tässä tosi pienesti, tosin olihan kulmakin ihan eri kuin edellisessä treenissä. Loppua kohden Kovu tuli putkelta tosi kovaa ja hypyillä pienin tein. Näytti minun silmiin ihan tosi hienolta! Kepeille taas poikkarilla ja meni enimmäkseen tosi hienosti, kunhan itse annoin Kovun aloittaa rauhassa. Kepeillä pystyi myös hyvin kirittämään eikä tullut kesken pois. Vikalla kerralla laitoin lelun keppien loppuun  ja toimi myös hienosti. Nää olisin niiiin halunnut videolle!

Ja niistä fiiliksistä. Tää oli kivaaa! Aluksi meinasi kyllä keittää yli, kun Kovu vaan räkytti ja räkytti. Olen kuitenkin päättänyt, että mitään ei tapahdu ennenkuin herra hiljenee. Radalla toki huutaa, mutta siinä välissä ei tarvi kuulua yhtään ylimäärästä räksyä. Palkkasin alkuun myös namilla, ihan siitä syystä, että Kovu keskittyisi hieman paremmin. Palkkaa tuli neutraalisti tyylillä juusto-suuhun-hyvä-poika, mutta riitti kyllä Kovulle, koska tää on sen mielestä joka tapauksessa niin kivaa :D Lopuksi toki otin lelun ja reilummat kehut käyttöön. Tätä rauhoittumista pitäisi muistaa noudattaa ihan joka kerralla ja myös pidemmissä ja vauhdikkaammissa treenipätkissä vaatia sitä hiljaisuutta ja kuuliaisuutta. Kovu ei onneksi ota itseensä, vaikka käskisin sen yhtäkkiä esteeltä pois. Tämä on tuntunut toimivan niissä tilanteissa, kun korvat on unohtuneet lähtölinjalle.

Tänään meni hyvin, koska vaadin Kovulta keskittymistä ja en löysäillyt itse. Pystyin myös pitämään treenin yksinkertaisena enkä lähtenyt ahnehtimaan liikaa. Tätä lisää! :)

Niinjuu, Simbakin oli mukana. Vanhus hyppi kovin innokkaasti minimini-hyppyjä ja kiipesi rohkeasti A:lle ja keinullekin. Simba uskalsi nyt hienosti, kun ei tassut luistaneet hyvällä kumirouhepinnalla :)

Niin, mistäköhän sitä aloittaisi.. Viime kevättalvi meni varovaisesti pienestä polviongelmasta toipuessa. Kesällä treenaamiseen oli hieno mahdollisuus, mutta minä en saanut itseäni niskasta kiinni. Muutama startti otettiin kuitenkin kesän aikana. Syksyä kohden alkoi taas polvi ehkä hieman vaivata (tai sitten se oli vain minun vainoharhaisuutta). Lokakuun lopulla käytiin sitten näyttämässä jalkaa lääkärisedälle, koska minä halusin varmuuden, etten vie risaa koiraa radalle. Saatiin agilitylupa ja into radalle palaamiseen kasvoi huimasti :)

Kausalaan/Kouvolaan palattuamme ollaan käyty treenaamassa kerran. Kiitos Iidalle, ne oli superit treenit! Siitä on kuitenkin jo neljä viikkoa. Hip hei, olenpa ahkera! Pitäis ryhdistäytyä, pitäis treenata, pitäis edes joskus vääntäytyä sinne hallille. Noh. Viime perjantaina olin KSSK:n järjestämällä Oreniuksen Juhan henkisen valmennuksen luennolla. Kuten ilmeisesti aika moni muukin, sain minäkin melkoisen “potkun persauksille”. Tajusin, että jonkinlainen tavoite tässä on nyt kuitenkin asetettava ja treeniohjelma laadittava. Jos kerran pystyn kuntosaliohjelmaa noudattamaan (hurjat kolme viikkoa takana, hurraa! ;), niin miksen myös agitreeniohjelmaa.

Homma lähtee pienistä palasista, joten meitin hurja tavoite on vain se, että käydään treenaamassa ja pitämässä kivaa säännöllisesti seuraavat viisi viikkoa. Tarkoituksena ottaa vain kontakteja sekä tekniikkajuttuja parilla esteellä tai lyhyellä radanpätkällä. Pitempää rataa ja kisanomaisia treenejä katsellaan sitten vuodenvaihteen jälkeen.

Luennolla tuli eteen paljon hyvää asiaa, mutta tässä muutamia minulle tärkeitä pointteja ja muistiinpanoja:

• Treeniohjelma ja -päiväkirja, johon kirjataan myös treenien fiilikset
• Keskitytään onnistumisten analysointiin, miksi se meni hyvin?
• Löydetään suorituksesta positiiviset puolet ja ajatellaan ongelmat haasteina
• Jos haluaa kisata täysillä, ei voi velttoilla treeneissä
• Mukavaa, hauskaa ja kivaa täytyy olla

Olenhan minä tuollekin toki kaikenmoista hupitemppua yrittänyt opettaa. Kovu vaan on niiiin erilainen opetettava kuin Simba. Simba on harkitsevainen ja rauhallinen, kun taas Kovun taktiikkana on, että kaikki tapahtuu mahdollisimman nopeasti ja malttamattomasti. Hyvä esimerkki on tassun antaminen. Kovu toki osaa antaa tassun ja toisen, mutta sitä tehdessä on täysin mahdotonta istua samalla aikaa paikallaan ja olla hiljaa. Ja tassu on tietenkin paiskattava ihan täysiä ihmisen käteen.

Tässä toinen hyvä esimerkki parin vuoden takaa. Opettelun alla “Pum!”. Kovu innostuu tempusta niin, että heittäytyy kovalle lattialle kyljelleen kerta toisensa jälkeen kivan kolahduksen saattelemana. Parin kerran jälkeen siirryin tekemään harjoitusta sängylle, jottei koira riko itseään ihan täysin. No, tämäkin temppu on jäänyt sittemmin puolitiehen eikä sitä osata ainakaan suullisesta käskystä. Pitäisiköhän aloittaa projekti uudestaan..

Koskapa en nyt jaksa alkaa selvittämään, miten tähän saisi videon näkymään suoraan, niin tässä linkki videoon.
Ja kun nyt kerran aloin videoarkistoja kaivelemaan, niin tässäpä myös toinen video Kovun hämmästyttävästä älykkyydestä ;D

Vaikka Helsingissä viihdytäänkin, on hieman inhottavaa, ettei siellä ole ihan lähellä tällaisia peltoja, kuin meidän entinen vakkarilenkkeilypaikka Kausalassa. Täällä kun harvoin törmää kehenkään, niin voi tuon Kovunkin antaa juoksennella vapaana ihan huolettomasti. Ja sitähän se todella kaipaa :) Näiden kahden kanssa ulos lähtiessä säästää lisäksi omia hermojakin kummasti, jos koiria voi pitää enimmäkseen vapaana. Kovu kun olisi koko ajan menossa täysillä eteenpäin ja Simba mielellään haistelisi tien reunoja kaikessa rauhassa. Sompaile itse sitten siinä välissä…

Simba lenkkeilee täysin mielellään omalla isolla pihalla, mutta on toki selvästi innoissaan, kun lähdetään pellolla käymään. Siellä voi nimittäin syödä heinää! Tänään oli lisäksi erikoisherkkuna lunta! Tai no, jotain pakkaskuuraa läntteinä siellä täällä. Simba innoissaan laidunsi läntiltä toiselle. Kerran piti jo käydä katsomassa, että löysikö se sieltä nyt jotain ällöttävää koirien herkkua. Mutta ei, pelkkää lumista heinää vanhaherra siellä nautiskeli. Hassu pappa!

Takaisin tullessa kävi hauska juttu. Metsää kotimme takaa on kaadettu hiljattain enkä itse ole vielä niin sinut uuden näköisen metsän kanssa. Ison ojan lähestyessä Simba jatkoi päättäväisesti matkaa, kun minä meinasin, että suunnilleen tässä kohtaa oli se siltaviritelmä ojan yli. Mutta eipäs ollutkaan. Kun ojan kohdalle päästiin, oli Simba jo sillalla kotiinpäin menossa, kun minä taas jouduin nöyrtymään ja seuraamaan vanhaa viisasta koiraa kotiin. No okei, löysin kyllä ihan hyvin kotiin, mutta Simba tiesi tarkalleen, missä kohtaa se silta oli ;D Ja Kovu.. no se meinasi tippua sinne ojaan.

Lisää kuvia

Kovu yllätti ja totteli kovin hienosti. Tosin itse liikkeethän meillä on olleet hanskassa jo pitkään, mutta kokeeseen en ole uskaltanut paikallamakuun epävarmuuden ja haukkumisen vuoksi. Tänään Kovu kuitenkin pysyi hienosti maassa sen kaksi minuuttia, kympin arvoinen suoritus! :) Muut liikkeet meni ihan jees, tosin seuraamisissa Kovu mielestäni vähän jäi välillä (ennakoi kai käskyä maahan/paikka). Maahanmenossa oma käsky oli ihan epäselvä, joten Kovukin sitten aikaili suorituksensa kanssa. Hyppykin meni hienosti, vaikken edes muista koska ollaan sitä viimeks treenattu. Liekö koira sitten syväjäässä parin tunnin odottelun jälkeen vai mitä, mutta yllättävässä hiljaisuudessa saatiin liikkeitä suorittaa :D Yleensähän Kovun on siis vähintään liikkeelle lähdettäessä otettava ne pakolliset riemunkiljahdukset. Nyt oli havaittavissa vain pientä riemuitsemista luoksetulon jälkeen. Tosin tuomari kyllä totesi, että virallisessa kokeessa ei välttämättä menisi näinkään hiljainen suoritus täysin läpi ;D

Kiitos kuvista Jennille :)

Tässä vielä meidän pisteet
Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 10
Seuraaminen kytkettynä: 9½
Seuraaminen taluttimetta: 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8
Luoksetulo: 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9½
Estehyppy: 9
Kokonaisvaikutus: 9½

Yhteensä 187,5 pistettä, I-tulos ja sijoitus 1./13?  Tuomarin sanoin, reipasta ja iloista työskentelyä :)
Kyllähän se Kovu tykkää tästä(kin) lajista kovasti :) Nyt vielä volyymia pienemmälle, tarkkuutta seuraamisiin, lisää varmuutta paikallaoloon ja sitten kohti virallisia!

Lisää kuvia tapahtumasta

Simba on elellyt tyytyväisenä Kausalassa ja ollut todella pirteänä! :) Kesäkuun alussa vietimme Simban 10-vuotissynttäreitä oikein porukalla. Tiia ja Iida koirineen tulivat käymään Kausalassa kakkukahveella. Ehdittiinpä piipahtaa uimassakin kirkonkylällä. Itse päivänsankari taisi olla kovin mielissään huomiosta ja vieraista, vaikka joskus nuoruudessaan Simba ei koskaan niin välittänytkään muista koirista ja ihmisistä.

Klikkaa lisää kuvia

Harrastaminen on jäänyt melko vähälle tänä kesänä. Treeniolosuhteista ei tämä kyllä ole ollut kiinni, ainoastaan omistajan kiireestä ja saamattomuudesta. Pidin kesän ajan treenejä mukavalle whippetryhmälle Kalasataman agilitykentällä, jossa pääsin itsekin treenaamaan vapaavuoroilla. Mutta miten sitä ihminen onkin niin laiska ja aina muka niin kiireinen, ettei ehdi säännöllisesti treenaamaan, vaikka matkaa kentälle oli vain kolme kilometriä? Kävimme toki silloin tällöin jotain säätämässä, mutta kunnon treenaamisesta ei voi puhua.

No lahjattomat ilmeisesti treenaa, sillä juhannuksena Piikkiössä nappasimme yhden nollan! Tässä onkin vitsailtu, että kai se on ensi juhannuksenakin taas lähdettävä Turun puoleen, että saadaan Kovu kakkosiin. Ensimmäisen nollanhan saimme samoissa kisoissa kesällä 2008 ;D Reissu oli tänäkin taas todella mainio. Kiitos seurasta Iidalle, Marjolle ja Helille näin paljon jälkikäteen :D Kovu myös löysi uudelleen vuoden takaisen rakkautensa, mali Tikan, joka oli nyt jo kasvanut aikuisen naisen mittoihin. Uu jea, sanoi Kovu ;D

Pitääpä vielä mainita lokakuulta Repoveden huippureissu. Käytiin treeniporukan kanssa juhlistamassa Iidan ja Soolon maailmanmestaruutta. Ohjelmassa oli melomista inkkarikanooteilla, vaeltamista (joka jäi kyllä hieman suunniteltua lyhyemmäksi), hyviä eväitä ja parasta seuraa. Reissun päätteeksi koirat saivat vielä rallata vapaana Sarin ja Matin mökillä. Suht hyvin tuli moinen lauma toimeen ja hieno ryhmäkuvakin saatiin aikaiseksi. Illalla sitten juhlittiin lisää ja tirauteltiin muutamia onnenkyyneleitä. Kohta päästään taas itkemään ja fiilistelemään lisää Tukholman PM-kisoissa joulukuussa. Jihuu, can’t wait!

Klikkaa lisää kuvia

Hmm,  siinä kai kaikki tärkein meidän koirakesästä. Koirattomia kohokohtia taisi olla viikko Barcelonassa. Loved it!

Klikkaa lisää kuvia

Kesän päätyttyä oli tarkoitus palata Kouvolaan, mutta koulupa ei alkanutkaan heti ja minusta kai tykättiin harjoittelupaikassa sen verran, että pääsin jatkamaan työsopimustani. Nyt on sitten kämppä Helsingissä, mutta koulun vuoksi oleillaan melko paljon Kausalassa/Kouvolassa tässä talven aikana.

Ps. Lupaan pitää seuraavat postaukset hieman lyhyempinä ;)