Lumentulon ja joulun myötä sai blogikin hieman ajankohtaisemman ulkoasun. Painelkaa refressiä, jos taustassa näkyy vielä vihreää seassa. Jälleen kerran olen ollut totaalisen laiska joulukorttien lähettämisessä, joten joulutervehdyksemme nyt näin vähän erilaisemmassa muodossa :) Jouluisen kuvan ehdin sentään pojista napata. Hyvät joulut kaikille! Palaillaan ensi vuonna! :)
Onpas sitä taas reissattu, tuntuu etten hetkeäkään ole ehtinyt olla kotona aloillaan. Koirat on tyytyväisinä oleskelleet täällä Kausalassa vanhempieni hoivissa. Tosin Kovu on tainnut silloin tällöin vähän ikävöidä (kuulemma muutamana yönä nukkuikin minun sängyssä ihan yksinään.. voi toista).
Viikko sitten reissattiin siis Tukholmaan Hund2009-näyttelyyn agilityn PM-kisoja katsomaan. Perjantaina pakattiin tila-auto täyteen naisia ja otettiin suunta kohti Helsinkiä ja Tukholmaa. Laivalla asiaankuuluvasti buffetruokailut ja biletykset Mamban(!) tahtiin tätien kanssa ;) Lauantain ohjelmassa oli kolmosten KV-kisan seuraamista, shoppaamista ja ”Ruotsin messariin” tutustumista. Sunnuntaina sitten jännitettiin, kiljuttiin, huudettiin ja laulettiin meidän Iidalle ja muulle Suomen joukkueelle. Maailmanmestari-medit veivät myös Pohjoismaiden mestaruuden! Oli se upeaa, kertakaikkiaan! Suomelle päästiin hurraamaan useaan otteeseen, kun myös minien ja medien yksilöhopeat, maxien yksilökulta sekä minien joukkuepronssi ja maxien joukkuehopea tulivat Suomeen :)
Alkuviikko menikin sitten enemmän tai vähemmän reissusta toipuessa ja koulussa istuessa. Keskiviikkona suuntasin sitten taas Helsinkiin, jossa oli ohjelmassa työpaikan pikkujoulut ja pari työpäivää ennen joululoman alkua. Joululahjaostoksiakin tuli tehtyä ehkä enemmän kuin koskaan ennen!
Koirat ovat tosiaan elelleet melko joutilasta elämää minun reissatessa.. Agilityä ei olla ehditty treenaamaan ollenkaan kahteen(?) viikkoon. Nyt kun minulla olisi vihdoin ollut hieman aikaa, niin tietysti iski päälle vuosisadan pahin räkätauti. Sisällä ollaan sitten leikitty ja hieman naksuteltu (ja koirat tietysti ovat rallanneet ulkona pihalla mielensä mukaan). Kovu osaa hienosti odottaa vuoroaan Simban tehdessä ”töitä”, mutta Simba ei meinaa ymmärtää ollenkaan, miksi HÄN ei saisi jokaisesta naksusta namia.
Simba oli myös tuossa loppuviikosta ollut ovela ja järjestänyt itselleen tekemistä. Iskä oli jättänyt takan eteen mainospaperia tarkoituksena iskeä ne takkaan hieman myöhemmin. Simba oli sitten kuitenkin päättänyt raahata paperit sivummalle ja silputa ne. Paras osa oli tosin vielä edessä. Simba nimittäin halusi myös siivota silpun, koska siivoamisella ansaitsee namia. Niin ne sitten olivat äitin kanssa siivonneet paperit pala palalta. Opetettu juttuhan tuo Simballe on, mutta yleensä minä olen ainoastaan Simban kanssa ”siivoillut”. Nyt oli ilmeisesti itse melkein tarjonnut, että ”Kröhöm, joku voisi tulla maksamaan palkkaa, jos minä tämän sotkun tästä siivoaisin” :D On se vaan hassu vanha pappa!
Loppuun kuvanlaatua à la äiti. Mutta tilanteet aivan parhaita! Ekassa se Simban silppu ja tokassa pojat asettuneet nukkumaan epätavallisen lähekkäin. Kovu oli vienyt ensin isomman pedin, joten Simba joutui ahtautumaan pienempään petiin ihan viereen. Ja Tukholmasta ostettu uusi hieno peti ammotti tyhjyyttään keittiössä. Mutta kyllä sekin on todistettavasti ollut jo käytössä! ;D
Viime lauantaina käytiin KSSK:n uimajaoksen kanssa pikkujoulu-uinnilla Hyvinkään koirakylpylässä. Tällä kertaa ei Kovulla ollut opettajaa, kun ei oltu enää ensikertalaisia. Ilmeisesti Kovu olisi sen kuitenkin tarvinnut, kun altaasen meno ei oikein ottanut sujuakseen. Altaaseen päästyään Kovu kuitenkin uiskenteli ihan reippaasti, tosin nyt ei oikein lelutkaan kelvanneet. Tytöt ne vaan olisi taas kiinnostaneet enemmän. Kerran piti oikein oikaista toiselle puolelle allastakin tytön perään. Huoh.
Agilityä ei olla treenattu tällä viikolla lainkaan! Ou nou. Hyvin taas pysyin suunnitelmissa. Nyt kuitenkin olisi kovasti treeni-ideoita, kunhan vain ehtisi sinne hallille. Jospa taas ensi viikolla ryhdistäytyisi ;) Viime viikon treeneissä huomasin, että tällä hetkellä mulle olisi kai parasta treenata ihan yksin. Ryhmässä treenatessa sitä rupeaa aina sähläämään, kun pitäisi muka äkkiä päästää muutkin treenaamaan. Kyllähän se nöyrä asenne ihan hyvä on, mutta tajusin, että mulla on vähän liiankin nöyrä. Pitäisi vaan röyhkeästi treenata sitä mitä tarvii ja ottaa se oma aikansa ryhmässäkin treenatessa. On se ihan hassua, kun meidän paikallaan junnaaminen tuntuu johtuvan ihan tällaisista hölmöistä jutuista :D
Mutta muutaman tunnin päästä otetaan suunta kohti Tukholmaa ja agin PM-kisoja. Huippuporukalla reissuun, jihuuuuu!