Eilen pakkasin molemmat koirat autoon (Simba oli taas niin innoissaan kun pääsi mukaan!) ja ensin suunta kohti Kaipiaisia. Kovu pääsi siis fyssarin käsittelyyn. Jätkä oli ihmeen jännityksissään Mirkan käsittelyssä. Aluksi venkoili pöydällä ihan ihmetyksissään eikä tainnut koko aikana rentoutua kunnolla.. Mutta mitään suurempaa ongelmaa ei löytynyt ja Kovu on kuulemma ihan kisakuntoinen :) Pientä jumia oli alaselässä ja jotain nikamia Mirka laitteli paikalleen. Oikeassa polvessa tuntui olevan vanhaa vammaa, mutta ristiside kuulemma tuntui kuitenkin ihan napakalta. Nyt kun saisi vielä itseäkin niskasta kiinni ja jumppaisi Kovua kotonakin. Hyvät ohjeet saatiin edellisellä fyssarikäynnillä, mutta arvaatkaas olenko tehnyt niitä yhtään tarpeeksi. Tuli tässä myös mieleen, että olisi kiva opettaa Kovulle jotain tuollaisia kehonhallintaa harjoittavia ja venyttäviä temppuja. Naksutin ja kosketuskeppi siis esiin! (Ja sitten katsotaan kuinka kauan minun hermo kestää, kun Kovu vaan sählää ja sählää.. :D)

Sitten suunnattiin takaisin Kouvolaan lääkäri-Erjaa tapaamaan ja rokotuksia ottamaan. Täälläkin Kovu oli oudon jännittynyt. Melkein jopa pelkäsi pöydällä ja nojaili minuun. Mikä _ihme_ sille on tullut? :o Simba taas sitä vastoin oli ihan reipas ja tutki innokkaasti ympäri huonetta, kun yleensä se on eläinlääkärillä ollut tiukasti kiinnni ovessa, että ”äkkiä ulos täältä”. Toki tuo oli uusi paikka meille, joten Simba ei ehkä tajunnut sitä eläinlääkärin vastaanotoksi :D

Äsken katselin taas pitkästä aikaa meidän vanhoja agilityvideoita. Oli ihan lohduttavaa huomata, että kolmen vuoden aikana on sentään tapahtunut jotain edistystä. Viime kesän videoista tuli myös huomattua, että oma äänenkäyttö oli tullut paljon rumemmaksi. Kamalalta se videolla (ja livenä?) kuulostaa, mutta tuollainen napakampi ja ”ankarampi” ohjaaminen tuntuu sopivan Kovulle. Tosin vanhoissa videoissa ne kontaktit oli kyllä paljon rennommat. Liekö Kovussa sitten kuitenkin hieman sitä herkkää shelttiä, joka on alkanut himmailemaan kontakteilla minun ”ärjymisen” takia.. Yhdeltä kisavideolta olin kuulevinani myös hieman inhottavaa kommenttia hiiiitaista kontakteistamme. Saas nyt nähdä, kun päästään hallille taas testailemaan, että kehtaako sitä sittenkään lähteä vielä kisaamaan.. :´/ Mutta on kyllä ihan kauhea hinku kisaamaan ja treenaamaan taas. Ai että mikä fiilis tuleekaan, kun miettii kaikkia kesän kisoja ja treenejä :) Niissä kuvitelmissa on tietysti aina lämmintä ja aurinko paistaa täydeltä terältä ;) Kesä <3

Huhhuh, on taas ollut ihan liian hektistä elämää, kun en ole blogiakaan ehtinyt kirjoitella saati touhuta mitään kummempaa koirien kanssa. Koulu ja työ vievät vaan ihan liian suuren palan vapaa-ajastani :( Koirat on elelleet rauhallista kotikoiran elämää, enimmäkseen muiden perheenjäsenten hellässä hoivassa (itsehän tämän kaiken kiireen keskellä onnistuin olemaan vielä ihan kunnolla kipeänäkin, muutamaankin kertaan).

Agilityähän ei olla siis varsinkaan keretty treenaamaan _yhtään_. Jonkinlaisena tavoitteena oli jatkaa kisaamista 14.2. Helsingissä, mutta taitaa tuokin nyt siirtyä, kun ei tällä treenimäärällä kerta kaikkiaan uskalla lähteä starttaamaan (puhumattakaan siitä, että molemmat ollaan varmasti aivan rapakunnossa..). Seuraava tavoite asetetaan Lappeenrannan kisoihin 6.3. Tällä aikataululla ei kuitenkaan kovin isoja treenimääriä enää ehditä, mutta olen päättänyt, että lähdetään kisaamaan ihan vain koska haluan ja kaipaan sitä ja se on kivaa. Meni sitten miten meni :D Fyssarille Kovu pääsee ensi tiistaina, joten katsotaan minkälaista tuomiota sieltä tulee tuon kisakunnon suhteen…

Näyttelykäyttäytymistäkin olisi  taas vähän muistuteltava mieliin vaikkapa ihan KSSK:n näyttelytreeneissä isosssa uudessa hallissa. Ilmoitin nimittäin Kovun Tampereen KV-näyttelyyn 20.3. Hui, saas nähdä mitä saadaan aikaiseksi kun lähdetään reissuun ystäväni Ainon ja Aatos-pumin kanssa :)

Nyt tässä onkin enää reilu kuukausi aikaa Kouvolassa/Kausalassa, kun maaliskuun alusta alkaen oleskellaan sitten taas Kovun kanssa pysyvästi Helsingissä. Yllättävän nopeasti ja  melkein kivuttomasti on menneet nämä neljä kuukautta vanhempieni katon alla.. ;) Lopullisen Helsinkiin muuton myötä oli myös aika etsiskellä uutta agilityseuraa ja ilokseni voin ilmoittaa, että edustamme jatkossa Helsingin agilityurheiljoita! En malttaisi millään odottaa, että pääsen tutustumaan uuden seuran toimintaan ja näkemään, että millaisia koulutuksia siellä onkaan. Ja mikä parasta, yksi parhaista ystävistä samassa seurassa <3

Meitä perheen parissa on puhuttanut hieman Simban ”kohtalo” helmikuun jälkeen. Vanha pappa on nimittäin piristynyt ja rohkaistunut ihan silmin nähden näiden kuukausien aikana, joita se on viettänyt tiiviissä yhteiselossa Kovun kanssa. Olenkin äitille tokaissut, että teidän pitää ottaa Simballe pentu kaveriksi. Ei kuulemma sopinut suunnitelmiin ;)

Simba on melkein kuin nuori poika jälleen. Tuo lelua joka hetki, pyytää leikkimään, hyppää itse sohvalle, kiipeää yläkertaan. Ällistyttävimpiä hetkiä on ollut tosiaan se, että Simba todellakin kiipesi itse yläkertaan noin neljän-kolmen vuoden jälkeen. Simba on ilmeisesti liukastunut joskus rapuissa ja päättänyt sen jälkeen, että noita en kiipeä. Tässä talven aikana se on kuitenkin silloin tällöin kannettu yläkertaan, jossa se on sitten päässyt möyrimään äitin ja isin sänkyyn (aikaisemmin nukkui siellä aika usein). Voiko koira sen onnellisempi ollakaan, kun pääsee pitkästä aikaa äipän viekkuun sängylle! No ei voi, ei ainakaan Simban mielestä. Viime viikolla Simba sitten pienellä kannustuksella kiipesi rappuja aivan itse ylös ja alas. Ei tullut kehuista loppua, kun jokainen perheenjäsen vuorollaan lässytti Simballe, kuinka rohkea poika siitä onkaan tullut! Niin se vaan vanha höpsö pääsee aina meidät yllättämään

Ulkoilukuvat Iitin Urajärven jäältä 25.1. Täällä lisää.

ps. Seuraako tätä blogia muuten kukaan? :D Vai menetettiinköhän me kaikki vierailijat kesän tauon aikana.. Saa kommentoida, vaikka mitä tahansa, niitä on aina kiva lukea ;D

Lumentulon ja joulun myötä sai blogikin hieman ajankohtaisemman ulkoasun. Painelkaa refressiä, jos taustassa näkyy vielä vihreää seassa. Jälleen kerran olen ollut totaalisen laiska joulukorttien lähettämisessä, joten joulutervehdyksemme nyt näin vähän erilaisemmassa muodossa :) Jouluisen kuvan ehdin sentään pojista napata. Hyvät joulut kaikille! Palaillaan ensi vuonna! :)

Onpas sitä taas reissattu, tuntuu etten hetkeäkään ole ehtinyt olla kotona aloillaan. Koirat on tyytyväisinä oleskelleet täällä Kausalassa vanhempieni hoivissa. Tosin Kovu on tainnut silloin tällöin vähän ikävöidä (kuulemma muutamana yönä nukkuikin minun sängyssä ihan yksinään.. voi toista).

Viikko sitten reissattiin siis Tukholmaan Hund2009-näyttelyyn agilityn PM-kisoja katsomaan. Perjantaina pakattiin tila-auto täyteen naisia ja otettiin suunta kohti Helsinkiä ja Tukholmaa. Laivalla asiaankuuluvasti buffetruokailut ja biletykset Mamban(!) tahtiin tätien kanssa ;) Lauantain ohjelmassa oli kolmosten KV-kisan seuraamista, shoppaamista ja ”Ruotsin messariin” tutustumista. Sunnuntaina sitten jännitettiin, kiljuttiin, huudettiin ja laulettiin meidän Iidalle ja muulle Suomen joukkueelle. Maailmanmestari-medit  veivät myös Pohjoismaiden mestaruuden! Oli se upeaa, kertakaikkiaan! Suomelle päästiin hurraamaan useaan otteeseen, kun myös minien ja medien yksilöhopeat, maxien yksilökulta sekä minien joukkuepronssi ja maxien joukkuehopea tulivat Suomeen :)

Lisää kuvia kisoista

Alkuviikko menikin sitten enemmän tai vähemmän reissusta toipuessa  ja koulussa istuessa. Keskiviikkona suuntasin sitten taas Helsinkiin, jossa oli ohjelmassa työpaikan pikkujoulut ja pari työpäivää ennen joululoman alkua. Joululahjaostoksiakin tuli tehtyä ehkä enemmän kuin koskaan ennen!

Koirat ovat tosiaan elelleet melko joutilasta elämää minun reissatessa.. Agilityä ei olla ehditty treenaamaan ollenkaan kahteen(?) viikkoon. Nyt kun minulla olisi vihdoin ollut hieman aikaa, niin tietysti iski päälle vuosisadan pahin räkätauti. Sisällä ollaan sitten leikitty ja hieman naksuteltu (ja koirat tietysti ovat rallanneet ulkona pihalla mielensä mukaan). Kovu osaa hienosti odottaa vuoroaan Simban tehdessä ”töitä”, mutta Simba ei meinaa ymmärtää ollenkaan, miksi HÄN ei saisi jokaisesta naksusta namia.

Simba oli myös tuossa loppuviikosta ollut ovela ja järjestänyt itselleen tekemistä. Iskä oli jättänyt takan eteen mainospaperia tarkoituksena iskeä ne takkaan hieman myöhemmin. Simba oli sitten kuitenkin päättänyt raahata paperit sivummalle ja silputa ne. Paras osa oli tosin vielä edessä. Simba nimittäin halusi myös siivota silpun, koska siivoamisella ansaitsee namia. Niin ne sitten olivat äitin kanssa siivonneet paperit pala palalta. Opetettu juttuhan tuo Simballe on, mutta yleensä minä olen ainoastaan Simban kanssa ”siivoillut”. Nyt oli ilmeisesti itse melkein tarjonnut, että ”Kröhöm, joku voisi tulla maksamaan palkkaa, jos minä tämän sotkun tästä siivoaisin” :D On se vaan hassu vanha pappa!

Loppuun kuvanlaatua à la äiti. Mutta tilanteet aivan parhaita! Ekassa se Simban silppu ja tokassa pojat asettuneet nukkumaan epätavallisen lähekkäin. Kovu oli vienyt ensin isomman pedin, joten Simba joutui ahtautumaan pienempään petiin ihan viereen. Ja Tukholmasta ostettu uusi hieno peti ammotti tyhjyyttään keittiössä. Mutta kyllä sekin on todistettavasti ollut jo käytössä! ;D

Viime lauantaina käytiin KSSK:n uimajaoksen kanssa pikkujoulu-uinnilla Hyvinkään koirakylpylässä. Tällä kertaa ei Kovulla ollut opettajaa, kun ei oltu enää ensikertalaisia. Ilmeisesti Kovu olisi sen kuitenkin tarvinnut, kun altaasen meno ei oikein ottanut sujuakseen. Altaaseen päästyään Kovu kuitenkin uiskenteli ihan reippaasti, tosin nyt ei oikein lelutkaan kelvanneet. Tytöt ne vaan olisi taas kiinnostaneet enemmän. Kerran piti oikein oikaista toiselle puolelle allastakin tytön perään. Huoh.

Lisää kuvia

Agilityä ei olla treenattu tällä viikolla lainkaan! Ou nou. Hyvin taas pysyin suunnitelmissa. Nyt kuitenkin olisi kovasti treeni-ideoita, kunhan vain ehtisi sinne hallille. Jospa taas ensi viikolla ryhdistäytyisi ;) Viime viikon treeneissä huomasin, että tällä hetkellä mulle olisi kai parasta treenata ihan yksin. Ryhmässä treenatessa sitä rupeaa aina sähläämään, kun pitäisi muka äkkiä päästää muutkin treenaamaan. Kyllähän se nöyrä asenne ihan hyvä on, mutta tajusin, että mulla on vähän liiankin nöyrä. Pitäisi vaan röyhkeästi treenata sitä mitä tarvii ja ottaa se oma aikansa ryhmässäkin treenatessa. On se ihan hassua, kun meidän paikallaan junnaaminen tuntuu johtuvan ihan tällaisista hölmöistä jutuista :D

Mutta muutaman tunnin päästä otetaan suunta kohti Tukholmaa ja agin PM-kisoja. Huippuporukalla reissuun, jihuuuuu!