Viikko sitten reissattiin siis Tukholmaan Hund2009-näyttelyyn agilityn PM-kisoja katsomaan. Perjantaina pakattiin tila-auto täyteen naisia ja otettiin suunta kohti Helsinkiä ja Tukholmaa. Laivalla asiaankuuluvasti buffetruokailut ja biletykset Mamban(!) tahtiin tätien kanssa ;) Lauantain ohjelmassa oli kolmosten KV-kisan seuraamista, shoppaamista ja ”Ruotsin messariin” tutustumista. Sunnuntaina sitten jännitettiin, kiljuttiin, huudettiin ja laulettiin meidän Iidalle ja muulle Suomen joukkueelle. Maailmanmestari-medit  veivät myös Pohjoismaiden mestaruuden! Oli se upeaa, kertakaikkiaan! Suomelle päästiin hurraamaan useaan otteeseen, kun myös minien ja medien yksilöhopeat, maxien yksilökulta sekä minien joukkuepronssi ja maxien joukkuehopea tulivat Suomeen :)

Lisää kuvia kisoista

Alkuviikko menikin sitten enemmän tai vähemmän reissusta toipuessa  ja koulussa istuessa. Keskiviikkona suuntasin sitten taas Helsinkiin, jossa oli ohjelmassa työpaikan pikkujoulut ja pari työpäivää ennen joululoman alkua. Joululahjaostoksiakin tuli tehtyä ehkä enemmän kuin koskaan ennen!

Koirat ovat tosiaan elelleet melko joutilasta elämää minun reissatessa.. Agilityä ei olla ehditty treenaamaan ollenkaan kahteen(?) viikkoon. Nyt kun minulla olisi vihdoin ollut hieman aikaa, niin tietysti iski päälle vuosisadan pahin räkätauti. Sisällä ollaan sitten leikitty ja hieman naksuteltu (ja koirat tietysti ovat rallanneet ulkona pihalla mielensä mukaan). Kovu osaa hienosti odottaa vuoroaan Simban tehdessä ”töitä”, mutta Simba ei meinaa ymmärtää ollenkaan, miksi HÄN ei saisi jokaisesta naksusta namia.

Simba oli myös tuossa loppuviikosta ollut ovela ja järjestänyt itselleen tekemistä. Iskä oli jättänyt takan eteen mainospaperia tarkoituksena iskeä ne takkaan hieman myöhemmin. Simba oli sitten kuitenkin päättänyt raahata paperit sivummalle ja silputa ne. Paras osa oli tosin vielä edessä. Simba nimittäin halusi myös siivota silpun, koska siivoamisella ansaitsee namia. Niin ne sitten olivat äitin kanssa siivonneet paperit pala palalta. Opetettu juttuhan tuo Simballe on, mutta yleensä minä olen ainoastaan Simban kanssa ”siivoillut”. Nyt oli ilmeisesti itse melkein tarjonnut, että ”Kröhöm, joku voisi tulla maksamaan palkkaa, jos minä tämän sotkun tästä siivoaisin” :D On se vaan hassu vanha pappa!

Loppuun kuvanlaatua à la äiti. Mutta tilanteet aivan parhaita! Ekassa se Simban silppu ja tokassa pojat asettuneet nukkumaan epätavallisen lähekkäin. Kovu oli vienyt ensin isomman pedin, joten Simba joutui ahtautumaan pienempään petiin ihan viereen. Ja Tukholmasta ostettu uusi hieno peti ammotti tyhjyyttään keittiössä. Mutta kyllä sekin on todistettavasti ollut jo käytössä! ;D

Lisää kuvia

Agilityä ei olla treenattu tällä viikolla lainkaan! Ou nou. Hyvin taas pysyin suunnitelmissa. Nyt kuitenkin olisi kovasti treeni-ideoita, kunhan vain ehtisi sinne hallille. Jospa taas ensi viikolla ryhdistäytyisi ;) Viime viikon treeneissä huomasin, että tällä hetkellä mulle olisi kai parasta treenata ihan yksin. Ryhmässä treenatessa sitä rupeaa aina sähläämään, kun pitäisi muka äkkiä päästää muutkin treenaamaan. Kyllähän se nöyrä asenne ihan hyvä on, mutta tajusin, että mulla on vähän liiankin nöyrä. Pitäisi vaan röyhkeästi treenata sitä mitä tarvii ja ottaa se oma aikansa ryhmässäkin treenatessa. On se ihan hassua, kun meidän paikallaan junnaaminen tuntuu johtuvan ihan tällaisista hölmöistä jutuista :D

Mutta muutaman tunnin päästä otetaan suunta kohti Tukholmaa ja agin PM-kisoja. Huippuporukalla reissuun, jihuuuuu!

En tätä(kään) treeniä suunnittellut sen kummemmin. Kunhan meinasin, että otan vielä sylkkäriä + poikkaria ja varmistan Iidalta, et ne menee oikein. Vähän oli korjaamista, varsinkin sylkkärissä sen liikkeen suunnassa. Miun pitäisi myös ohjata rohkeammin ja olla (tietysti..) paremmin ajoissa. Rohkean ohjaamisen treenaamiseen Iida esitteli mulle sitten hasardin. Ja joutui siis JUOKSEMAAN. Tarkoituksena ehtiä lähes mahdottomaan paikkaan tekemään persjättö. Ja yrittää loppuun asti, vaikka koira tulisikin jaloille. Olin melkoisen löysä p**ka, anteeksi vain kaiken yrittäneelle huippukouluttajalle ;) No saatiin me pari onnistunutta ja nyt (kaksi päivää treenin jälkeen) tekee ihan kipeää kävellä, kun joutui kerrankin vähän juoksemaan täysillä :rolleyes: Loppuun vielä kontaktipohdiskelua ja parit selvennykset muista tekniikoista. Ihan mahottoman suuret kiitokset sille yhelle mestarille <3

Keskiviikkona sitten Kahjojen Ninjojen kanssa. Meinasin jo jättää Kovun kotiin ja mennä vaan treeneihin hengaamaan. Jaksoin sitten kuitenkin hakea sen Kausalasta koulun jälkeen. Otettiin sitten vaan kontakteja pentu-A:lla sekä aikuisten A:lla (kumirouhepinnalla, ah!). Pikku-A:lla Kovu meni nopsasti ja palkkautui hyvin namialustalla. Minun jäädessä taakse ei kuitenkaan kyennyt menemään alas asti eikä  vapautumaan namialustalle. Oikealla A:lla ei oikein välittänyt nameista ollenkaan eikä myöskään valmiiksi maassa olevasta lelusta. Parhaimman vauhdin sain, kun juoksin vierellä lelun kanssa hoputtaen. Tuohon pitäisi kuitenkin saada sitä itsenäisyyttä, hmph. Ehkä pitää vaan pikkuhiljaa jalostaa tuota lelun kanssa menoa, ja pyytää vaikka joku heiluttelemaan lelua alastulolle. Kun se maassa yksinään lojuva lelu ei oikein meinaa kiinnostaa.. :/

Loppujäähkillä Kovu löysi kaltaistaan seuraa: Piuha 4kk ja Trulli 5kk :D Nää kimppatreenit on kyllä siitäkin niin kivoja, kun tulee lähdettyä porukalla metsään. Melko harvoin kun tulee muulloin lenkkeiltyä isommassa porukassa. Tekee hyvää Kovulle :)

Niin, aina piti analysoida onnistumisia. Keskiviikkona en oikein kyennyt aluksi keskittymään, mutta kun otti aivot mukaan niin toimi hieeenosti. Yllättävää eikö totta! Huomasin, että mie alan heti hosumaan, kun pitäisi kuunnella neuvoja ja yrittää tehdä niiden mukaan. Yksinkertaiselle parin metrin matkallekin saa mahdutettua hienoja ylimääräisiä pyörähdyksiä ;) Kai mie sitten alan jännittämään aina jonkun verran tällasissa tilanteissa, riippumatta siitä kuka on katsomassa ja neuvomassa. On se hassua. Toisaalta tällasesta tilanteesta voisi sitten saada sitä potkua tekemiseen (ja lopulta kyllä ehkä vähän sainkin, v***tuksen kautta). Ongelmat haasteiksi, nih!

ps. Löysin tästä blogista ihan huippu ominaisuuden. Kirjoituksen saa laitettua yksityiseksi. Nyt tulee ainakin kaikki treenit raportoitua itselle, vaikkei aina jaksaisikaan kirjoittaa niin, että sen voi julkaista. Hienoa! :)

Ekaks mentiin tuota vihreää reittiä. Sylkkäri siis kolmosen ja nelosen välissä. Ensin levisi kaarros, mutta kun kiinnitin Kovun huomion ennen kolmosta, alkoi kaarros pienentyä. Tähän kyllä tarvisi vielä lisää napakkuutta. Aika hyvin Kovu kuitenkin tuli sitten ”syliin”, kun sai vihdoin käännyttyä. Poikkarilla kepeille oli ihan hetken päähänpisto, joka toimi yllättävän hyvin! Ihan mistä tahansa kulmasta Kovu ei tietenkään mennyt oikein, joten oman linjan ja liikkeellelähtemisen kanssa sai olla tarkkana. Tää oli kuitenkin onnistuessaan ihan mainion yllättävä juttu! :)

Sitten aloitus putkelta. Putkeen lähettyi kaukaa hyvin. Menin vastaanottamaan lähemmäs hyppyä. Ekaks otin varman päälle valssilla, mutta persjättö tuntui sujuvammalta ja toimi myös erinomaisesti. Sylkkäri meni tässä tosi pienesti, tosin olihan kulmakin ihan eri kuin edellisessä treenissä. Loppua kohden Kovu tuli putkelta tosi kovaa ja hypyillä pienin tein. Näytti minun silmiin ihan tosi hienolta! Kepeille taas poikkarilla ja meni enimmäkseen tosi hienosti, kunhan itse annoin Kovun aloittaa rauhassa. Kepeillä pystyi myös hyvin kirittämään eikä tullut kesken pois. Vikalla kerralla laitoin lelun keppien loppuun  ja toimi myös hienosti. Nää olisin niiiin halunnut videolle!

Ja niistä fiiliksistä. Tää oli kivaaa! Aluksi meinasi kyllä keittää yli, kun Kovu vaan räkytti ja räkytti. Olen kuitenkin päättänyt, että mitään ei tapahdu ennenkuin herra hiljenee. Radalla toki huutaa, mutta siinä välissä ei tarvi kuulua yhtään ylimäärästä räksyä. Palkkasin alkuun myös namilla, ihan siitä syystä, että Kovu keskittyisi hieman paremmin. Palkkaa tuli neutraalisti tyylillä juusto-suuhun-hyvä-poika, mutta riitti kyllä Kovulle, koska tää on sen mielestä joka tapauksessa niin kivaa :D Lopuksi toki otin lelun ja reilummat kehut käyttöön. Tätä rauhoittumista pitäisi muistaa noudattaa ihan joka kerralla ja myös pidemmissä ja vauhdikkaammissa treenipätkissä vaatia sitä hiljaisuutta ja kuuliaisuutta. Kovu ei onneksi ota itseensä, vaikka käskisin sen yhtäkkiä esteeltä pois. Tämä on tuntunut toimivan niissä tilanteissa, kun korvat on unohtuneet lähtölinjalle.

Tänään meni hyvin, koska vaadin Kovulta keskittymistä ja en löysäillyt itse. Pystyin myös pitämään treenin yksinkertaisena enkä lähtenyt ahnehtimaan liikaa. Tätä lisää! :)

Niinjuu, Simbakin oli mukana. Vanhus hyppi kovin innokkaasti minimini-hyppyjä ja kiipesi rohkeasti A:lle ja keinullekin. Simba uskalsi nyt hienosti, kun ei tassut luistaneet hyvällä kumirouhepinnalla :)