Kun kerran innostuin, niin innostuin kunnolla. Suunnattiin hallille myös tiistaina ja keskiviikkona. Tiistaina lähdettiin Iidan kanssa kahdestaan treenaamaan. Huiput alkulämpät otsalamppujen kanssa pilkkopimeässä  metsässä, ”Mistäs se polku menikään?” No, löydettiin onneksi hallille takaisin ;)

En tätä(kään) treeniä suunnittellut sen kummemmin. Kunhan meinasin, että otan vielä sylkkäriä + poikkaria ja varmistan Iidalta, et ne menee oikein. Vähän oli korjaamista, varsinkin sylkkärissä sen liikkeen suunnassa. Miun pitäisi myös ohjata rohkeammin ja olla (tietysti..) paremmin ajoissa. Rohkean ohjaamisen treenaamiseen Iida esitteli mulle sitten hasardin. Ja joutui siis JUOKSEMAAN. Tarkoituksena ehtiä lähes mahdottomaan paikkaan tekemään persjättö. Ja yrittää loppuun asti, vaikka koira tulisikin jaloille. Olin melkoisen löysä p**ka, anteeksi vain kaiken yrittäneelle huippukouluttajalle ;) No saatiin me pari onnistunutta ja nyt (kaksi päivää treenin jälkeen) tekee ihan kipeää kävellä, kun joutui kerrankin vähän juoksemaan täysillä :rolleyes: Loppuun vielä kontaktipohdiskelua ja parit selvennykset muista tekniikoista. Ihan mahottoman suuret kiitokset sille yhelle mestarille <3

Keskiviikkona sitten Kahjojen Ninjojen kanssa. Meinasin jo jättää Kovun kotiin ja mennä vaan treeneihin hengaamaan. Jaksoin sitten kuitenkin hakea sen Kausalasta koulun jälkeen. Otettiin sitten vaan kontakteja pentu-A:lla sekä aikuisten A:lla (kumirouhepinnalla, ah!). Pikku-A:lla Kovu meni nopsasti ja palkkautui hyvin namialustalla. Minun jäädessä taakse ei kuitenkaan kyennyt menemään alas asti eikä  vapautumaan namialustalle. Oikealla A:lla ei oikein välittänyt nameista ollenkaan eikä myöskään valmiiksi maassa olevasta lelusta. Parhaimman vauhdin sain, kun juoksin vierellä lelun kanssa hoputtaen. Tuohon pitäisi kuitenkin saada sitä itsenäisyyttä, hmph. Ehkä pitää vaan pikkuhiljaa jalostaa tuota lelun kanssa menoa, ja pyytää vaikka joku heiluttelemaan lelua alastulolle. Kun se maassa yksinään lojuva lelu ei oikein meinaa kiinnostaa.. :/

Loppujäähkillä Kovu löysi kaltaistaan seuraa: Piuha 4kk ja Trulli 5kk :D Nää kimppatreenit on kyllä siitäkin niin kivoja, kun tulee lähdettyä porukalla metsään. Melko harvoin kun tulee muulloin lenkkeiltyä isommassa porukassa. Tekee hyvää Kovulle :)

Niin, aina piti analysoida onnistumisia. Keskiviikkona en oikein kyennyt aluksi keskittymään, mutta kun otti aivot mukaan niin toimi hieeenosti. Yllättävää eikö totta! Huomasin, että mie alan heti hosumaan, kun pitäisi kuunnella neuvoja ja yrittää tehdä niiden mukaan. Yksinkertaiselle parin metrin matkallekin saa mahdutettua hienoja ylimääräisiä pyörähdyksiä ;) Kai mie sitten alan jännittämään aina jonkun verran tällasissa tilanteissa, riippumatta siitä kuka on katsomassa ja neuvomassa. On se hassua. Toisaalta tällasesta tilanteesta voisi sitten saada sitä potkua tekemiseen (ja lopulta kyllä ehkä vähän sainkin, v***tuksen kautta). Ongelmat haasteiksi, nih!

ps. Löysin tästä blogista ihan huippu ominaisuuden. Kirjoituksen saa laitettua yksityiseksi. Nyt tulee ainakin kaikki treenit raportoitua itselle, vaikkei aina jaksaisikaan kirjoittaa niin, että sen voi julkaista. Hienoa! :)

No niin! Treenaamassa oltiin :) Tarkoituksena oli siis ottaa jotain tekniikkaa. Päädyin sylkkäriin, koska sen ainakin osaan :D Lisäksi tuli tehtyä poikkaria ja vähän persjättöä ja (pakko?)valssia. Mulla on vähän tämä ongelma, etten oikein pysty tarkasti nimeämään mitä aion treenata tai mitä se sitten loppujen lopuksi oli. Kun en oikein tiedä tarkkaan, että mikä tekniikka on mikäkin..

Ekaks mentiin tuota vihreää reittiä. Sylkkäri siis kolmosen ja nelosen välissä. Ensin levisi kaarros, mutta kun kiinnitin Kovun huomion ennen kolmosta, alkoi kaarros pienentyä. Tähän kyllä tarvisi vielä lisää napakkuutta. Aika hyvin Kovu kuitenkin tuli sitten ”syliin”, kun sai vihdoin käännyttyä. Poikkarilla kepeille oli ihan hetken päähänpisto, joka toimi yllättävän hyvin! Ihan mistä tahansa kulmasta Kovu ei tietenkään mennyt oikein, joten oman linjan ja liikkeellelähtemisen kanssa sai olla tarkkana. Tää oli kuitenkin onnistuessaan ihan mainion yllättävä juttu! :)

Sitten aloitus putkelta. Putkeen lähettyi kaukaa hyvin. Menin vastaanottamaan lähemmäs hyppyä. Ekaks otin varman päälle valssilla, mutta persjättö tuntui sujuvammalta ja toimi myös erinomaisesti. Sylkkäri meni tässä tosi pienesti, tosin olihan kulmakin ihan eri kuin edellisessä treenissä. Loppua kohden Kovu tuli putkelta tosi kovaa ja hypyillä pienin tein. Näytti minun silmiin ihan tosi hienolta! Kepeille taas poikkarilla ja meni enimmäkseen tosi hienosti, kunhan itse annoin Kovun aloittaa rauhassa. Kepeillä pystyi myös hyvin kirittämään eikä tullut kesken pois. Vikalla kerralla laitoin lelun keppien loppuun  ja toimi myös hienosti. Nää olisin niiiin halunnut videolle!

Ja niistä fiiliksistä. Tää oli kivaaa! Aluksi meinasi kyllä keittää yli, kun Kovu vaan räkytti ja räkytti. Olen kuitenkin päättänyt, että mitään ei tapahdu ennenkuin herra hiljenee. Radalla toki huutaa, mutta siinä välissä ei tarvi kuulua yhtään ylimäärästä räksyä. Palkkasin alkuun myös namilla, ihan siitä syystä, että Kovu keskittyisi hieman paremmin. Palkkaa tuli neutraalisti tyylillä juusto-suuhun-hyvä-poika, mutta riitti kyllä Kovulle, koska tää on sen mielestä joka tapauksessa niin kivaa :D Lopuksi toki otin lelun ja reilummat kehut käyttöön. Tätä rauhoittumista pitäisi muistaa noudattaa ihan joka kerralla ja myös pidemmissä ja vauhdikkaammissa treenipätkissä vaatia sitä hiljaisuutta ja kuuliaisuutta. Kovu ei onneksi ota itseensä, vaikka käskisin sen yhtäkkiä esteeltä pois. Tämä on tuntunut toimivan niissä tilanteissa, kun korvat on unohtuneet lähtölinjalle.

Tänään meni hyvin, koska vaadin Kovulta keskittymistä ja en löysäillyt itse. Pystyin myös pitämään treenin yksinkertaisena enkä lähtenyt ahnehtimaan liikaa. Tätä lisää! :)

Niinjuu, Simbakin oli mukana. Vanhus hyppi kovin innokkaasti minimini-hyppyjä ja kiipesi rohkeasti A:lle ja keinullekin. Simba uskalsi nyt hienosti, kun ei tassut luistaneet hyvällä kumirouhepinnalla :)

Niin, mistäköhän sitä aloittaisi.. Viime kevättalvi meni varovaisesti pienestä polviongelmasta toipuessa. Kesällä treenaamiseen oli hieno mahdollisuus, mutta minä en saanut itseäni niskasta kiinni. Muutama startti otettiin kuitenkin kesän aikana. Syksyä kohden alkoi taas polvi ehkä hieman vaivata (tai sitten se oli vain minun vainoharhaisuutta). Lokakuun lopulla käytiin sitten näyttämässä jalkaa lääkärisedälle, koska minä halusin varmuuden, etten vie risaa koiraa radalle. Saatiin agilitylupa ja into radalle palaamiseen kasvoi huimasti :)

Kausalaan/Kouvolaan palattuamme ollaan käyty treenaamassa kerran. Kiitos Iidalle, ne oli superit treenit! Siitä on kuitenkin jo neljä viikkoa. Hip hei, olenpa ahkera! Pitäis ryhdistäytyä, pitäis treenata, pitäis edes joskus vääntäytyä sinne hallille. Noh. Viime perjantaina olin KSSK:n järjestämällä Oreniuksen Juhan henkisen valmennuksen luennolla. Kuten ilmeisesti aika moni muukin, sain minäkin melkoisen ”potkun persauksille”. Tajusin, että jonkinlainen tavoite tässä on nyt kuitenkin asetettava ja treeniohjelma laadittava. Jos kerran pystyn kuntosaliohjelmaa noudattamaan (hurjat kolme viikkoa takana, hurraa! ;), niin miksen myös agitreeniohjelmaa.

Homma lähtee pienistä palasista, joten meitin hurja tavoite on vain se, että käydään treenaamassa ja pitämässä kivaa säännöllisesti seuraavat viisi viikkoa. Tarkoituksena ottaa vain kontakteja sekä tekniikkajuttuja parilla esteellä tai lyhyellä radanpätkällä. Pitempää rataa ja kisanomaisia treenejä katsellaan sitten vuodenvaihteen jälkeen.

Luennolla tuli eteen paljon hyvää asiaa, mutta tässä muutamia minulle tärkeitä pointteja ja muistiinpanoja:

• Treeniohjelma ja -päiväkirja, johon kirjataan myös treenien fiilikset
• Keskitytään onnistumisten analysointiin, miksi se meni hyvin?
• Löydetään suorituksesta positiiviset puolet ja ajatellaan ongelmat haasteina
• Jos haluaa kisata täysillä, ei voi velttoilla treeneissä
• Mukavaa, hauskaa ja kivaa täytyy olla

Ja huomenna klo 9 meinaan lähteä hallille, ihan varmana! ;D

Kovullakin on vihdoin oma temppu! Se on oppinut ”Kurren” :) Välipala-herkkutikkua annettaessa Simballa on vakiotemppu ”Jalat”, mutta Kovu on tähän asti saanut namia ilmaiseksi ainakin äitiltäni, kun ”ei se mitään temppuja osaa”. Mutta nyt on Kovullakin oma temppu näihin tilanteisiin. Olen ylpeä :D

Olenhan minä tuollekin toki kaikenmoista hupitemppua yrittänyt opettaa. Kovu vaan on niiiin erilainen opetettava kuin Simba. Simba on harkitsevainen ja rauhallinen, kun taas Kovun taktiikkana on, että kaikki tapahtuu mahdollisimman nopeasti ja malttamattomasti. Hyvä esimerkki on tassun antaminen. Kovu toki osaa antaa tassun ja toisen, mutta sitä tehdessä on täysin mahdotonta istua samalla aikaa paikallaan ja olla hiljaa. Ja tassu on tietenkin paiskattava ihan täysiä ihmisen käteen.

Tässä toinen hyvä esimerkki parin vuoden takaa. Opettelun alla ”Pum!”. Kovu innostuu tempusta niin, että heittäytyy kovalle lattialle kyljelleen kerta toisensa jälkeen kivan kolahduksen saattelemana. Parin kerran jälkeen siirryin tekemään harjoitusta sängylle, jottei koira riko itseään ihan täysin. No, tämäkin temppu on jäänyt sittemmin puolitiehen eikä sitä osata ainakaan suullisesta käskystä. Pitäisiköhän aloittaa projekti uudestaan..

Koskapa en nyt jaksa alkaa selvittämään, miten tähän saisi videon näkymään suoraan, niin tässä linkki videoon.
Ja kun nyt kerran aloin videoarkistoja kaivelemaan, niin tässäpä myös toinen video Kovun hämmästyttävästä älykkyydestä ;D

Vaikka Helsingissä viihdytäänkin, on hieman inhottavaa, ettei siellä ole ihan lähellä tällaisia peltoja, kuin meidän entinen vakkarilenkkeilypaikka Kausalassa. Täällä kun harvoin törmää kehenkään, niin voi tuon Kovunkin antaa juoksennella vapaana ihan huolettomasti. Ja sitähän se todella kaipaa :) Näiden kahden kanssa ulos lähtiessä säästää lisäksi omia hermojakin kummasti, jos koiria voi pitää enimmäkseen vapaana. Kovu kun olisi koko ajan menossa täysillä eteenpäin ja Simba mielellään haistelisi tien reunoja kaikessa rauhassa. Sompaile itse sitten siinä välissä…

Simba lenkkeilee täysin mielellään omalla isolla pihalla, mutta on toki selvästi innoissaan, kun lähdetään pellolla käymään. Siellä voi nimittäin syödä heinää! Tänään oli lisäksi erikoisherkkuna lunta! Tai no, jotain pakkaskuuraa läntteinä siellä täällä. Simba innoissaan laidunsi läntiltä toiselle. Kerran piti jo käydä katsomassa, että löysikö se sieltä nyt jotain ällöttävää koirien herkkua. Mutta ei, pelkkää lumista heinää vanhaherra siellä nautiskeli. Hassu pappa!

Takaisin tullessa kävi hauska juttu. Metsää kotimme takaa on kaadettu hiljattain enkä itse ole vielä niin sinut uuden näköisen metsän kanssa. Ison ojan lähestyessä Simba jatkoi päättäväisesti matkaa, kun minä meinasin, että suunnilleen tässä kohtaa oli se siltaviritelmä ojan yli. Mutta eipäs ollutkaan. Kun ojan kohdalle päästiin, oli Simba jo sillalla kotiinpäin menossa, kun minä taas jouduin nöyrtymään ja seuraamaan vanhaa viisasta koiraa kotiin. No okei, löysin kyllä ihan hyvin kotiin, mutta Simba tiesi tarkalleen, missä kohtaa se silta oli ;D Ja Kovu.. no se meinasi tippua sinne ojaan.

Lisää kuvia